Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Ai, sivusta kuvien latailua koneelle seuranneena minuutti tuntuu kovin lyhyeltä ajalta. Tai sitten oli laitteissa vikaa, nimittäin kuvat laitettiin latautumaan koneelle ja valmisteltiin ruoka loppuun, syötiin ja kävin vielä ruokasauhuillakin, ennenkuin jpegit suoraan kamerasta olivat esitysvalmiina. Siinä sitten kateltiin päät toisiinsa kolisten surkealta näytöltä katselukulmasta riippuen tummia tai vaaleita kuvia. Kaukana oli projisoidun diakuvan loisto. Diakuvan ideahan on juuri siinä, että sille ei tarvitse tehdä mitään, ei säätää, rajata tai väännellä kurveja suoriksi -ei edes kehystää jos ei halua. Ja kaupanpäällisinä se säilyy lapsenlapsillekin katsottavaksi jos ei sitä muuten hävitä. 20":n S-IPS littu, ei tosin mikään pro malli. Samat sanat
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Niin, sehän on kyllä totta, että harrastukseen rahaa "kuuluukin" mennä ja kyllä mullakin hyvin suuri osa ylimääräsistä rahoista menee tai on mennyt filmikameroihin, filmiin, papereihin, kemikaaleihin, skanneriin jne.. Mutta kovasti sitä digin ilmaisuutta toitotetaan, vaikka ei niitäkään kameroita kaupasta ilmaiseksi anneta. Jos 5000 euron kameralla ottaa 10 000 kuvaa, se on vielä 50 senttiä per laaki, tiedostona.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Ai sulla on jotain kavereita, mä katson kuvat yleensä ihan keskenäni ... Myönnän että mun eniten hitek digi on 5 megapikselin pokkari. Sen tuottamat pikkuruiset jiipekit ei kauaa kortinlukijalla koneelle siirry, joka tapauksessa aika pirun paljon äkkiämmin kuin kehityksestä saadut liuskat pätkiintyy ja siirtyy kehyksiin. Niin, eikä digikuvaa tarvi sen enempää säätää, rajata tai väännellä kuin diaakaan. Jos kerran lähdetään siitä että se on jo otettaessa rajattu ja valotettu oikein. Säilyvyys saattaa kyllä olla parempi, ainakin jos kattoo miten peruspetterit kuviaan varmuuskopioi (jos ollenkaan..) Ite oot Etkä edes vastannut ydinkysymykseen eli miten niin vaivaa on dialla vähemmän. Isoisäni otti innoissaan 60-70 luvuilla diakuvia. Kaiveltiin niitä tossa toissa kesänä ja se totesi, että kuka piru sitä jaksaa projektorien kanssa temppuilla, pitäisi joskus teettää paperille parhaat sata tai kaksi sataa ruutua ja katsella niitä sitten, mutta taitaa jäädä ikuisuusprojektiksi (mä en ainakaan huoli niitä kymmeniä pölyisiä kenkälaatikoita himaani).
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Kyllä aika tylsää tulee jos digillä paukuttaa aina jepgiä. Tai no en mä tiä miten hyvin sieltä saa asetuksilla irti velviaa ja sitten kodachromee.. Mutta dialla voi filmivalinnalla tehdä paljon. Tuosta kustannuspuolesta tuleekin mieleen muita filosofisia kysymyksiä harrastuksesta: uhrataanko siihen aikaa, vai pitääkö kaikki saada helpolla ja automaateilla?
