Vs: Mikä viehättää TLR-kamerassa? Muistakaa tärkein, eli nettifantasiatasolla tapahtuva "katu-uskottavuus". Mikään ei voita pätemistä. Ja "coolia fiilistä".
Vs: Mikä viehättää TLR-kamerassa? Kooltaan kompakti ja kevyt keskikoon kamera jossa on erinomainen ergonomia, hyvä optiikka ja rutkasti fiilistä kuvaamisessa. Bonuksena siitä tykkää kuvaajan lisäksi sivullisetkin. Kauniita ja kestämään tehtyjä esineitä ajalta, jolloin kaikki ei ollut kertakäyttörojua. Näin ainakin Rolleiflex. Coolius ja katu-uskottavuus niistä on kaukana, samoin ovat vähissä pätemismahdollisuudet nykyajan megapikselimonstereiden rinnalla, mistä erityisesti plussaa TLR-kameroille.
Vs: Mikä viehättää TLR-kamerassa? Juu, tykkää oikein kovasti. TLR:n idea on varmaan siinä, että se on halpa, kätevä, kevyt ja laadukas 6x6. Jos 6x6 ei puhuttele niin ei ole oikeastaan mitään syytä miettiä kaksisilmäpönttöjä.
Vs: Mikä viehättää TLR-kamerassa? Suurin osa valmistetuista TLR-kameroista on ollut varsin lyhytikäisiä ja heikkotekoisia, jopa pakeliittikuorisia. Ja paskoilla objektiiveillakin niitä on väsätty. Ja nimenomaan sellaiset ovat kertakäyttötuotteita. Poikkeuksena mm. tuo jumaloitu Rolleiflex. Se onkin hieno kamera. On muitakin, kyllä te ne tiedätte. Ja mitä hömppätermiin eli katu-uskottavuuteen tulee, vastoin yleistä käsitystä se harvoin lähtee välineistä. Epävarma tähtäilijä on itsensä vaikka Hubblen kanssa töllötellessään. Keskikoon formaatti on itselleni mieluisin, varsinkin neliönä. Kyllästyttää vain , toisinaan, koko kökköjen välineitten jumalointi, tsori.
Vs: Mikä viehättää TLR-kamerassa? Jumaloimiset erikseen. Nää on työkaluja. TLR antaa kuvaajalle mahdollisuuden kuvaamiseen muualtakin kuin aina n. 1,5 m maan pinnasta. Näkökulma maailmaan on usein viehättävämpi. Kuvaaminen ihmisjoukossa ei välttämättä herätä paljon huomiota. Tulee kuvatuksi vain niin turkasen harvoin kottaraispöntöllä. Hyvä hinta-laatusuhde. Ostin aikoinaan Ljubitelin ja rullan. Ensimmäisellä julkaistulla kuvalla sain sijoituksen takaisin ja vähän jäikin
Vs: Mikä viehättää TLR-kamerassa? Itse pidän neliöstä, kuten kirjoitinkin jo. Noissa on hyviä kameroita ja niiden tärkeimmät edut on jo lähestulkoon mainittukin. Vaihto-objektiivit koen pönttösihdeissä vieraiksi. Se on oma antipatiani. Pidän noista pöntöistä juuri siksi, että ne ovat symppiksen simppeleitä ja antavat tietyt rajat, joita voi käyttää hyväkseenkin ja luovuudellaan venytelläkin. Tämä kaikenlaisten zoomien ja vaihtis obtsgujen aika on saanut kuvamaailman jo hieman sairaaksi. - Ihmiset eivät kohta enää viitsi taivutella niskansakaan, kävelemisestä puhumattakaan. Tietty vaivannäkö edistää aivojenkin toimintaa. On luovalle työlle eduksi. Näin uskon ja näin väitän olevan. Ihminen on parhaimmillaan kun sillä ei ole liian helppoa.
Vs: Mikä viehättää TLR-kamerassa? Niin, tota ihmispärstien taidetallennuksen yrittämistä varten hankin itse aikoinaan halvan toisenlaisen neliökeskikoon kameran, 150 millisellä. Se paukahtaa, niin että herkillä nygydigi-ihmisillä lurahtaa malleina ollessaan pissulit antinimppareihin. Parallaksivirhe ei ole kovin suuri ongelma, kun oppii tuntemaan oman työkalunsa ja jos sitä varsinkin käyttää aika samankaltaisissa ympäristöissä, etäisyyksillä kuvattavaan, yleensä. Mielestäni.
Vs: Mikä viehättää TLR-kamerassa? Mua viehättää kuvauksen helppous. Yksi polttoväli, iso, kirkas etsinkuva. Me ihmiset olemme perusluonteeltamme laiskoja läskiperseitä, niin myös mä. Silmänkorkeudelta on iso työ kyykistyä paskaamisasentoon, mutta tlrällällä niin ei tarvitse tehdä. Tulee luonnostaan uusi kuvakulma. Valotusmittaria ei tarvitse, Vataselta opit:" Keskari pystyyn, mistä päin tuulee ja pikkusen hajua" T Jukka
Vs: Mikä viehättää TLR-kamerassa? No, eipä noita ongelmia ole esim Mamiya 330:n kanssa etsimessä näkyy lähitarkennuksessa viiva, jonka mukaan nääkee parallaksivirheen vaikutuksen. Jalustakäyttöön saa vielä gadgetin (paramender), joka nostaa kameran tarkennusta varten ylöspäin, eli etsinlinssi tulee kuvaavan korkeudelle. Ja voihan tuollaisen rakentaa itsekin TLR:lle. Eikä linsseissäkään ei tarvitse turvautua pelkästään "normaalioptiikkaan".
Vs: Mikä viehättää TLR-kamerassa? Jos haluaa kompaktin 6x6-kameran niin ei se kyllä ole TLR, vaan kokoontaitettava mittaetsin. Erona on lähinnä etsintyyppi - ei näe kuvaa ihan niin valmiina. Hiljaisuuden lisäksi keskussuljin tietysti tärähtääkin vähemmän kuin liikkuvapeilinen. Varmaan tommosella haitarikameralla saa vähintään tai ainakin suunnilleen yhtä paljon katu-uskottavuutta kuin TLR:llä.
Vs: Mikä viehättää TLR-kamerassa? Se on hyvä vaihtoehto. Jotenkin vaikuttaa etteivät ihmiset usein usko että niillä voi ihan oikeastikin kuvata, vanhin kokoontaitettava (ei mittaetsin) keskikoolle on itselläni lähes n. kahdeksankymmenvuotias ja objektiivin (Tessar) purkamisen ja perusteellisen putsauksen jälkeen (helppo tehdä itse) täysepeli pelaamaan. Vaikka ei ole edes mittaetsimellä varustettu on kuvaaminen auvoisan helppoa; Arvioi, hahmottaa mielessään ja tuumien kuvaa. Sellaista on antoisin valokuvaus ja hysteerinen toheltaminen on siitä ihanan kaukana. Katu-uskottavuuteen en ota nyt kantaa. Ainakin mimmit hymyilevät kun oman ryppyni kanssa kuljen, mutta niinhän ne aina...