Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Mä kyllästyin diojen skannailuun ja säätelyyn. Kehystin tämän kesän lomareissun kinodioista 100 sellaista, mistä syntyi jonkunlainen käsitys reissun tapahtumista ja nähtävyyksistä ja katselin projektorilla. Mukavaa touhua viinilasin äärellä ja seurassa, vaikka katsojat valittivatkin, että "Nytkö ne jo loppui"
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Tätä minä en ole koskaan ymmärtänyt, tätä "syytettä" fiilistelystä.... kuvaamisessa on mitä suurimmassa määrin kyse tunteesta, fiiliksestä jne. Jos välineet ja niiden käyttö luovat oikean fiiliksen niin sehän on vain plussaa.... kuvaamisen tunnelmaan pitääkin päästä. Jos nyt olen oikein tulkinnut, niin nämä vanhojen partojen fiilistelystä mölyä pitävät digeilijät näyttävän olevan siinä määrin teknokraatteja, että heidän fiiliksensä löytyy siitä, että käytössä on hienoimmat, uusimmat ja kalleimmat mahdolliset välineet... ja sitten näitä teklogiaguruja myötäileviä myöhäisteinejä, jotka eivät välitä niinkään varsinaisen kuvaamisen fiiliksistä vaan välineiden omistamisen fiiliksistä... saattaapi olla tosin noilla guruillakin kyse enempi siitä omistamisella fiilistelystä....
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Aikoinaan piti kehystämistä kovana jobina, mutta kehystäminen ja kankaaltaraakkaaminen on huomattavasti rennompaa kuin kliksutella tiedostoja näytölle. Varsinkin kun kuvan valmiiksisaaminen on ihan älytön ponnistus. Nimim. minäkö laiska?
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Mun korvaan toi fiilistely särähtää vähän, koska se kuulostaa siltä, että hommassa ei ole käytännön järkeä ollenkaan, vaan ainoastaan tunnesyitä, joista tietysti digittäjä sanoisi, että laitetaan fotarissa vähän kohinaa ja käännetään mv:ksi, niin sama tulos. Moni tietää ettei se noin mene. Kuvat on toki hyvin paljon fiilistä, sehän on selvä. Moni varmaan saa nautinnon ihan vaan sen Nikon F:n tai -63 Leicansa kädessä pitämisestä, eikä mulla syytä ookaan siitä syyttää. Mulla itellä on joku perverssio siihen, että ne KUVAT olis hyviä, tietysti kivaakin kuvausharrastuksen pitää olla. Se kuvan hyvyys sitten mitataankin monella tavalla ja jokaisella on oma mielipide, mutta en toivo, että mun tai muiden "vakavasti" filmillä kuvaavan harrastusta pidetään vanhojen kameroiden käpistelynä ja rakeisten, suttuisten mustavalkokuvien tuottamisena, joissa muka ainoa ansio on se vanha tekniikka. Pointti siis, että perinteisillä menetelmillä saa myös laadullisesti aivan nykyaikaisia kuvia ja hyvää laatua, vanhoillakin kameroilla, eikä siinä ole tarvetta syyttää jostain niin kamalan turhasta ja työläästä "fiilistelystä" jossa ei olisi mitään järkeä, jos oikeita kuvia haluaisi. Vaikka onhan siinä sitä fiilistä, kun käsityönä tehdään kuvia, tai dioja katsotaan projisoimalla, tai ihan vaikka siinä kamerassa ja itse kuvaamisessa ja filmin jäljessä.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Kyllähän tosiasiallisesti se vaiva on tuossa diapuolessa paljon suurempi, mutta jos se nyt sattuu olemaan sellaista puuhaa minkä kokee mielekkäämmäksi kuin tietokoneella hommailun, niin onhan se sitten kivempaa. Ja näyttäähän projisoitu dia parhaillaan aivan mahtavalta.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Tuo se mullakin taisi olla se käänteentekevä havainto: Kuvailin jokusen vuoden digillä kunnes tuli se piste, ettei niitä kuvia jaksa edes purkaa koneelle eikä niistä muutenkaan piittaa juuri lainkaan. Jotenkin noita filmille otettuja tulee katseltua ja räplättyä enemmän. Niin ja photoshopattua, paljon enemmän kuin digillä otettuja ikinä, argh
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Ei se sen kummemmin käytännön järjen puutetta ole kuin sekään, että saa fiiliksensä omistamalla uusimman mahdollisen kaluston. Omistamisen fiiliksien siirtyminen kuvaan kuulostaa kauempaa haetulta kuin välineen käytön tuomien fiiliksien siirtyminen...
