Vs: Miksi filmi kiehtoo? Sulkakynällä kirjoitetussa tekstissä on vahvempi käsityön leima, jota itse arvostan enemmän kuin tietokoneella kirjoitettua. Totta puhuen en kyllä paljoa edes lue Mutta kyse on fiiliksestä.. Perinteistä. Pidän enemmän myös siitä mielikuvasta että joku olisi sulkakynällä nahkariekaleelle kirjoittanut minulle syntymäpäivärunon kynttilänvalossa, eikä esimerkiksi vöördillä ja tulostanut sen sormia viiltävälle paperille. Toki nämäkin ovat mielipideasioita, siksi niistä keskustellaan. Jälkimmäiseen korostan, että KATSELTAVASSA muodossa. Itse ainakin pystyn katsomaan digikuvia jo tietokoneen näytöltä, ei tarvitse paperille asti vääntää.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Jos kirjailija on kirjansa kirjoittanu sulkakynällä ja se on sitten painettu kirjaan puhtaaksikirjoitettuna, niin tuntuuko se lukiessa hyvältä tietää että kirjailija sen kirjoitti perinteitä vaalien? Onko se kirja tai lukunautinto parempi, kuin jos tekijä olis MacBookPrööllä sen kirjoittanut?
Vs: Miksi filmi kiehtoo? (täs oli nettikatko jonka aikana en itse saanut postattua mutta J.HBach kirjoitti vähän saman suuntaisen viestin, mut pistetään ny tääkin vaikka redundanttia on). No ei si hirveän järkiperusteista taida ollakkaan. Enempi tunnepuolen asia. Onhan sama muissakin asioissa: jos tiedossa on että käkikello on käsin tehty, tunee sen ehkä arvokkaampana kuin ehkä omaan mieleen tai sisustukseen paremmin sopivan seinäkellon joka pysyy ajassakin paremmin eikä tartte joka päivä vetää. Ainakin moni varmasti tuntee. Markkinoinnissakin vedotaan siihen, että joku on valmistettu "perinteisin menetelmin", millä sinänsä ei ole mitään itseisarvoa. Lähinnä kai "omistamisen mielihyvään" vaikuta tieto siitä miten lopputulokseen on päästy (jos oletetaan että "epäperinteisellä tavalla" saadaan yhtä hyvä tai parempi lopputulos, tai lopputulos jota ei voida suoraan verrata "perinteisellä tavalla" tehtyyn). Filmiprosessi myös tuo mukanaan tietynlaisen huteran olettaman siitä, että tiettyjä "kepulikonsteja" ei olla käytetty. Tämän arvo tietysti riippuu siitä mitä on kuvattu. Kai suurimmat dokumentaarisen kuvan manipulaatiot tehdään ennen kuin kamera laukaistaan, mutta ymmärtänette kuitenkin sen miksi filmiprosessilla valmistettu kuva luonee monelle turvallisemman tunteen sen suhteen että sisällön aitouteen voisi luottaa.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Mun valokuvausharrastus lähti liikkeelle just filmistä. En oikein alkuun syttynyt digikameroille ja pitkään vierastin ajatusta hommata digijärkkäriä. Filmissä mulle ykkösasia on se fiilis kun saa kuvat kehittämöstä ja se että ne on fyysisessä muodossa. Digikuvia ei tule teetettyä niin helposti. Filmirullan kuvamäärän vuoksi tulee monesti myös harkittua mitä kuvia tulee otettua. Nyt on tosin käynyt niin että en ole vähään aikaan filmille kuvannut kun tuli tuo digijärkkäri hommattua. Ehkä pitäisi käydä ostamassa sitä filmiä, kehittäminen kiinnostaisi kovasti myös.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Minun harrastukseni on kestänyt intensiteetiltään vaihdellen jo melkein 30 vuotta, joista viimeiset 6 on mennyt digin parissa - kunnes sitten viime kesänä haksahdin taas filmiin ja näyttää siltä että paluuta ei ole. Filmi kiehtoo siksi, että se on hidasta, yllättävää, vaatii vaivaa ja jälki on epätäydellistä - sisältää virheitä ja yllättävää kemiallista käyttäytymistä. Lisäksi yksi tärkeä pointti on, että kuvaustapahtuman jälkeen ei voi katsoa mitä sai aikaan. Voi keskittyä hetkeen! Kari
