Minulla oli parin-kolmen kuukauden ajan valokuvausmasennus päällä, enkä julkaissut mitään sinä aikana. Se oli itsetutkiskelun aikaa, kokeilin uusia asioita joista omakuvasarja ehkä kuitenkin antoi minulle kaikista eniten. Tässä ensimmäinen omakuvani; tältä se tuntui.
Pelottava! Et kai toisassi ole noin valjastettu? Halin sua, jos tahdot Monesti se helpottaa, mutta nyt vain virtuaalisesti. Kuva uhkaava ja kaksijakoisuus toimii, ei kylläkään tee parhaita fiiliksiä, mutta ei kai ollut tarkoituskaan. ps. Ymmärrän fiilikset, mitä hetkittäin toisinaan luomisen tuskaan liittyy, tai siis en tietenkään voi ymmärtää miltä sinusta tuntuu, mutta jotain vastaavaa välillä itsellä... raskasta ahdistusta Kuva puhuu hyvin.
Vasemman puolimmainen on mun mielestä turhan sekava tai siis siitä ei saa kunnolla selvää, mutta oikea erinomaisen vihjaileva. Kuvaparina oikein hyvä, ei mitään tusinakamaa. Sävymaailmasta pisteet.
Hyvin toimii kuvaparina. Oikeanpuolimmainen on varsin vihjaileva mutta ilman vasemmanpuoleista kuvaa sen merkitys jää kyllä avoimeksi täysin. Toki, hirttosilmukka on vahva symboli mutta hevosenkengän kanssa yksin se ei paljoa selitä (mulle). Sen sijaan vasemmanpuolimmainen vaatisi hiukan suurempaa kokoa, mutta tuostakin katsottuna tulee ahdistuneisuus tiukasti ohjattuun arkeen esille. Sävyt voisivat varmasti olla paremmat, vasemmanpuolimmainen kärsii kyllä sekavuudestakin, mutta kuvaparina pidän näistä. Vesku
Omassa sarjassaan hyviä kyllä. Vasen kärsii pienestä koosta, varmasti toimiva paremmin isona vedoksena. Kuvaparina ehdottoman toimiva ja toisiaan tukeva.