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Joo just itse mietin ennen kuin luin tämän että ei ole kyllä filmikuvaaminen ollut kalliimpaa vielä kun ottaa varustuksen huomioon! 50 senttiä laakin hinnalla saa aika paljon enemmän filmiä... Eli hinnalla ei liene syytä perustella ellei kuvaa tuhansia tuhansia tuhansia kuvia x 10. Aiemmin tuli kyllä hyvä perustelu siihen filmikuvauksen "varovaisuuteen" piilee mielestäni suurimmaksi osaksi siinä, että kuvia ei voi nähdä napin painalluksen jälkeen välittömästi, jolloin tietty huolellisempi ote siihen koko kuvaukseen näkyy ihan eri tavalla kuin digillä. Sitä vaan helposti digillä ajattelee, että otan useamman ja katon sitten mikä on paras. Kyllä sen filmillä ottaessa huomaa yleensä, että "nyt taisi tulla kelpo kuva", sama kuin ampuessa ampumaseella tietää vaikka 150m päästä, että nyt osuttiin sinne minne piti, eikä viereen. Itselle kuitenkin digi opetti valotusta hyvin, kun aina on tullut pidettyä M-moodia päällä. Sitä oppi todella hyvin arvioimaan aukon koon ja suljinajan kyseiselle filmiherkkyydelle ihan perstuntumalla. Toki filmi on armottomampi (ja ehkä nopeampi) opettaja, mutta sitä jos ei kirjoita oppimismielessä mitään ylös, ei sitä mitään opikaan. Tai ainakin siihen menee paljon rahaa ja aikaa hukkaan.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Onnistumisen iloa saan enemmän vaikeissa olosuhteissa keskuspainotteisella mittarilla mitatusta oikein valotetusta yhdestä diaruudusta verrattuna niihin matrixilla yleensä pieleen valotettuihin ja rajattuihin kallellaan oleviin 3-5 digikuvaan, joista yritän saada fotarissa jotain käyttökelpoista. Harkintaa kuvaamiseen tarvitsen paljon lisää formaatista riippumatta, mutta filmillä se tulee kaupan päälle. Harrastajana minulla ei ole yleensä kuvien valmistumisen kanssa mitään kiirettä, nytkin kehitytin koko kesän filmit vasta lomien loputtua elokuun alussa, kehystys ja skannaus valmistuu ehkäpä syksyn aikana. Yksittäisen dian kehystäminen, skannaaminen ja käsitteleminen vie enemmän aikaa kuin yksittäisen digikuvan, mutta jos niitä digikuvia on 2-5 kertaa enemmän, ajallisesti homma on aika samoissa. (Niin kuin nyt harrastukseen käytettävällä ajalla olisi sinäänsä merkitystä.) Itte kehystän ja skannaan mielummin sen yhden dian kuin käyn läpi ja käsittelen 5 digitiedostoa, joku toinen tekee mielummin päinvastoin. Harrastusvälineen valinnassa ratkaisevana tekijänä minulla on se millä formaatilla ja kameralla saan mielestäni hyviä kuvia tietysti käytettävissä olevat rajalliset rahavarat huomioiden. Iso osa on myös tuntemuksilla mitä formaatti ja kamera herättää. Diat tuntuvat ykkösiin ja nolliin verrattuna jollakin tavalla todellisemmilta, 70- luvun tekniikka ja valmistuksen huolellisuus kuluttajatasonkin kameroissakin antaa muoviin ja prosessoreihin verrattuna paremmat fiilikset. Formaatin ja kaluston aiheuttamien fiiliksien vaikutus kuvienkaan onnistumiseen ja harrastuksen mielekkyyteen eivät ole mitenkään vähäiset.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Onko kaikkia polttovälejä pakko olla joka runkoon? Voihan sitä filmirunkoa käyttää eri polttoväleillä kuin digirunkoa. Tässä hieno vastaus. Yhdessä ylläolevan lainauksen kanssa tämä muodostaa myös hyvän syyn hankkia digijärkkäri filmikameran rinnalle: digiin saa pienemmät teletötteröt. Voihan runkoja olla kaksi, ja niihin erilaiset objektiivit. Kaksi kameraa roikkuu kaulassa, ja toisessa on teletötterö ja toisessa laajakantti. Objektiivia ei tarvitse vaihtaa, riittää kun nostaa toisen kameran silmän eteen. Hajoaako digikamerat tosiaan niin helposti, että filmikamera kannattaa ostaa varalle? En minä ainakaan ole kuullut hajonneista järkkäreistä (ellei sitten ole kolaroitu, heitelty tai muuten humalassa ruhjottu).
