Itselläni kun on tuollainen melko hempulan tuntuinen jalusta, Giottos VT-805. En ole juurikaan huomannut kuvissani tärinää ennen kun otin testirullaa Yashica D:llä. Eli mitkä ovat ns. sallitut tai kriittiset vallotusajat tällaisen hempulan käytössä tai oikeastaan ylipäätään missä tahansa valokuvauksessa. Esim 1/8 valotusaika on jo huomattavan pitkä, mutta ei vielä niin pitkä kuin 1" jolla otetut kuvat taas on näyttänyt ainakin minun silmään hyviltä. Niin ja en ole käyttänyt lankalaukaisinta, mutta toisinaan pitemmillä valotus-ajoilla vitkaa kylläkin. Joudunko siis tekemään joitain taloudellisia uhrauksia esim lankalaukaisin, tukevampi jalusta, IS, vakaammat kädet(?), vai saanko jotenkin tuostakin jalustasta enemmän hyötyä irti ns oikeammalla käytöllä? Jossain muussa keskustelussa välähti, että puu on oiva materiaali jalustaan, koska siinä ei nuo varahtelyt etene kuten metallisissa jalustan putkissa.
Lankalaukaisin (tai itselaukaisija) on hyvä valinta jos vain muuten passaa. Eipä taida tuo Yashica D kovin kamalasti täräyttää rimpulajalustaakaan. Kunhan ei tuuli vie. EDIT: Itselläni on pienemmänsorttinen Berlebach -puujalusta, joka sopii tyyliltäänkin hyvin noiden kaksisilmäisten kanssa. Eikä tarvitse erillistä kuulaa/kinopäätä.
Vanunkinäppäin Kyllä laukaisimen painaminen käsin jalustalla saattaa, ja väittäisin että varmasti, tärisyttää kameraa. Hankipa notke vanunkinäppäin ja käytännön koe laukaisemalla sillä ja pelkällä sormella painamalla. Väitän eron näkyvän. Tosin tuollaiset hämähäkkijalustat on vihoviimeisiä väärän luottamuksen antajia, vähän samalla lailla kuin vakuutusyhtiöt, jalustoissa vaan ei ole sitä fontilla 6 painettua kirjoitusta....
Itselläni on samainen jalusta (eri merkillä/mallilla) ja kyllähän se on aikamoinen hyytelökeppi. Itse pyrin pitämään sitä mahdollisimman vähän 'avattuna' ja vitkalaukaisimella kuvat niin kyllä ne toistaiseksi ovat pysyneet suht vakaina. Uusihan se pitäisi ostaa, mutta mistäpä rahat...
Ohje tosi tukevaan jalustaan Aikanaan Astron tehtaalla Berliinissä, valitettavasti tehdasta ja sen optisia tuotteita esitellyt ansiokas sivusto on kadonnut,tehtiin jokaisesta objektiivista testi. Objektiivi kiinnitettiin testikameraan ja kamera kiinnitettiin kahden kuutiometrin betonipalkkiin. Objektiivi tarkennettiin testitauluun, huoneen valot sammutettiin, suljin vattiin B:lle, valot sytytettiin määräajaksi ja niiden sammuttua suljin suljettiin. Tällä testitavalla otettiin kustakin objektiivista kaksi lasinegatiivia, joista toinen jäi tehtaalle ja toinen lähti objektiivin mukana asiakkaalle. Jos objektiiiv tuli huoltoon, verrattin vanhaa negaa uusiin laadun varmistamiseksi ja huollon tuloksen tarkastamiseksi. Ja sitten taas uusi lasi asiakkaalle... Ja testit tehtiin tietysti mieluiten la-su öinä, ettei liikenne olisi päässyt tärisyttämään taloa, se kun oli Berliinissä. Suosittelen kaikiille kuvaajille vastaavaa menettelyä, joku voisi tarkistaa mitä kuutio betonia ja todella laadukas kuulapää maksavat.
Tuossa viereisessä threadissa mainittiin suositeltavien kirjaostosten joukossa Barry Thorntonin "The Edge of Darkness". Kirjasta löytyy myös testikuvat kuvattuina muistaakseni parilla eri testijalustalla (jos oikein muistan) ja eripituisilla valotusajoilla jne. Justiinsa jotain valopistettä siinäkin kuvailtiin. Ihan kiinnostavaa luettavaa jos kuvan terävyys kiinnostaa. Vaikkei se valokuvan kaikkein tärkein pointti IMHO olekaan.
Barryn innoittaman tein kerran vastaavan testin ja tulokset olivat aika mielenkiintoisia. Runkona oli Contaxin 167MT, jossa ei ole peilinlukitusta. Muistaakseni esim. tärähdykselle kriittisellä 1/15 sekuntilla järjestykseksi tuli: 1. eli paras oli Berlebachin puujalusta, toisena kaljamahajalusta eli käsivaralta ja kolmantena selvästi jääneenä 8 kilon järeä Manfrotto. Manfroton kanssa suurinpiirtein samaa tasoa oli noin kilon painoinen "made in USSR" rimpula. Sääli, ettei tuolloin ollut käytettävissä hiilikuitu Gitzoa. Kaikeksi onneksi Manfrotto oli a) yleensä liian painava laiskan raahattavaksi b) kaverin omaisuutta. Et silleen. Tietenkin ajat (1/30-1/8) lienee verhosuljin/peilikameralle kaikkein hankalimmat.
