Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Juu, kolmesta vartista tuntiin lienee ihan normiaika. Minusta se ei ole paljon, saati liian aikaavievää. Mutta eikös se joku kuuluisa peikkotukkainen tiedemieskin puhunut aikoinaan jostain ajan suhteellisuudesta, tai jotain sinnepäin.
Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Kannattaa kehittää filkat valonnopeudella kulkien. Ehtii ajatella niitä näitä sen tunnin mutta kun hiljentää, omaa aikaa ei olekaan kulunut ja filkat voi ripustaa kuivumaan. Samalla nuorenee tunnin verraten muihin. Kiire pois! Se on helppoa. Pitää vaan olla pirun ahkera koko ajan, ettei tule kiire. Kaikki työt aloittaa heti kun vain on mahdollista yms. Kiire on vain tunne. Toinenkin tapa kiireenpoistoon on. Miettii vaan ja valmistelee mielessään. Silloin ei tosin paljoa synny, ei hyvää eikä pahaa.
Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Itsellä tuntuu, että kehitys saisi olla filmin silloin, kun pitäisi tehdä jotain muuta. Harrastukset vievät aikaa toisilta elämän osa-alueilta. Tasapainoilua. Nuorempana sai paljon anteeksi,kun joka kehityssatsissa oli perhekuvia, lapsia, appivanhemmat. Siis aina yhteisiin rientoihin filmikamera mukaan.
Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Mä oon tähän asti luullut, että ihmisillä on harrastuksia ajan tappamiseksi. Nykyajan ihmisillä harrastukset lienevät kuitenkin pakko-operaatioita, joista pitää suoriutua mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Kai teillä on kellot aikaa mittaamassa saunoessanne ja naid....nnekin? Ei vaan, kyllä se vähän niin on, että työssä käyvillä, perheellisillä ihmisillä on niin vähän aikaa, ettei harrastuksille paljoa jää. En mäkään joka viikko filmiä saisi kehitettyä millään.
Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Hmmm... mä olen käynyt nuo samat asiat läpi monta kertaa - filmille kuvaaminen vie liikaa aikaa, skannerilla saa aikaan vaan digikuvia, samat kuvat saa paljon helpommin (ja usein myös "paremmin" jos paremmin tarkoittaa skarpimpia ja enemmän esikuvansa kaltaisia jäljennöksiä todellisuudesta) digille jne. Mutta, kerran fiksiä haistaneena siihen näköjään palaa aina uudelleen. Lähtökohta on se, että tämä on harrastus. Työkseen tuskin kukaan filkalle enää kuvaa, mutta harrastuksen pitäisi olla vapaa kaikista tulostavoitteista. Ainakin itse haluan käyttää harrastukseeni aikaa, koska koen sen tarpeelliseksi sieluni kannalta. Kun päivät taistelee tietokoneen kanssa Don Quijoten tavoin, en ihan hirveästi halua tätä ruutua tuijottaa vapaalla enemmän kuin on pakko. Sitä paitsi, tälläisessa ”instant gratification” –maailmassa filmille kuvaaminen on paitsi terapeuttista, myös kasvattaa luonnetta ja tekee minusta paremman ihmisen Sitä paitsi, käsityö on aina aikaa vievää, downshifting on muotia jne jne. Mitä itse kuvaamiseen tulee, olen havainnut että onnistumisprosentti on kutakuinkin sama, kuvasi millä ja miten paljon tahansa - kinorullasta se on yksi kuva. Siis yksi siedettävä kuva, ei "hyvä" eikä varsinkaan "loistava". Viikossa kuvaan sen rullan verran, jos on lomaa tai muuten enemmän vapaata tai uusi lelu testattavana voi tulla useampikin, mutta se on harvinaista. Digillä kuvaan viikossa sen mitä kuvaan, enemmän kuin 36 ruutua joka tapauksessa, mutta niitä siedettäviä kuvia on edelleen vain se yksi. Filmikuvaamisen