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Niin, "valokuvaus"harrastusta on niin monenlaista. Toisessa ääripäässä välineistä ja tekniikasta kiinnostuneet, toisessa nimenomaan kuvista kiinnostuneet. Monet sekoittaa molempia. Kaippa ne kaikki silti valokuvausta on, en tiedä . Hyvin eri tavalla tätä valokuvaustakin harrastetaan..
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Olen täysin eri mieltä niin diapuolen vaivan suuruudesta kuin siitä, että tietokoneella hommailu olisi jollakin lailla mielekästä. Viimemainittu kuvottaa koko ajan enemmän ja enemmän. Diapuolen vaivattomuus tulee minulla ehkä siitä, että niin filmikauppa kuin kehityspalvelutkin ovat sopivasti matkan varrella. 10:stä diarullasta (360 ruutua) lippaallisen valkkaaminen ja kehystys vie murto-osan siitä ajasta, mitä menisi vastaavan kuvamäärän kasittelyyn tietokoneella. Skannausaikaa en huomioinut, mikä tulee vielä päälle minulla. Ja on ne ihan eri näköisiä projisoituna kuin ruudulta tihrustaen. Mä tykkään perinteisestä enempi.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Juu, verrokkina voisi tähän laittaa, että kaverit syyttävät autoa siitä että tuli ajettua ylinopeutta :-\ Ei se, että joku mahdollistaa johonkin ole merkittävä tekijä vaan se, että miten niitä mahdollisuuksia käyttää. Digilläkin voi ihan hyvin kuvata vähän ja harkitusti, mutta sillä voi kustannuspaineetta kuvata myös paljon, jos niin haluaa. Edelleen filmi on fiilistelyn väline, enkä tällä hetkellä omista yhtään fiilistelyvehjettä.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Diahan on helpointa jälkikäsittelyn suhteen: valitsee kuvat ja kehystää ne, sitten vaan projisoimaan. Kyllä mä ainakin kehystän monta kuvaa siinä ajassa, kuin skannaan & käsittelen nettiin asti yhden. Tai edes omalle ruudulle.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Ei ne digikamerat edelleenkään ilmaisia ole, tosin kyllähän tuohon filmipuoleenkin rahaa menee, jos pitää sekä pimiö, että skannerit olla kameroiden ja filmin lisäksi. Mutta varsinkin jos aletaan kalliimpia digirunkoja ostelemaan, niin edelleen monta rullaa kuvaa sellaisen hinnalla. Musta ainakin tuntuu että moni ei-niin-vakava harrastaja ei ole rungoillaan kuvannut lähellekään sellaista määrää, että digitaalisuuden avulla säästöjä syntyisi, kunnes joko harrastus hiipuu, tai vaihdetaan uuteen kalliiseen kameraan.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Mistä lähtien harrastus on ollut sitä varten, että sillä rahaa säästäisi? Harrastukseen menee keskimäärin rahaa juuri sen verran kuin on käytettävissä x 2. Minä ainakin ylläpidän sitä vähäistä rippusta mitä mielenterveydestä on jäljellä... säästän siis siinä mielessä että säästyy yhteiskunnalta se raha joka menisi meikäläisen loppusijoitukseen johonkin laitokseen Voiko joku laskea harrastuksesta jonkin hyötysuhteen että niin ja niin monta laukausta ja niin ja niin monta onnistunutta kuvaa tietokoneen syövereihin, kaappiin dialippaisiin tai vedoksina kaapinpäälle pölyttymään jaettuna sijoitetulla rahamäärällä? hyi hemmetti pelkkä ajatuskin....
