Nyt taitaa olla niin, ettet tiedä mistä puhut. Hirvikolareissa ei todellakaan ole kyse ajotaidosta tai taidottomuudesta. Eikä edes nopeudella ole paljon asian kanssa käytännön elämässä tekemistä. Et nimittäin voi tosielämässä ajaa kokoajan niin hitaasti, että sinulla olisi mitään mahdollisuutta väistää eteen syöksyvää hirveä. Itselleni kertyy valitettavan paljon kilometrejä vuodessa, ja olen vuosien varrella kohdannut hirviäkin tiellä. Ja tullut siihen päätelmään, jota liikenneturvallisuus tutkimuksetkin tukevat, ettei kohtaamistilanteessa voi tehdä paljoakaan. Tymäkkä jarrutus, ohjaaminen ABS:n avulla hirven taakse sen liikesuuntaan nähden. Ja harras rukous, ettei se hirvi, jota yrität väistää ehdi kääntyä tai ettei sen perässä tule toista. Yleensä tulee, kun liikkuvat laumoissa mokomat. Itselläni toistaiseksi on ollut tuuria. Rukouksia on kuultu, vaikken kirkkoon kuulukaan Kun nyt huudetaan, että susia ei saisi metsissä liikkua, niin sitten ihmisen pitäisi ottaa käsiinsä kannan rajoittaminen. Korjatkaa joku todisteiden kanssa, jos olen väärässä, mutta nyt hirviä on metsissä enemmän kuin hyvin pitkään aikaan. Niillä ei ole ollut muita luonnollisia vihollisia susien melkein sukupuuttoon tappamisen jälkeen kuin ihminen käytännössä yli sataan vuoteen. Ja ihminen on yrittänyt metsästysrajoituksin kasvattaa kantaa, jotta olisi enemmän metsästettäviä. Nyt siinä on onnistuttu, mutta metsästäjien määrä on ollut laskemaan päin. Kaikki (aika useat, mitä olen kahvikeskusteluissa kuullut) seurat eivät enää saa kaadettua kaikkia niitä hirviä, johin olisi luvat, joten nyt kanta kasvaa. Ja kun sitä tarkoituksellisesti kasvatettu metsästämistä varten koko sotien jälkeisen ajan..... todistakoon joku toisin jos on todisteita. Toisenlaisia todisteita löytyy vuosikymmenten varrelta riittävästi kaatolupien määrästä vastaavien sekä muiden metsästyspiirien papereissa sekä heidän julkisissakin puheissaan. Jos nyt on äänet viimeaikoina hieman muuttuneet, se ei paljon auta ilman tekoja. Viiden suosikymmenen käytännön teot ovat johtaneet tähän missä nyt ollaan. Koska metsästysväkeä ei todennäköisesti saada kannan vähentämiseen kunnon lahdin avulla, niin susien määrän lisääntyminen on liikenteen kannalta positiivista
No just tuota minäkin ajattelen kun katselen Porkkalantien varteen kerääntyviä toistakymmentä hirveä käsittäviä laumoja. Peuroja ja kauriita en viitsi edes laskea. Porkkalaan pitäisi saada ajaa vain erillisen taidonnäytteen jälkeen, sillä se on hirvien aluetta. Mutta onhan se niin luomua pujotella elikoiden välissä..
Sen enempää kantaaottamatta; muutama ajatus jos hirvikantoja harvennetaan sillä periaatteella, että hirviä on liikaa ja ihmiset kuolevat hirvionnettomuuksissa, olemme automaattisesti sitä mieltä, että ihminen on ylin olento ja näin ollen ihmisellä on täysi päätäntävalta koskien muita lajeja. Eikö ihmiskanta sitten ole liian suuri? Ehkäpä hirvet juoksevat tahallaan autojen alle yrittäessään harventaa ihmiskantaa? Tyhmän kuuloinen ajatus, muttei mahdoton. Onko ihmisellä oikeus ajaa asfalttitietä pitkin ilman, että kukaan/mikään tulee eteen, varsinkaan jos ihminen itse ei keksi keinoa pitää hirvet poissa tieltä?
Onkos kukaan täällä lukenut kirjaa Ruohometsän kansa? Sehän kuvaa osuvasti miten söpöjä pikkueläimiä säälimättömästi, ja raa'asti teurastetaan, jotta kasvisruokaa saadaan tuotettua.