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Ei se ainakaan mulle ole. Samaa jälkeä vaan ei saa muilla keinoin, ainakaan yhtä helposti ja kohtuullisen halvalla. Ihan järkiperustein siis mennään. Tunnepuoli on lähinnä mukana siinä kohtaa, miksi en välttämättä tykkää että kuvissa on aina 1) mahdollisimman vähän kohinaa ja raetta 2) mahdollisimman paljon terävyyttä ja resoluutiota 3) tai mitään vastaavaa. Tuossakin on huomattava sana aina. Joskus kaipaan johonkin kuvaan noitakin kaikkia. "Taiteessa" on ehkä vaikea vetää raja siihen, mikä on järkeä ja mikä tunnetta. [QUOTE> [/QUOTE] Markkinoinnissa on tavoitteena myydä tavara ja saada siitä rahaa . Mielikuvia voidaan rakentaa, mutta totuuden tai varsinkaan todellisen hyödyn kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. [QUOTE> [/QUOTE] En ymmärrä enkä ole koskaan ymmärtänyt. Luulenpa että tällaisen nieleminen on lähinnä tietämättömyyttä. Filmiprosessissa pystyy ainakin periaatteessa tekemään suunnilleen kaikki kepulikonstit mitä muutenkin. Se saattaa vain olla työlästä, kallista ja vaikeaa. Ihan tekijän taidoista tai yritysten määrästä riippuu, mikä kaikki on mahdollista järkevissä rajoissa. Periaatteessa voi aivan yhtä hyvin valottaa tai herkistää vaikka hopearakeen (tai ainakin pisteen) kerrallaan, kuten voi tietokoneen ruudulla kuvan (tai kuvaan jotain) piirtää pikseli kerrallaan. Filmiprosessi vaatii yleensä aina työtä ja muutaman työvaiheen. Niissä tehdään valottamisen jälkeen päätöksiä, jotka vaikuttavat siihen miltä kuva näyttää. Yksinkertaisimmillaan filmiprosessi on diafilmeillä (tai Polaroidilla). Paljon vähemmillä kepulikonsteilla taitaa päästä kuvaamalla kameralla vain JPEG(tai vastaavia) -tiedostoja ja tulostamalla ne suoraan. Parhaimmillaan kai vain kaksi napin painallusta. Mainostaminen sillä, ettei käytä kepulikonsteja on taas lähinnä sitä markkinointia. Mikäs siinä, voi saada kuviaan myydyksi vähän helpommin, mutta parempia se ei niistä tee. Parhaat filmikuvat ovat aina olleet loppuun asti viimeisteltyjä - suunnilleen keinolla millä hyvänsä. Muualta sitten löytyy niitä kuvia, jotka kaipaavat tuekseen mainoslauseita siitä, ettei ole kepulikonsteja käytetty.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Niin, viittasin siis ei-järkiperusteisuudella tuohon nimen omaiseen otteeseen jonka lainasin, en koko ketjun aiheeseen.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Tuleepas paljon mutkia =) Itse en tosiaan nauti pätkääkään kirjojen lukemisesta, mutta uskon silti edelleen että olisi mukavampi lukea nimenomaan se alkuperäinen sulkakynästä tullut teksti. Jos siis mietitään kirjoittamista taiteenlajina siinä missä muitakin lajeja. Onhan maalauskin hienompaa nähdä alkuperäisenä, kuin valokuva siitä. Mutta tais mennä vähän ohi aiheen