Pidemmillä valotusajoilla laukaisijan painamisen (ja peilikameroissa peilin heilumisen) aiheuttama tärinä vaikuttaa kuvaan vain pienen osan valotusajasta. Siksi pitkillä valotusajoilla tärinä ei ole niin iso ongelma (tuuli voi toki vaaputtaa huteraa jalustaa). Jos valotus kestää vain about saman ajan kuin laukaisijan kanssa ropaaminen, tärinä heiluttaa tietysti kameraa koko valotuksen ajan ja kuva on varmasti epäterävä. Ehdoton ensimmäinen ostos kuvanlaadun parantamiseksi on lankalaukaisija ja toinen sitten tarpeen mukaan tukeva jalusta, joka on kuitenkin niin kevyt, että viitsit hinata sitä aina mukana. Siis aina. Noilla vaatimuksilla se jalka ei vain koskaan ole kovin edullinen.
Yksi ääni myös berlebachille, ostin tommoisen kerran uutena ebaysta erittäin hyvään hintaan ja käytin sitä n. kuukauden päivät kunnes joku vanhempi herra osti sen minulta.
Kiitoksia vinkeistä. Jotain tuon suuntaista olenkin jo ajatellut, että se peilin heiluminen ja laukaisimen painaminen saa tuon heilumaan. Joten mistä vanhempiin kameroihin mahtaa löytyä lankalaukaisimia? Kamerat ovat siis tuo Yashica D ja Canon T70. Jälkimmäisessä on joku tuollainen outo kolmen nastan systeemi. Mahtaakohan olla jossain muissa saman aikakauden malleissa yhteensopivia lankalaukaisimia. Ei oo kauheesti näkyny noita tarvikkeita esim Rajalan tai MR kameran listoilla. Nuo berlebahit näytti melko lupaavilta, mutta taidan yrittää hankkia sitä lankaa, kun ei ole edes kamerassa kiinni nuin paljoo. Taidan kokeilla ennemmin ensin vaikka kilon hernepussia ja kilon teräsmötikkää. Ei muuten olisi hassumpi vaihtoehto tolle kahden kuution betonijalustalle
Itsekin omistan kyseisen Giottos VT-809 -jalustan ja kysyisinkin tähään samaan syssyyn muiltakin ko. jalustan omistajilta. Onko muilla ollut jalustan halkeamis ongelmaa viileämpinä ilmoina? Ei siis pakkasella. Itsella on kuukauden sisällä haljennut kahteen otteeseen pikakiinnityslevyn alapuolelta. Siis käyttämättä väkivaltaa. Nyt kolmas koipi menossa.. ..tällasia nää halvat rimpulat on. Edit. Sori, katoin väärin. Itsellä on näköjään se astetta järeämpi malli, mutta samanlainen rimpula se on säätönivelistä. Jalat ovat kylläkin kohtalaisen tukevat.
Sopiikos Yashica D -malliin ihan tavallinen lankalaukaisija, vai pitääkös siihen ensin kiertää sen laukaisimen päälle erillinen sovitenappula? Minulla on noita Yashican kaksisilmäisiä useitakin ja muistaakseni kaikissa niissä tarvitaan se sovitenippeli. Paikallisesta kameraliikkestä sen kauan sitten ostin. Maksoi kai markan.
Noita perinteisiä lankalaukaisimia on myyty ainakin joskus anttilassakin ja tietty kaikissa alan liikkeissä.
Pitää toki olla se vanhanaikainen mekaaninen lankalaukaisin, mutta jotta sen voi kiinnittää kameraan, tarvitaan kenties lisäksi tällainen nippeli: CABLE RELEASE end ADAPTER chrome for Nikon LEICA etc | eBay
Vai ihan uutena saapi ostaa, no kyllä kelpaa : ) Näyttää olevan melko yleismallinen niin kyllä kai tuo on sitten pakko ostos. RS-60 T3 näkyy lukevan alkup. ohjekirjassakin. 37 egee.. hmm.. no menköön.
Aika vaikea uskoa että käsivaralta olisi onnistunut paremmin kuin minkään jalustan kanssa, oli se sitten hempula hyytelökeppi tai 8kg rautaa. Millaiset kuvausjärjestelyt muuten olivat, eli millaisella optiikalla, mitä kuvasit ja miltä etäisyydeltä, otitko useamman kuvan kullakin tekniikalla, yms... Kun kuvasit käsivaralta, niin mikä oli asento: seisten, polvelta, maaten? Tuitko kameraa johonkin kiinteään tai tuitko kameraa piteleviä käsiä vaikkapa nojaamalla tms.?