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Ainahan mukana pitää olla vararunko, jos henki tai ainakin leipä on kuvien saannista kiinni. Mulla ei tietenkään koskaan ole kun olen vaan harrastusräpeltelijä, mutta jos nyt ylipäätään piti keksiä joku syy pitää molempia niin siinä oli yks.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Kyllä niistä filmikameroistakin niitä matrixeja löytyy nykyään ja hei.. digeistäkin keskustapainotteinen ja jopa pistemittaus. Itse en ole koskaan käyttänyt matrixia, pisteellä - valotuksen lukitus/rajaus systeemillä mennään pääasiassa tapauksista... riippuen siitä, mitä kuvataan. Ei toi valonmittaustapa kenestäkään 'kovaa jätkää tee'. Se on työkalu oikeisiin olosuhteisiin siinä, missä mikä tahansa muu asetus. Ei edelleenkään mene läpi tuo, etteikö digillä vois kuvata aivan samalla tyylillä, kuin esim. dialle. Se on vaan hatun sisällöstä kiinni, miten hommat tekee.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Nykyäänpä hyvinkin. Ensimmäinen ns. matriisimittaus taidettiin ottaa tuotantoon vuonna 83 Nikonin FA -rungossa. Luulisi siis löytyvän nykyään jo Canoniltakin
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Totta. Ihmetyttää välillä kun kehutaan käsisäädön käyttöä, vaika ihan saman mittarin kanssa siinä touhutaan kuin automaateillakin. Jos arvot on esillä ja niiden sisältö on tiedossa, on sama mitä tapaa käyttää. Toki. Tuntuisi vain kummalta kuvata vähän. Ihan kuin söisi vain yhden perunalastun. Ja sen jälkeen tutkisi mitä se aiheutti ruuansulatukselle ;-)
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Mutta eihän se sen sipsin hyvyyttä huononna,vaikka söisitkin ne tuolla tavalla ? Ois muuten terveellisempi tapa syödä sipsiä ;D Mua vaan ihmetyttää tuo asia, että keksitään selityksiä parhaansa mukaan, miksi digillä ei voisi kuvata kuten filmillä. Ei se ole sen kummempi kapistus, kuin tallennusformaatti. Kamera on käytännössä sama, optiikat on samat, valaistus on hoidettava samalla tavalla kuin dia, lopputulos on sama.. .eli kuva paperilla. Mikä ihmeellinen asia tuossa muuttuu, noin rennon teknisesti/taiteellisesti ajateltuna. Oikeastaan se jälkityö kuvan ottamisen jälkeen eroaa, ei mikään muu.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Niin, itse asiassa digikuvaajat selittävät itse niitä eroja näin: kuvaaminen ei maksa mitään, joten voi kuvata miten paljon vain, kuvan näkee heti joten oppimiskäyrä on korkea -kun virheet näkee välittömästi jne. Nämähän eivät pidä paikkaansa. Virheet näkyvät vasta kun kuvat näkee oikeasti, ja silloin on a) liian myöhäistä kuvausmielessä, b) liian aikaista oppimismielessä. Koska kuvaaminen on jo maksettu kalliisti, niin miksipä ei varmistaisi selustaansa ottamalla komesataa kuvaa eri asetuksin, ja voihan jossain olla muutenkin jotain järkeä -vaikka vahingossa. Otin minä diallekin jotain kuvia paljon, kuten esim. laskettelukuvia tuli mätkittyä moottorilla kasapäin -ja lopputuloskin oli sama: ei niitä jaksanut edes katsoa ;-]
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Mutta miten Sinä kuvaisit digillä? Alkaisitko samantien mätkimään 9fps:llä muistikorttia täyteen, vai kuvaisitko edelleen yhtä harkiten kuin filmillä? Ja miksi tai miksi et? Eiköhän se ole ihan itsestä kiinni miten sitä käyttää...
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Ai mikäkö kirpaisee digissä? No se edistys, perkele! Maailma muuttuu ja elämältä putoaa pohja. Jos annan digille periksi, mitä seuraavaksi otan vastaan? Alanko mennä mukaan kaikkeen muuhunkin uuteen hyvään, mitä tarjotaan, ja parantaa elämäni laatua? Alanko pitämään ehkä rusettia ja terveyskenkiä, harrastamaan aerobikkiä, sauvakävelyä, joogaa, syön ituja ja porkkanamehua sekä osallistun paikalliseen yhteistoimintaan? Lähden ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin tai toiviomatkalle jerusalemiin. Astun saappaisiin, jotka ovat täysin tuntemattomat ja vieraat. Mitä tapahtuu minulle? Ja jos astun tästä uudesta digitaalisesta ovesta, mitä jätän taakseni? Kaikki ne mukavat muistot ja kokemukset harrastuksen aloittamisesta ja pimiössä vietetyistä tärkeistä syvemmän oivaltamisen hetkistä. Menettävätkö ne merkityksensä, ja olivatko ne harhaa? Olivatko ne turhaa?
