Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Ymmärrän kyllä, ettet aina tajua mitä tarkoitan, koska aina en viitsi kirjoittaa tarinaa vaan oletan että kaikki minua viisaammat ymmärtävät vihjeestäkin mitä päässäni liikkuu;-)) Jotta pienemmän formaatin käyttäjällä olisi yhtä laaja aukkovalikoima ennen kuin diffraktio alkaa vaikuttaa kuviin, niin m4/3 formaatissa maks aukko lukeman pitäisi olla tupla verrattuna kinokennoisiin. Jo aiemmin mainitsin siitä, että m4/3 koolla on monet zoomit niin heikkovalovoimaisia, että niillä pitää käytännössä kuvata täydellä aukolla, eli siksi käytän pelkästään aika-automatiikkaa jotta voisin edes hieman vaikuttaa diffraktion syntymiseen. Koskaan en ole pitänyt syvyysterävyysaluetta ongelmana, kuten olen sanonut, mieluummin päinvastoin, mutta olen kyllä joutunut kinaamaan niitten kanssa jotka vain ja ainoastaan DOF:n takia eivät voi siirtyä m4/3 kokoon. Vastauksena siis tuohon ihmettelyyn, joo, jos olisi rahaa ja olisi tarjontaa, niin m4/3 formaattiin ostaisin ehdottomasti valovoimaisempia zoomeja joilla tietysti on ne kuvakulmat joita haen. Tyydyttikö?
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Hanki 10 megan D200. Hyvä peli. Niitä saa suur kiitoksella!
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Jotta tämä ei olisi liian yksinkertaista, kukaan ei havaintoni mukaan ole huomannut laittaa tähän soppaan suorituskyvyn eroa sagittaalisen ja tangentiaalisen viivan suhteen (koska optiikat tuppaavat olemaan pallopinnasta repäistyjä). Loppujen lopuksi mikään yksittäinen luku ei ilmaise todellisen konventionaalisen objektiivin optista suorituskykyä ja sen käytännön ylärajaa yksiselitteisesti. Teoreettinen diffraktion rajaama suorituskyky ei ole se raja, se on tietysti paljon pienempi (vaikkakin jotkut objektiivivalmistajat kehtaavat julkaista objektiiveilleen MTF-lukuja, jotka ovat ilmiselvästi suurempia kuin diffraktion rajaama teoreettinen maksimi kyseisellä aukolla ja kontrastilla). Mutta ehkä tulevaisuuden täydellinen ratkaisu on tässä: "Recently, the existence of a perfect lens has been predicted, made of an artificial material that has a negative electric permittivity and a negative magnetic permeability." Optinen kontrasti muuten lasketaan kaavasta: kontrasti = (maksimi-minimi)/(maksimi+minimi)
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Saunomista koskevat viestit siirretty uuteen ketjuun: http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,74886.0.html
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Aplodit Mikaalle. Varsin tyhjentävä vastaus Markun alkuperäiseen kysymykseen. Lainasin ylle vain lopun, koska Mikaan postauksen loppuosa liittyy hyvin viime päivinä jatkamaani lisävertailuun "ongelmallisen" objektiiviparin Lumix 20mm/1.7 ja M.Zuiko 17mm/1.8 kanssa. Blogissani oleva testitauluvertailu osoittaa miten Lumixilla on parempi resoluutio mutta huonompi kontrasti koko kuva-alan yli. Tämä tulos saadaan aikaan juuri Mikaan viittaamassa testitilanteessa, jossa kaikki häiritsevät tekijät on poistettu mahdollisimman tarkasti. Jos en olisi tietänyt paremmin olisin valinnut Lumixin sen perusteella voittajaksi. Digikuvauksessa kontrastintoisto on isompi asia kuin yleensä ajatellaan. Kannattaa mustaa, että digikuvauksessa sävyeroja saadaan aikaan vain, jos kahden vierekkäisen pikselin välillä on "bittisyyttä parempi" sävyero. Muuten pikseleillä on sama arvo eli resoluutiokin on nolla. Keskimäärin ajateltuna siis, yksittäiset vierekkäiset pikselithän voivat periaatteessa osua eri portaille hyvin pienenkin eron