ja digikuvaamisen prosessi on erilainen: digillä ammutaan ja katsotaan mitä tuli, filmillä mietitään ensin ja ammutaan vasta sitten (korostan, että tämä on kärjistys ja sellaisenakin pätee vain allekirjoittaneeseen, kenenkään ei siis tarvitse loukkaantua ja ryhtyä kirjoittamaan urakalla hatemaileja...) Digillä se tarkoittaa loputonta kuvatulvaa, filmillä taas otollisessa mielentilassa rullaa kuvia joita ainakin vähän on harkittu etukäteen. Ajankäyttöön tämä tunnustus liittyy siten, että katson säästäväni kehittämiseen ja skannaamiseen kuluvan ajan tuossa kuvien lajitteluvaiheessa – samalla tavalla ne kuvat on käytävä läpi ja perattava jyvät akanoista, ja 36 kuvaa on nopeammin katsottu kuin 360 kuvaa. Skannaamisesta olen kutakuinkin samaa mieltä kuin joku edellä: semianaloginen prosessi ei välttämättä ole järkevin vaihtoehto. Mutta, olen nyt ajatellut tämän siten että skannaamalla teen pinnakkaiset (vanha mies ei muutenkaan kinopinnakkaisista oikein erota mitään) joista sitten samalla saa nettishittiä aikaiseksi tarvitessaan, miksei jonkun kymppikuvankin jos on oikein kiirus – tarvitaan vaikka naapurin kissalle nimipäiväkortti tai jotain. Skanneista syntyy myös eräänlainen arkisto, tosin se vaatii vähän ponnistelua että pysyy digitaalinen arkisto ja negalehdet synkassa. Ja tietysti pidän tarkkaan huolta siitä, että ne kelvottomat otokset ts. suurin osa heitetään pois jo heti skannauksen jälkeen. Skannatuista on sitten helppoa katsoa ne, joista ryhtyy vedosta vääntämään. Mutta tuo prosessiin kuluva aika: filkan purkkiin saaminen kestää ehkä viitisen minuuttia kun ei ole pysyvää pimiötä eikä pimiöpussia. Kemioita ei tarvitse meillä juuri jäähdytellä, stokkiliuos on noin 21 astetta ja siihen kun laskee 19 asteista vettä (1+1) niin ollaan aika lähellä oikeaa, ei se niin asteen kymmenesosan päälle ole. Kehitys 13 minuttia, keskeyte minuutti juoksevassa vedessä, fiksi 3 – 5 minuuttia, pesu Ilfordin menetelmällä kolmisen minuuttia ja minuutiksi loppuhuuhteeseen. Mitäs siitä tulikaan, alle puoli tuntia kuitenkin. Jos ei sen vertaa ehdi harrastukseen viikossa käyttää, niin en tiedä mitä sitten pitäisi tehdä. Hankkia rauhoittava lääkitys, luulisin. Filkan kuivuessa ehtii hyvin askarrella kaikkea muuta, skannaaminen tietysti vie vähän aikaa mutta kun tuo halpisEpson tekee kuitenkin 6 ruutua kerralla, siinäkin jää hyvin aikaa oheistoimintaan, esim. aarteiden etsimiseen eBaysta... No joo. Tämä oli siis minun viisi senttiäni, jokainenhan tekee miten parhaaksi näkee ja jokaisella on vähän erilaiset prioriteetit ja elämäntilanteet jne. Pahoittelen pitkää postausta, mutta tuntui hyvältä miettiä itsekin vähän tätä asiaa.
Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Kehitin eilen ensimmäisen rullan filmiä. Oli hieno olo, kun katselin negoja ja totesin että jotain niistä näkyy. Seuraavaksi skanneria hankkimaan... Joskus tulevaisuudessa kun saisi aikaiseksi kokeiltua perinteistä vedostusta pimiössä. No, asiaan. Ensimmäinen kehityskerta otti aikalailla voimille, kun piti kaikkea miettiä niin tarkkaan ettei tule mokattua. Jatkossa menee varmaan vähän sujuvammin. Kuten edellä on monet maininneet, niin itseäkin viehättää filmille kuvaamisessa se että kuvaaminen ikäänkuin hidastuu. Harrastuksen parissa se tarkoittaa että antaa aikaa itselle tärkeälle asialle ja keskittyy.
Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Mäkään en oikein tiedä, miksi kuvaan filmille niin paljon. Pimiössäkään en ole puoleen vuoteen tehnyt kuvia. Eikä se jälkikään oikeastaan taida syy olla, pidän paljon diginkin jäljestä. Oikestaan ihan sama. Ehkä siinä on hiukka nostalgiaa ja kyllä pimiössä on se pysähtyminen tärkeää. Ja on ne aikojen päästä kiva katsoa itse vedostettuja kuvia. T Jukka
Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Juuri ripustin ensimmäisen kotikehitetyn värinegan kuivumaan, aika tarkasti 1,5h meni siitä hetkestä kun laitoin pimiöpussin kiinni. Lähemmäs puoli tuntia tuosta ajasta meni devin lämpötilan kanssa taisteluun, se kun ei meinannut millään nousta 38 asteeseen. Muuten prosessi meni aika rutiinilla, eihän tuo nyt mahdottomasti mustavalkokehityksestä poikkea. Ehkäpä jokusen ruudun uskaltaisi tännekin laittaa näytille kun saan skannailut tehtyä?
Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Mulla menee 30-45min siitä hetkestä kun aukaisen kinofilmikasetin ja alan pujottamaan filkkaa spiraalille. Litkut syntyy nopeesti kun kehitteet on one shotteja. Pyrocat hd ja rotsku ja hanasta tulee suoraan 20-asteista vettä, eikä tarvi venailla. Minuutin filkan temperointi, kehitys on yleensä sen 6,5-9min, minuutin vesiläträyskeskeytys, viiden minsan fiksi ja Ilfordin tyylillä pesu + Agepon. Loput sitten kuivumista, mut pesuhuone on kuuma, 25 astetta, niin kuivuu nopeasti. Riippuu aina vähän filkan paksuudesta että kuinka nopeasti. Sitten leikkaus ja pujotus negataskuihin. EDIT: Tosin tähän pitää totuudenmukaisuuden nimissä lisätä myös tämä yksi "valmisteluvaihe". Mulla on ollut tuossa pöydän reunalla neljä päivää yksi kuvattu Delta 100 kinorulla matkalla spiraalille pujotettavaksi.
Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Minun pitää varmaan vielä muutama(sata) rullaa kehittää, kun en ole muutosta huomannut (ei kyllä muutkaan) Mukavaa luettavaa koko kirjoitus, tuohon malliin mietin tätä hommaa itsekin
Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Joitakin hyviksi koettuja niksejä kehitysprosessin nopeuttamiseksi: - Filmit voi laittaa kierukalle ja tankkiin etukäteen. Tankki kaapin hyllylle odottelemaan kehitystä. - Vedet ämpäriin valmiiksi temperoitumaan sopivaan paikkaan. Huoneenlämpötilassa tehty (mv) kehitysprosessi on helpompi ja varmempi kuin ainainen taistelu lämpötilojen kanssa. - Värikehityksessä nesteiden lämpötilojen temperointi on nopeampi tehdä ylhäältä alaspäin. - Valitaan mv-kehitteet ja sekoitussuhteet nopeutta ajatellen. 5-6min kehitysaika ei aiheuta puutumista samalla tavalla kuin 15min. - Tuore kiinnite lyhentää kiinnitysaikaa ja vähentää virhemahdollisuuksia. Huono kiinnitys on yleisin kehitysvirhe. - Skannataan vain ne hyvät ruudut. Erottelu luupilla tai skannerin esikatselulla.
Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Mulla on tämä käytössä. Välillä tosin voi olla että joku purkki filmeineen odottaa pidempäänkin, mutta eipä tuo haittaa. Valotiiviitä ne purkit ovat
Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Sen jälkeen kun on oman reseptinsä löytänyt filmien kehittelyhän on pelkkää rutiinia. Itse katselen usein samalla leffoja tai luen valokuvauslehtiä. Filmi menee spiraalille mustassa bägissä puolella aivolla yleensä telkkarin ääressä aina kun satun hetkeksi istahtamaan. iPhone-ohjelman ja kehitysaltaan kanssa agitointirutiini (13min + 5min nykyisellä reseptillä per purnu) menee vaikka olohuoneessa puolison kanssa höpistessä. iPhone napsuttelee kun pitää agitoida. Huuhteluihin ei kelloa tarvita ja jätän filkat virtaukseen joksinkin aikaa taas muita juttuja tehdessä. Lopuksi akkuvettä, Ilfotolia ja yöksi langalle. Saatan käydä suihkussa samalla kun filkat huuhtelee itse itseään, lähtee pölytkin kuivumistilasta. Optimointia. Varsinainen huomio kannattaa jättää kuvien tutkiskeluun, käsittelyyn, skannailuun jne.
Vs: mikä on kun filmin kehitys on niin aikaavievää Helppoja ja kun rutiini tulee,voit tosiaan katsella tv:ta tms nysvätä mitä mieleen juolahtaa.