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Olen samaa mieltä Frankin kanssa, että ei filmi yllätyksellistä ole. Kyllä sen etsimestä näkee, millainen kuvasta tulee. Loppu on mekaaniikkaa, mulle on ainakin tärkeää, että jatkotoimenpiteet tehdään vain halutun lopputuloksen saamiseksi. On sama, onko se digi vai filmi. Olennaista mulle filmissä on myös helppo säilyvyys. Ei tarvitse ottaa kolminkertaisia varmuuskopioita ja silti elää pelossa, että 10 vuoden päästä laitekanta on muuttunut niin paljon, ettei tämänhetkisiä kovalevyjä enää voi lukea millään laitteella (tai dvd-levyjä). Sen sijaan pimiötartikkeita ja skannereita aina sen verran saatavilla, että saa kuvista paperivedokset. Musta on hauska ajatus, että ottamani kuvat ovat elossa vielä 50 vuoden päästä. T Jukka
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Koska tämä saivartelu ei kiehdo itseäni, en jaksa juurikaan keskittyä siihen. Ilmaisen ainoastaan että sen perusteella mitä jaksoin vaivoin lukaista, keskitytään taas tyypilliseen tapaan höpöttämään asioista lapsellisen intomielisesti, vastakkain asetellen eilaisia kuvanteon tekniikoita ja mikä olennaisinta, keskittyen (jälleen kerran) EI tekniikan tarjoamiin taiteellisiin (tai vaikka dokumentaarisiin) mahdollisuuksiin, vaan lähes pelkästään hörhönostalgisiin ja määrittelemättömiin "fiiliksiin". Ja kaikki tämä on tietenkin pois sisällöltä sekä kaikenkattavasti kiinnostavuudelta. Tylsä otus ei tuota mielenkiintoista eikä aikaa kestävää taidetta - millään tekniikalla. Hetkelliset frendipiirit "netissä" ovat täysin eri asoita. Itselleni filmi on aina ollut vain välttämätön paha, tekniikka, jolla saadaan aikaan joskus toivottu tulos. Aivan kuin on syötäväkin säilyäkseen hengissä - vaikka se onkin vastenmielistä toimintaa, kuin käänteistä ulostamista. Ai niin: Ehkä menin jonkun pikkuherran mielestä aiheen ulkopuolelle, en pyydä anteeksi - koska en välitä hevon vitun vertaa. Heippis. - Erska Edit: Tämä ei ole vastaukseni lähinnä edellisiin kommentteihin eikä mihinkään yksilöön kohdistuvaa. Tämä on vain yksi pieni turhautuneisuuden ilmaisu. Turhautuneisuutta pinnallisuuden paskakasaan. - E
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Niin mutta et sää filmikuviakaan katso filmiltä - yleensä. Vaan vedoksia niistä (ellet sitten diaesitystä katso). Joten jos lukisit kirjastossa 10 vuotta nuhruuntunutta runokirjaa ja jälkeenpäin kuulisit että se oli läppäritietokoneella kirjotettu, niin meniskö fiilikset? Tai nousisko ne uusiin sfääreihin jos kuulisit että ne on alunperin nahkalle kynttilänvalossa kirjotettu sulkakynällä? Mitä jos tietokonemies kirjoittaa parempia runoja tai kirjoja samalla kun sulkakynämies keskittyy siihen että itsellä on oikea fiilis ja tulokset on mitä sattuu? Näinkin voi käydä... Eikö olisi paljon mukavempaa oppia tunnistamaan ne sattumat joista pitää ja sen jälkeen opetella toistamaan ne aina kun haluaa? [QUOTE> [/QUOTE] Miksi näihin vaadittaisiin filmikameraa? Kyllä pitäisi pystyä itseään sen verta hallitsemaan, ettei tarvita tiettyä välinettä pakottamaan ajatteluun. Niinpä. Useimmat pyrkivät filmin kehityksen opettelemaan sillain, että saavat sitä haluamaansa jälkeä. Myös pienellä perehtymisellä asioihin tajuaa, miksi mikäkin tapahtuu. Ei tarvita sattumia ja virheitä, kun "erikoistehosteet" opettelee ja käyttää kun tuntuu että niitä tarvitsee. Tietysti joskus sattumakin voi olla hauska, mutta toivottavasti virhesattumat eivät itsessään "tee kuvista parempia".