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Kyllä varmaan näinkin käy, sitä ei voi kieltää.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Niin sinä tykkäät perinteisestä enempi, mutta epäilen sun väitteitäsi vaivasta. Jos dia on sellaisenaan hyvä etkä halua käsitellä sitä mitenkään, niin miksi sitten digikuvia pitäisi joka ikistä käsitellä? Jos lähdetään siitä että molemmat on joko sellaisenaan ok tai sitten poisheittokamaa niin: Digikuvat on koneella minuutissa ottamisen jälkeen, sen jälkeen niiden valikointiin menee noin sekunti per kuva jos on liikenteellä julmalla asenteella (välilyönti, delete, Y, välilyönti, välilyönti, delete, Y, ... takka takka taa, 360 sekuntia per 360 kuvaa). Kun kuvat on karsittu niitä voi katsella ihan muutaman sekunnin klikkailun jälkeen koska tahansa, toisin kuin dialippaiden kaapista kaivelu ja niin edelleen... Kyllä mulla ainakin menis edes murto-osan 360 kuvasta kehystämiseen moninverroin aikaa. En sitten sinusta tiedä millaiset turbosormet sulla on. Mitä katseluun tulee niin kyllä projisoitu näyttää paremmalta mutta jos ruudulta katselu on sinusta tihrustelun tuntuista, niin sulla on vaan liian pieni tai suttuinen ruutu Sitten jos skannailulinjalle lähdetään niin mulla tosiaan menee photoshoppailuun moninverroin aikaa skannattujen filmikuvien kuin digillä otettujen kanssa. Reunoille tulee ylimääräistä roinaa kun skanneri ei osaa arpoa ruudun paikkaa oikein, roskaa pitää poistaa. Näitä ei tarvi digillä tehdä. Sen sijaan molemmissa tapauksissa saattaa toki joutua tekemään "luovempaa" rajausta, kurvien säätelyä ja whatever. Anyway, ei tuo skannailu nyt oikeastaan tähän kuulu enää. Äh aina mä joudun näihin keskusteluihin mukaan ja kumpikaan osapuoli ei voi nähdä toisen ajatusmaailmaa niin hyvin että voisi tajuta, mistä tässä edes väitellään. Mä en ainakaan tajua tuota vaivaväitettä alkuunkaan, varmaan puhutaan eri kieltä.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Hyvä filmikamerasimulaatio: 1. Teippaa erkalla LCD-näyttö peittoon. 2. Asenna kameraan 125 Mb muistokortti. 3. Kuvaa muistikortti täyteen. 4. Vie muistikortit tunnin kehittämöön. 5. Odota pari tuntia jännittyneenä mahtoiko ne kuvat onnistua. 6. Nauti paperikuvistasi ja näytä niitä muille viinilasillisen kera.
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Onhan se näppärää hakea netistä kirja ja lukea näytöltä. Tai sitten ei. Minsusta se on vaivalloista, etovaa ja rasittavaa. Mutta tietysti vika on vain huonon nettiyhteyden, huonon näytön ja painavan tietokoneen. Eli välineitä ei saa syyttää välineiden huonoista puolista ;-)
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? Tämä oli loistava! Digikuvaajan filmisimulaatio, jossa ei ole mitään filmikuvaamisesta, ja miten voisi ollakaan? Eihän olisi vääriä käsityksiä, jollei niitä olisi? ;-)
Vs: Miksi filmijarjestelma digijarjestelman rinnalle? No mikä ny mättää? Helposti käy sulta kaikkien foorumien kaikkien viestien lukeminenkin, tekstimäärä on taatusti sama