No kyllä niin samaistu.. en edes kehtaa kertoa tätä mun oravanpyörää, mutta jos nyt aloittas 0:sta, niin vois ostaa kyllä 1Ds mkII:en ja pari L:ää =) Tosin onhan noita vaihdeltu ja myyty, joten ei siihen loppujenlopuksi aivan tolkutonta rahamäärää ole mennyt. Esimerkiksi 24-70 f2.8 Sigmasta sain jonkin verran enemmän kuin maksoin ja se vaihtui vieläpä Bronicaan välissä. Jos on rahaa ostaa silloin* , kun jollain muulla on kauhea tarve ja iten ei oo pakko ostaa, niin suhteellisen halvalla saa monta hinnakastakin tuotetta. *= eli säästämällä, sillä ei sitä nyt tolkuttomasti ole kansalaisten keskitason yli tienaavallakaan, siitä pitää veroherrat huolen
Hämärtynyt historiaan, miksi aloitin. Kiinnosti vain ilman kummempia syitä, joskus 70-luvulla. Ja sitten karkasi käsistä...
No tota katotaas, eka kamera hankittiin joskus viime vuosituhannen puolella oisko ollut 1995 (tää on muistinvaraista sitten, ei pidä lukea kuin piru raamattua ja kun muistin on mitä on niin....). Ja nyt ollaan vuodessa 2005, eli sanoisin n. 10v haarukassa koko hoito, kiirettä on pitänyt varsinkin noiden viimesten kanssa.
Itselläni se alkoi samalla hetkellä kuin ylipäätänsä valokuvaus. Alkuhetki oli se kun sain isoisältäni aikoinaan tenavana kameran käsiini ja sillä minun piti kuvata lomareissua. Kiinnostusta lapsena tietysi lisäsi se että sekä isoisä että isä molemmat harrastivat valokuvausta, tosin olen valitettavasti joutunut jo toteamaan että molemmat olivat/ovat parempia kuvaajia kuin minä.
En mäkään niitä haali, niitä tulee ja menee, vaihtuvalla tahdilla, nimimerkillä kaksi filmrunkoa, yksi digirunko, yksi keskikoon runko ja keskikoon pokkari, siis se Certix.
No eihän mulla sitten ole vielä mitään hätää. Seuraavaksi olen ajatellut kehitellä itse kameran, kun nurkissa pyörii joku 63mm muistaakseni 5,6 kiinteällä aukolla oleva Voigtlander color skopar. Ostin sen joskus huuto netistä. Tiedä sitten missä härpäkkeessä ollut. Jos vaikka pahvilaatikosta tekis kameran ja tuosta sais siihen obiskan. Vähän niinkuin neulanreikäkamera tyyliin.
En minäkään oikeistaan tiedä milloin - eli samoilla linjoilla. Jossain vaiheessa sitä vaan alkoi kameroita kertymään, ja laseja, sitten DSLR ja makrotarkennuskiskoa ja makroa ja.. -- hemmi PS. viime viikolla sain taivuteltua itseni myymään rungon + 50mm. Kovin oli tyytyväinen kameraan uusi omistaja
Keskustelin tästä itseasiassa erään kaverin kanssa eilen. Hän mietti josko hänkin rupeaisi valokuvaamaan, sillä eräänä iltana hän oli rullaportaissa tajunnut miksi jotkut valokuvaavat - kokeakseen tunnelman tai tilanteen uudestaan. Minulla on aivan eri lähtökohta kuin tuo. Kun pian 1½ vuotta sitten aloitin valokuvaamisen, minulla ei tainnut oikeastaan visioita olla laisinkaan, vain visualisoinnin halu - olin silloin piirtänyt noin neljä vuotta, ja kuvan aikaansaaminen kiinnosti aika paljon. Vähitellen piirteleminen väheni ja rupesin valokuvaamaan enemmän ja enemmän. Nykyään koko valokuvauksellisen lähtökohtani ja kiinnostukseni (ainakin suurimmaksi osaksi) voi kiteyttää seuraavaan Shakespeare-lainaukseen: "All the world is a stage." Minua kiinnostaa kaikista eniten se, mikä ei ole sitä miltä se näyttää. Tähän kun vielä lisää poliittiset/yhteiskuntakriittiset sanomat, värit ja moraaliset tabut ulkonäöllisesti puolifashionhenkiseen pakkaukseen niin syntyy se, mihin minä pyrin: eräänlainen konseptivalokuvaus, jota toivottavasti jonain päivänä voisi kutsua "konzepht"iksi, eli valokuviksi, joista näkee minun tyylin. Noniin, nyt tulikin pikemminkin vastattua kysymykseen "Miksi jatkoit?" kuin "Miksi aloitit".
teemupii otti niin hienoja kuvia että alkoi vituttamaan ja päätin ottaa itse hienompia, en ole vielä onnistunut, ristiretki jatkuu..... ps. teemua saan kiittää noin 7-9k€ menoista 6 kuukaudessa, homma lähti ns. lapasesta.