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Mikä filmissä kiehtoo? En ole tullut aikaisemmin edes miettineeksi kunnolla. Digin tullessa en lähtenyt kelkkaan koska saan IT-alan ammattilaisena (no nyt en ole allalla tosin) näppyjä kaikesta mikä liittyy digiin enkä voinut kuvitellakkaan että kamerassa pyörisi joku buginen ohjelmisto ja kuvat olisivat epämääräisten digitallenteiden muodossa. Sen paremmin en osaa sanoa viehätystä. Digiä ei ole edes tehnyt mieli, muutaman kerran olen ajatellut että uhraisko pari sataa jonkun vanhan digijärkkärin ostoon jolla voisi leikkiä mutta aina nekin rahat ovat filmipuolelle menneet. Ehkä yksi kiehtovuus filmipuolella - samalla ehkä syykin koko harrastukseen on kentän laajuus. Asiaa ja materiaaleja on niin paljon kuin haluaa omaksua. Voi päästä todella helpolla tai sitten syventyä ja syventyä prosessien, materiaalien ym. uumeniin. Jos kuvaisin digillä niin tekisin siitä mahdollisimman samanlaista kuin dia-kuvaaminen on. Toisin sanoen jpeg-kuvia ja suoraan koneelle.. Noihin sulkakynäjuttuihin voisi todeta että joskaan en sulkakynää käytä, niin suosin perinteisiä mustekyniä joita on jonkun verran kertyneenä... Kuulakärkikynät ja muut hössötykset ovat kiireisiä ihmisiä varten Jotta jotain samanlaista varmasti filmissä pysymisessäni on.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Tässä se tärkein on aika hyvin sanottu. Liika menetelmiin keskittyminen helposti harhauttaa ihmisen väärille poluille. Vanha viisaus sanoo, että teknisen puolen pitäis olla hallussa valmiiksi, alkutreenin jälkeen. Sen jälkeen keskitytään käyttämään oikeita ratkaisuja oikeissa paikoissa ennemmin kuin että haetaan säkällä sattumia (vaikka sekin voi joskus onnistua). Ei filmikuvaus ole lopulta mitään ihmeellistä eikä siinä ole mitään taikaa tai eksotiikkaa - oikeasti. Ei ainakaan sen jälkeen kun asioihin on perehtyny. Se on ihan tavallista valokuvausta, vaikka digikamerat onkin keksitty jo. En kuitenkaan tarkoita etteikö vois olla kivaa se tekeminenkin. Kannattais siis enempi keskittyä siihen mitä tapahtuu nappia painaessa ja vähän sitä ennen, kuin siihen mitä laukkuunsa pakkaa kun ovesta astuu pihalle. Se kuvan ottaminen on kuitenkin se pullonkaula tässä "luomisessa" eikä menetelmät miten sen kuvan saa katsottavaks. Vain viimeinen loppusilaus yleensä tulee siitä, otitko sen hienon kuvas tosi taiteelliselle rakeiselle mustavalkofilmille jonka just sopivasti kehitit ja sitten hienosti väsäsit paperille pimiössä - vai simppelisti digikameralla jonkun laitruumin kautta vaikka mustesuihkarilla. Seinällä roikkuva tai kansissa komeileva lopputulos on se homman pihvi, sitä ihmiset katsoo. Siinä voi olla pieni ero teknisesti toisen hyväksi, mutta suurempi ero on yleensä tapahtunu kuvaajan pääkopan sisällä... Jos puhutaan valokuvauksesta, eikä käsityöharrastuksesta.