vuoksi, vrt. kvantisointikohina. Digikuvauksessa ei siis maksimi resoluutio ole tavoiteltava asia, jos se tapahtuu kontrastintoiston kustannuksella. Missä sitten on optimi kompromissi tässä kohtaa objektiivin suhteen? Siihen en ole nähnyt missään vastausta. Se on joka tapauksessa kennon pikselikoon ja bittisyyden funktio. Objektiivi on suunniteltava tietylle kennolle ja prosessorille, jos halutaan optimilaatua. Em. vertailupariin palatakseni: mitä useamman käytännön kuvaustilanteessa otetun kuvan (A3+) vedostan sitä johdonmukaisemmin parempi kontrasti näyttää voittavan suuremman tarjolla olevan resoluution. MTF-käyriä katsellessa kannattaa katsoa sekä kontrasti- että resoluutiokäyrää. Resoluutioeroilla ei näytä olevan merkitsevää vaikutusta, jos kontrastieroa on "selkeästi". Edellä mainitut sagittaaliset ja tangentiaaliset käyrät ovat kiinnostavia vasta, jos ne eroavat toisistaan merkittävästi. Käytännön kuvaustilanteissa objektiivista ja digikamerasta riippumatta kannattaa aina käyttää mahdollisimman "tiukkaa" ja pitkää vastavalosuojaa sekä jättää kaikki ylimääräiset filtterit yms pois laskemasta kontrastia. -p-
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Samat sävelet näissä digitaaliajan sirvilöissä on kuin filmin aikakaudellakin. Sen takia olenkin pyrkinyt säilyttämään keskusteluissa termin "valokuvanomainen" tai "valokuvamainen", koska aina ei suinkaan ole ollut niin, että käyttämämme mittarit ovat kuvanneet sitä absoluuttista objektiivisen subjektiivista kuvankaatua. Heh, tarkoitan siis sitä, että fokusoimamme suorituskykymittaukset ovat taivaallisen hyviä, parantuneet suurin numeroin ja visuaalisesti jälki on aivan skeidaa verrattuna aikaisempaan. Kukaan ei vaan uskalla sanoa sitä ääneen. Kuvan terävyys, resoluutio ja pikselimäärät ovat selkeästi yksi olleet yksi tällainen alue, jolla on riittänyt runsaasti väärinymmärrystä jo filmiajoista asti.
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Heh, olen katsellut tätä jonnin verran huvittuneena myös. Luulen, että taustalla on jokseenkin saksalainen tapa käyttää hyviä numeroarvoja myynnin tukena, mutta jättää sitten muutama olennainen asia kertomatta. Vääntämällä piirto tappiin saadaan käytännössä paljon kalliimpi objektiivi (sopii valmistajalle), mutta piirron parannus ei näy kuvaajalle juurikaan. Taustanhäivytys on todennäköisesti jopa huonompi, mutta tästä taas ei sitten puhuta kuin teknisissä dokumenteissä... jotka tietysti myydään tärkeydensä ja korkean laatunsa vuoksi hintaan a 300 € zipale. Sama juttu myös objektiiviarvostelujen puolella, numeroarvot eivät kerro kaikkea. Kitinää aiheuttava kentänkaarevuus on yksi sellaisista; saksalaiset haluaa suoran kentän äärettömyyteen laajakulmalla, mikä tuntuu käytännön kuvaustilanteisiin nähden järjettömältä, esim. mun parhaat laajakulmakuvat on otettu lähietäisyydeltä, missä kentänkaarevuutta nimenomaan saakin olla. En sitten tiedä onko kuvat varsinaisesti huonontuneet, yleiset kuvaustyylit näyttävät vaihdelleen useampaan otteeseen historian aikana. Siitä olen tosin samaa mieltä, että keskimääräisesti pitäisi enemmänkin miettiä, että mikä minussa mättää kuvaajana, kuin miettiä kaluston suorituskykyä. On totta, että jossain vaiheessa on suosittu kovasti defocus-controllilla hoidettuja kuvia (lisätään palloaberraatiota tarkoituksellisesti), jotta saadaan hieman unenomainen näkymä. Minusta tämä on oma tyylisuuntansa, kuten myös taustanhäivytykset sekä jumalattoman tarkat piirrotkin. Kaikille on tilauksensa yhä nykyäänkin, pitää vaan olla silmää käyttää niitä sopivissa paikoissa.