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? On tietysti. Monihan ajaa moottoripyörälläkin rajoitusten mukaan, eikä syö kuin sen verran lautaselta että kalorimäärä on täytetty. Kaapissa pidetään vain tarpeellista tavaraa. Telkkariusta katsotaan vain se etukäteen suunniteltu ohjelma. Ihan itsestä kaikki on elämässä kiinni. Väline ei ole koskaan ohjannut käyttäytymistä. En tiedä miten Minä kuvaisin digillä. Mutta minä kuvaan digillä niin, että koska kuvaa ei näe ja jos onnistuminen pitää varmistaa -niin pitää kuvata varmuuden vuoksi jotta jokin kuva onnistuisi. Tähän oppi pokkarilla, jotka ovat erittäin huonoja. Järjestelmäkamerat eivät ole niiin huonoja, mutta miksi ei kuvaisi, ilmaiseksi? Muistikortti pitää muuten olla niin iso, ettei se täyty. Ja mitä tulee harkintaan filmillä, niin vasta ehdin kertyoa että on sitä kuvattu filmilläkin paljon. Keskikokoonkin tuli siirryttyä, jotta kuvaaminen tulisi harkitummaksi ja se onnistui, kunnes ostin Pentaxin moottorikameran. Taas kuvattiin ;-) Ihan itsestä kiinni...
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Vaikka kuinka digillä pystyisi kuvaamaan harkiten, niin kyllä se vain on niin, että kuvien määrä on suoraan verrannollinen laukaisimen napin painalluksen helppouteen. Näin on itsellä selvästi, vaikka en digillä kuvaakaan. Kuvaan kinolle, 66:lle ja 45:lle. Joten siinä selkeä sarja erilaisia formaatteja joiden kanssa kuvaamine monimutkaistuu oleellisesti kuvakoosta suurempaan siirryttäessä. Tällöin selvästi kuvien määrä vähenee aivan dramaattisesti. Prosentuaalisesti omasta mielestä hyvien kuvien määrä kasvaa lähes yhtä dramaattisesti kun jokaista ruutua kohden käyttää enemmän aikaa. Jo ihan mekaanisen työn määrä 45:lla pakottaa miettimään jokaisen ruudun rajausta ja valotusta niin tarkkaan, että ei ole mitään järkeä "räpsiä" yhtään ainuttakaan kuvaa ilman ajatusta. Saati sitten lähteä haarukoimaan valotusta sen enempää. Mutta tämä lienee itseltäni ainakin viimeinen viesti tähän turhanpäiväiseen digiversusfilmi änkyröintiin...
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Tässä edelleen tulee esille lähinnä sellainen asenne, että halutaan kuvata muka tosi vähän filmillä, jolloin joka kuvan pitäisi olla hyvä ja että digiä vältellään koska se on joidenkin rikkaiden juippien hommaa, jotka ei kunnioita perinteitä. Tuntuu ikäänkuin digitaalisuus olisi kaikella tapaa parempi ja kätevämpi, jos vaan harkitsisi samalla tavalla kuin filmille, niin kuvat olis yhtä "hyviä" (samanlaisia?). Näinhän asia ei ole, kyllä mä harkitsisin vakavasti digikameraa, jos tuloksessa ei olis mitään eroa ja formaatit ja hinnat olis toisenlaisia. Tosin silloin katoaisi nuo muutamat seikat, jotka vanhemmissa kameroissa ja menetelmissä on etuna, sekä käsityön hauskuus. Tärkein syy, miksi ite en kuvaa digillä, on kameroiden hinta: kokokennon kamerat ja keskikoon kamerat digipuolella maksaa hurjasti, samoin objektiivit samoilla polttoväleillä ja valovoimilla croppikennon, kuin mitä nyt on. Kamerat maksaa ja on täynnä elektroniikkaa, eli hajoamisen riski on suurempi, kuin täysmekaanisella järkkärillä. Sitten se jälki.. Ei varmaan tarvi selittää. Kolmanneksi käsityö (vs. photoshop). Ja mä kyllä ainakin räpsin dialle ja negalle ihan huoletta, usein on (vain) pari hyvää kuvaa rullassa, joskus ei yhtään. Mutta siihen oon jo tyytyväinen. Se rima on kuitenkin korkealla, enkä uskoisi että sarjalla ja loputtomalla muistikortilla tulis yhtään sen enempää tuntia kohti. Tai vois tullakin, joiltain ominaisuuksiltaan hyviä kuvia, mutta toiset asiat siitä puuttuisi. En kuvaa filmille sen takia, että vain vastustaisin muutosta tai että haluaisin fiilistellä menneitä aikoja vaan koska siinä on etunsa tietynlaisessa käytössä. Varsin monet valokuvataiteilijatkin käyttävät filmiä yhä, ihan tunnetuimmista suomalaisista valokuvaajista, samoin moni ulkomainen.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? offtopic olisikohan 20mm ja 28mm tarkeimmat laajakulmat ? jos on lisaksi 50mm nyt j