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Mukavia ajatelmia. Mutta on vaikea kuvitella että joku lähtisi hiihtämään jotta pääsisi takaisin mistä lähti. En minä ainakaan koskaan aloittanut kuvaamaan, jotta saisin kuvan seinälle. Kyllä se itse toiminta oli se mihin lähdettiin. Tuskin kukaan on aloittanut harrastamaan seksiäkään jotta saisi lapsen, tai edes saadakseen märät lakanat. Itse asiassa pohdinkin Olympuksen OM-1:n ilmestyessä -sen hhhienoa 4-väriesitettä katsellessani, että on se kumma: näin hienolla mekanismilla varustettu kaunis esine, ja laaja lisävarustejärjestelmä -eikä sillä saa aikaseksi mitään muuta kuin paperilappuja.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Unohdat "fiilikset" - kiva laite saa aikaan kivoja "fiiliksiä". Joillekin, siis. - E
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Juu ihan normaalisti, mutta hiihdätkö vapaata vai perinteistä ja jos jompaa kumpaa niin miks milloinkin? Itse en ainakaan varmaan jaksais hiihdellä esim. armeijan suksilla saappaat jalassa, huvikseen, väkisin pelkkää luistelutyyliä... vaikka siitä voiskin saada rispektiä itseltä ja muilta. Ennemmin hiihtäisin kunnon suksilla sillä tyylillä mikä tilanteeseen tuntuu sopivan parhaiten. Kai siinä tavoitteena olis se liikunta ja siitä nauttiminen. Tuskin se suksien ja hiihtotekniikan miettiminen olis pääasiassa, ainakaan sen jälkeen kun uusilla välineillä on jo pari lenkkiä hiihdelly ja tottunu hommaan ja välineisiin. Sekin olis varmaan kiva, että maisema edes vähän vaihtuis mieluummin kuin hiihtää vain pientä ympyrää, vaikka kotitaloa ympäri =). Filmikuvaus saattais kans käydä tylsäks, jos joka kerta kävis semmonen hauska virhe, että filmit tulis tyhjinä ulos tankista tai labran pussista .
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Jumalauta! Mulle kans, digipokkari kinokennolla. Mistä? Mihin hintaan? Kuka valmistaa? Ai niin, pienenä kettuiluna vielä: selatkaapa keskusteluja kennokoosta muutaman vuoden takaa, kinoruudun kokoinen kennohan oli aivan turha kun pienemmälläkin päästiin jo filmiä parempaan lopputulokseen - miksi siis roikkua muinaisjäänteissä ja pyrkiä kinokennoon. Vai miten se meni? Ja itse aiheeseenkin vielä. Kyllä mua filmikuvaamisessa kiehtoo suuresti se fiilis, sori nyt vaan. Varmaan pääsisin samoihin lopputuloksiin digillä, mutta toi vanha Pentaxi vaan näyttää ja tuntuu niin kivalta, että sillä on hauska kuvata. Entä sitten? Hajotkaa mun puolesta lopputuloksiinne ja taiteen luomiseen, ei kiinnosta tippaakaan.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Ensin ajattelin, etten vastaa koko kysymykseen, mutta vastaan kuitenkin alkukaneetin jälkeen. Minuakin tympii, että keskustelupalstan raameissa yritetään väen väkisin todistaa, että mielipiteensä esittäjä on väärässä, jopa totaalisen väärässä. Se jos mikä tappaa halun osallistua. Jos olisi vain yksi oikea tapa ottaa valokuvia, niin miksi ylipäätään siitä kirjoittelemaan. Valtiovalta vain määräisi, mikä on sallittua ja suut suppuun… tai jos joku tietää otsikon kysymykseen ainoan oikean vastauksen, niin selviä väitelauseita riviin ja lopetetaan keskustelu, kun niin todella moni ajattelee ja kirjoittaa väärin. ja vastaukseen : Olen kuvannut filmille 50 vuotta