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Kannattaa muistaa, että vastaavaan kuvakokoon (fyysiseen) pääsemiseksi pienen kennon kuvaa joudutaan suurentamaan enemmän kuin suuren kennon kuvaa. Tässä suhteessa mikään ei ole muuttunut filmiajoilta. Kuvan pikselikoko ja sen fyysinen koko ovat eri asioita. Näytöllä katsottuna saman pikselimäärän kuvat ovat samankokoisia, mutta pienen kennon tuottamaa kuvaa on silti suurennettu paljon enemmän kuin suuren kennon kuvaa. Kun kuvaa suurennetaan enemmän myös kuvausvirheet suurenevat enemmän. Pienikokoisilla kennoilla voidaan käyttää suurempia aukkosuhteita, koska jo niillä saavutetaan riittävä syväterävyys. Lisäksi pienikokoisten kennojen objektiivit ovat pienempiä ja edullisempia valmistaa. Toisaalta mekaanisesti ne vaativat suurta valmistustarkkuutta. Käytännössä kuitenkin pieni kamera tuottaa heikomman kuvanlaadun kuin suurempi, vaikka pienikennoisen objektiivi saattaakin piirtää jonkin verran isompaa tarkemmin. Lopulta se, kuinka suuria vedostettuja kuvia tarvitaan, asettaa vaatimuksensa käytetyn kameran koolle. Tyhjältä pöydältä aloittaneet 4/3 -järjestelmän suunnittelijat varmasti analysoivat riittävän kennokoon huolellisesti ja tuo järjestelmä riittääkin varsin isoihin kuviin riittävällä laadulla. Myös kuvasuhde on kinokokoa edullisempi optiikan kannalta. Kinokoon 36Mp kamerasta voi vedostaa metrikoon kuvia hyvällä laadulla, jos sellaisia tarvitsee. Pienempiin kuviin riittää pienempi kamera. Toki iso kenno toistaa myös laajemman sävyalan ja on parempi hämärässä.
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Juuri tämän vuoksi 8x10 pinnakkainen on lähes pesemätön.Kuvaa ei tarvitse suurentaa yhtään ja kuvassa on jokin yleisilme mihin ei valitettavasti kovin helposti digillä pääse.Voihan niitä printtailla ja terävöitellä ja milloin mitäkin mutta no... En halua nyt hehkutella ja kuvaan myös digillä(d 700/90 ja jotain kokemusta myös tiki tiki.
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Kun etsitään vastausta siihen mihin optiikka teoriassa pystyy, ei siihen kannata vastata, että opettele kuvaamaan, käy edes kuvaamassa jne. Kyse ei siis ole siitä millaista jälkeä vaikkapa minun omistamilla laitteilla saa, vaan yleisesti mihin objektiivit pystyvät ja siihen rinnalle kysymys miten ne pystyvät vastaamaan kennojen hurjiin pikselimääriin.
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Jos kaksi eri kameroilla otettua 4000x3000 pikselin kuvaa vedostetaan 40x30 cm kokoon, niin onko pienempikennoisen kameran kuvaa suurennettu enemmän? Pikselillähän ei ole fyysistä kokoa.
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Tämä kiinnostaa, mitenkä tämä on? Kai sillä joku koko on, koska kennot ovat erikokoisia?
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Jos puhutaan pelkästään kuvan resoluutiosta ilman muita näkökohtia: Kennon koolla ei ole merkitystä, vain pikseleiden määrällä on. Vaikka pikselielementti olisi metri-kertaa-metri, pikselin sisään ei ilmaannu mistään informaatiota... -p-
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Tuo oli tietotekninen lähestymistapa. Kohinahan tulee mm. siitä, mitä tiheämpään kennon pikkelsit on pakattu.
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Lanidor ei ole harhoissa. Objektiivi piirtää kuvan jolla on fyysinen koko ja sitä suurennetaan valokuvaan. Tätä primaaria seikkaa ei poista mikään välivaihe.
Vs: Mihin optiikka loppujen lopuksi pystyy Toki kennolla on fyysinen koko ja erilaiset eri kokoiset kennot tuottavat "kuvalaadultaan" (dynamiikka, kohina, jne.) erilaisia pikseleitä. Mutta kun kennolla olevilta antureilta, joilla on fyysinen koko, saadusta analogiainformaatiosta lasketaan pikselin digitaalinen RGB-arvo, anturin fyysisen koon tieto häviää. Esim. RGB-pikseli (125,125,125) ei sisällä tietoa pikselin fyysisestä koosta. On absurdia ajatella, että jonkin kameran tuottamaa pikseliä pitäisi pikselin koon takia "suurentaa" enemmän kuin jonkin toisen kameran pikseliä samalle laitteelle tulostettaessa. EDIT: löysin pätkän rautalankaa. Minulla on kolme JPG-kuvaa: Kuva A 4000 x 3000 pikseliä, josta tulostetaan 40 x 30 cm printti. Paljonko sitä pitää suurentaa? Kuva B 4000 x 3000 pikseliä, josta tulostetaan 40 x 30 cm printti. Paljonko sitä pitää suurentaa? Ovat kennokooltaan erilaisilla kameroilla kuvattuja. Kumpaa pitää suurentaa enemmän? Kuva C vektorigrafiikasta rasteroitu 4000 x 3000 pikseliä, josta tulostetaan 40 x 30 cm printti. Paljonko sitä pitää suurentaa? Enemmän vai vähemmän kuin A:ta tai B:tä?