Olin entisellä työkaverilla kylässä käydessäni hänen pyynnöstään luennoimassa eräässä pienessä tapahtumassa tuolla selkeästi Tamperetta pohjoisemmassa. Kuvasin hänelle hänen perhettään ja osa kuvista oli aika herkkiä ja kauniita. Tämä on yksi niistä joista pidin. Hampaanpesu keittiön pyödän ääressä. Valoa tulee ulkoa kahdesta suunnasta ja huoneen runsas puupanelointi värjää valon lämpöiseksi. 17-70/2.8-4.5 --> 44mm/4.5,
On se mukava kuva.. ainakin arvokas omassa sarjassaan. Tuossa suussa on varmaan suhteellisen pienet legot vielä tiskattavana.. eikä toimenpide näytä herraa juuri vaivaavan. Noin sen pitääkin mennä
Kiitos kehuista, Matti! Nuo pikkuneidin legot ovat varsin pienet, ääni herkkä ja tunteet isokokoisia ihan niin kuin tuon ikäisellä ja kokoisella pitääkin. Äidin ja tytön välillä oli hyvin vahva ja kaunis side, jota yritin kameralla tallentaa. Omasta mielestäni onnistuin siinä välillä kohtalaisen hyvin ja välillä taas huonommin. Annoin muuten tuon pikkutytön katsella suoraan kamerasta sillä ottamiani kuvia sekä ottaa itse isästään valokuvan. Tämä kameraan ja kuvaamiseen tutustuminen lievensi selvästi kamerajännittämistä ja jotenkin arkipäiväisti sitä, että puolituntematon hyypiö oli koko ajan kuvaamassa. Edit: Ja Heli kanssa. Itsekin pidän tuosta hetken ja sävyjen yhteensointumisesta.
Jes!! Itse olen huomannut saman lasten kanssa. Tutustuvathan he muihinkin leikkikavereihin ja leluihin ennekuin ryhtyvät tositoimiin. Edit: popup-salamaa käytettäessä joku pelikortti, esim jokeri salaman edessä (heijastimassa kattoon) nostaa tietyltä etäisyydeltä kuvattaessa lapsen kasvot juuri sopivasti ja katsekontaktista tulee vahva! Kantsii joskus kokeilla.. ja periaatteessa sitten vastaavasti baareissa vois käyttää jotain pornokortteja. Huomio pois kuvaamisesta hetkeksi, mutta katse säilyy..
Tätä kaverin perhettä hänelle kuvatessa tuo kontaktin määrä ja laatu vaihteli aika paljon. Välillä oli hyvä olla pelkkä huomiotta jäävä ulkopuolinen ja välillä taas voimakas kontakti toimi parhaiten. Erittäin tunnelmallisia kuvia tuli mm. kun äiti oli lähtenyt autolla kaupungille asioille ja tämä tyttönen oli jäänyt ikkunaan katsomaan äidin perään. Ilmeissä oli melkoista haikeutta. Jotenkin haluaisin saada talteen koko tunneskaalalla juuri niitä aitoja, pienten ihmisten valtavia tunteita kaikessa aitoudessaan ja peittelemättömyydessään ennen kuin se tunneilmaisun kontrollointi kasvamisen myötä tulee mukaan. Noissa tunteiden mukaan ottamisissa minusta tuntuu oikealta rikkoa mitä tahansa "hyvien kuvien nyrkkisääntöjä" jos tuo rikkominen nostaa sitä tunnepuolen esiintulemista yhtään tehokkaammin esiin. Erityisesti houkuttavat tietenkin sellaiset tilanteet joissa valo ja tunteet ovat toisiaan tukevia tai sitten äärimmäisessä ristiriidassa.