ja digille yli 10 vuotta, nykyään suhde on 2/98 ja määrät jossain 20000 valotuksen vaiheilla per vuosi. Jos haluan teknisesti täydellisempää, käytän filmiä. Insinööritekniikan soveltaminen on taas kaupallisempaa, silloin digiä, kuvauksen genre on myös eri : digillä lähinnä teknistä dokumentointia. Filmikameroilla (LF) voi käyttää polttoväliä hyväkseen, kun on olemassa 75mm, 90mm ja 135mm laajakulmat. Digikaluston pientä kennokokoa ja lyhyitä polttovälejä voi harrastaa myös kinarikalustolla, jos on tarve tai halu. Digitaalisena ei yksinkertaisesti ole olemassa sellaisia laitteita, jotka toteuttaisivat kaikki kuvaustarpeet (ennen kuin tulee 5 x 7 tuuman kenno). Filmikalustoni on myös määrältään kattavampi, sieltä löytyy vempula kaikkiin kuvaustarpeisiin. Digikalustoa ei kannata ostaa niin paljon, kun kehitys on liian nopeaa ja kampe vanhenee. Filmin ja vedoksen säilyvyys (mv) on hyvin pitkä ja taattu. Vasta hävisi käyttökelvottomaksi vuoden 2008 syksyllä otettu kortillinen, myös "varmuus"kopio oli pilalla. Fiiliksestä sen verran, että kun raahaa kaluston kuvauspaikalle ja ottaa sitten pari laakaa, niin on siinä oma hohtonsa. Digillä taas kun pärryyttää bufferin täyteen, niin on siinäkin oma fiiliksensä. Käytän molempia tekniikoita siihen, mihin niitä on tarkoitettu tai missä ne ovat käyttökelpoisimpia. Kuvia, joissa on ”I.K.Inhan soundi” ei voi ottaa digillä. Digivälineitä en osaa modata, mutta filmikameroita osaan. Siinä yksi syy filmin käyttöön. Jos jotakin kameraa ei ole olemassa, se tehdään. Ja sitten testataan ennen käyttöä. On vielä muitakin syitä, mutta joskus toisten lisää.
Vs: Miksi filmi kiehtoo? Mä en ainakaan ole väittänyt että olisi vain yksi oikea tapa ottaa valokuvia. Ennemminkin aivan päinvastoin. En tiedä kyllä viittasitko edes minuun... Ajattelin että niin voisi olla koska olen aktiivisesti muiden kirjoituksiin tehnyt huomioita . Ei ole tarkoitus olla pahantahtoinen, vaan lähinnä hieman ravistella sitä oikeaa syytä esiin. Ainakin toivon että pohjimmiltaan siellä on muutakin. En kuitenkaan millään voi olla ihmettelemättä, onko nykyään tila todella se, että filmille kuvaavat ihmiset lähinnä harrastavat filmiä (ja niitä kameroita) ja valokuvaus on sivuosassa. Musta tuntuu siltä, ettei näin ole edes niillä jotka tässä ketjussa ovat sensuuntaista sanoneet. Muistan monelta heistäkin sensuuntaisia keskusteluja täältä, että valokuva ja hyvät kuvat kiinnostavat. Eipä siinä kameraharrastuksessakaan kai mitään vikaa sinänsä ole, jos iloa enempi siitä puolesta saa. En vaan voi mitään, että mua se puoli ei kiinnosta. Ehkä jopa hieman harmittaa olla huomaavinaan, että tämän puolen harrastus olisi lähinnä "vanhojen muistelua" eikä enää eteenpäin pyrkivää. Ja kyllä itsekin pidän monia kameroita hienoina ja mukavina laitteina, mutta sekin yleensä johtuu lähinnä siitä miten ne kuvaamisessa toimivat, eikä esimerkiksi "kameran sielusta", maineesta ja historiasta. Usein mukana on kuitenkin vähän tuntuman ja ulkonäön tuomaa fiilispuolta, mutta se ei ole ollenkaan pääosassa.