oikeasti aloitin varmaan koska oli pakko. pikkupoikana piirsin ja nyt isompana jatkoin valokuvaten. tää on joku ihmeen pakkomielle. joku "kanava" pärjätä kun on muuten niin urpo ja jurottaja. vaikka en rinnasta itseäni Gallen-Kallelaan ymmärrän mitä Aksu sanoo Kalman kukka työstään (jonka teki 4 vuotiaana kuolleelle esikoistyttärelleen)
Joskus yli 10 vuotta sitten tuli kaivettua isän kani-huutokaupasta ostettu Yashica kaapista ja kokeiltua kuvausta. Visuaalinen kulttuuri kiinnosti ja samoihin aikoihin olin käynyt ensimmäisen (ja viimeisen) Photoshop-kurssin. Silloisen kuvaamataidon opettajan kannustuksesta kuvasin enemmänkin ja käytin koulun pimiötä. Sittemmin still-kamera vaihtuin videokameraan ja siitä editointipöytään, mutta jossain vaiheessa se muutos takaisin stilleihin lähti pikkuhiljaa kulkemaan. Satunnaisesti tuli kuvattua kinolle (omalla), digille (työn puolesta) ja keskikoolle (lainavehkeillä ja Holgalla). Vasta tänä syksynä suostuin vaihtamaan digiin kun oli sen verran pöytälaatikossa rahaa, että sain hyvät (mutta ei täydelliset) laitteet. Nyt on menossa sitten ikään kuin toinen todellinen buumi. Värisokeus esti ajautumasta graafikoksi tai valokuvaajaksi, joten kumpaakin on hyvä tehdä harrastuksena. Tietenkin satunnainen kuvien julkiseksi saaminen antaa hieman motivaatiota ja kyllähän noita Freehandissä pyörineitä logojakin välillä katukuvassa näkee.
Olen aina ollut kiinnostunut valokuvista. Ensimmäisen "taidekuvan" otin nuorena R-kioskin kertakäyttökameralla -80luvulla, mutta kuvailu jäi sillon siihen kun ei todellakaan ollut varaa tai muutenkaan mahdollisuutta filmillä kuvata...nyt kun ei tarvii kuvata filmille on tullu mahdollisuus jatkaa tai siis alottaa uudestaan kuvailu(n)a. Tuon taidekuva oli kuva palavasta plektrasta jonka kiinnitin seinään. Plektrahan on öljypohjanen ja se palaa leimahtaen...siinä oli R-kioskin huippu hyvä kertakäyttökamera ääriolosuhteissa
Taidan olla vielä albumitasolla. Riippuu mihin se raja vedetään. Vedos seinällä? Noh, vasta tässä aloitellaan eli 30v kuvattu dokumenttia omasta elämästä. -- Sepe
Kyllähän kipini iski kunnolla kun pari kaveria hommas digijärkkärit. Niin siinä sitte kävi et tuli itekin hommattua.
Ensimmäinen sykäys oli kun noin 10v iässä "ostin" faijalta järjestelmän kaikkine 28mm, 55mm, 135mm, 300mm + 2x telejatke, loitot ym. härpäkkeineen. Ja syy tähän oli silloinen lintu/luonto-innostus. Luontoliiton leireilla ym. tapahtumissa oli kiva yrittää kuvata, sitten jälkeenpäin foto-oppaista lueskellen että miksi kuvat ei onnistu. Harrastus jäikin nopeahkosti perus-albumikuviin, kunnes 15 vuoden iässä kiinnostuin yrittämään kuun ja tähtien valokuvaamista. Eihän se onnistunut, joten ursalta tähtivalokuvauksen opas käteen, sitä kautta mustavalkofilmeihin (silloin se oli vielä herkkää diaa helpompi media). Siinä hurahdin sitten mustavalkoiseen, tutustuin sattumalta herra A.A:n maisemakuviin ja sillä tiellä ollaan yhä... Sitten kun seinällä killuvien A.A:n ja Sextonin taulujen seassa oma vedos näyttää "tasaveroiselta" vähintään, niin olen kait saavuttanut jotain. Vai olenko? Noh, tuleehan noita "albumikuvia" kuvattua dialle/kino-mv:lle.. Ja sekalaista luontokuvaa kesäisin dialle. Jokatapauksessa, nyt kohta 18 vuotta myöhemmin olen yhä "reproavan" mv-kuvan friikki. Harrastus on välillä kokenut tietysti alamäkiä, ehkä pahimmat kalusto-ongelmien takia kun rahat eivät keskikoossa riittäneet kuin ukrainan ihmeisiin - ja voi sitä iloa kun vaikkapa norjan kuvausreissun jälkeen toteaa että kamera on valottanut kaikki kuvat limittäin toistensa päälle :S Tai sitä, kun huomaa lapin-reissun jälkeen filmejä kehitellessä, että kamerasta on alkanut kuilu-etsimen kautta vuotamaan valoa filmille... Onneksi nykyään kalusto on luotettavaa, ukrainan himmeleitä on kokoelma olohuoneen lasikaapissa
En osaa piirtää, siksi valokuvaan. Kyllä se taisi iskeä jossain yläasteen seiskaluokan kuvaamataitotunnilla, kun käsiteltiin valokuvausta, ja sai leikkiä koulun Cosina-SLR:llä ja manuaalitarkenteisalla 50-millisellä. Tiesi, että kamera on saatava.
isä osti 300D:n noin vuosi sitten ja siitä se idea sitten lähti. aikasemmin oli vain satunnaista räpsyttelyä digipokkarilla.