En minäkään enää viitsi tähän kantaa sen enempää ottaa. Kunhan seurailen sivusta, kun ei parempaakaan tekemistä flunssaisena keksi... Noinhan ne pirulaiset juuri tekevätkin. Onneksi olemme keksineet airbagin! Voi ajaa hieman kovempaa satuttamatta itseään pahemmin. P.S. ennen henkilökohtaisuuksiin menemisiä, kannattaa ymmärtää ja muistaa, että eri ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä kipeitä(kin) asioita.
Jos ensin tapamme jonkin lajin ainoan luontaisen vihollisen, jäänee vastuu kannan rajoittamisesta meille. Ja vastaus on, kyllä meidän on rajoitettava liian suurta kantaa. Jos olemme päästäneet kannan suuremmaksi kuin on turvallista, meidänhän tehtävä se on sitä harventaa. Sukupuuttoon tappaminen on aivan toinen aisa kuin kannan kurissapito. Omaksi turvaksemmekin. Erioista ajatella, että emme saisi ajatella toistemme turvallisuutta lainkaan. Ja antaismme jonkin lajin kannan kasvaa liikaa. Kannatatko jotain äärimmäisen puuttumattomuuden oppia? Sekö sitten olisi luonnonmukaista? Milloinkahan maailman eliökunnan olemassaolon aikana muut, erityisesti ravintoketjussa ylempänä olevat, lajit eivät olisi vaikuttaneet toisten lajien kannan kokoon? Eipä taida olla koskaan ollut sellaista tilannetta. Joten jos emme puuttuisi, niin sehän se vasta luonnotonta olisi Se siitä "paluu luontoon" fundamentalismista. Mmm, yliolennosta, mainitse tonen laji tällä planeetalla, joka voisi ottaa edes hieman vastuuta koko hommasta? Vaikka ihminen ei sitä nyt laajassa mitassa teekään, niin syytä olisi jatkossa tehdä.
jos et huomannut, niin viestin edessä oli maininta: sen enempää kantaaottamatta, muutama ajatus. enkä muuten puhunut luonnollisesta mitään. MUTTA jos puhun, niin sanon, että mielestäni ei ole luonnollista; kaikki on enemmän tai vähemmän ihmisen/kulttuurin/muun eliön muovaamaa. Tässä tilanteessa, missä olemme, ei ole mahdollista olla tappamatta hirviä. Kulttuurimme on muovannut tilanteesta sellaisen, että meidän on pakko "pitää tilanne hallussa", muuten liian isot hirvi- ym. kannat vaikeuttavat liikaa yhteiskuntamme muita osa-alueita, esim. autoilua, tai vain pelottelevat hirviin tottumattomia ihmisiä. idean pointti oli vain se, että tämä tilanne ei ole millään tavalla "luonnollinen". luonnollisinta( metafilosofisesti) olisi meidän kaikkien elää koskematta toisiimme, mutta ihminen teki valinnan muokata luontoa haluamakseen jo niin kauan sitten, että paluuta ei ole.
En ole ihan varma oletko aivan tosissasi... Mutta eli jos. Tapamme jonkun lajin luontaisen vihollisen, niin siitä seuraa, että on tapettava lisää? Erikoista ajattelua, että me saamme tappaa huviksemme, jotta voimme tappaa elääksemme. Vai tarkoittaako turvallisuudesta puhuminen tässä yhteydessä sitä, että ihmisellä on sittenkin jotain luontaisia vihollisia? Ei kai kukaan tuollaista ajattele tosissaan. Jokaiselle tekisi varmaan ihan hyvää asua muutamia vuosia jossain keskellä ei mitään. Ehkä kyse on kuitenkin siitä, miten elää tuhoamatta omaa elinympäristöä. Elää tasapainossa luonnon kanssa. Saksanmaalla oli eräs henkilö, joka uskoi tuohon ihan tosissaan. Oikeastaan koko ketjun olisi voinut lopettaa jo ensimmäiseen kommenttiin, se oli loistavasti sanottu, ja siihen olisi ollut hyvä lopettaa... Itse kyllä yritän tehdä kaikkeni, jottei keskustelun taso ainakaan pääse nousemaan. Ihminen on ylieläin. Ja minä olen kaikkein korkeimmalla, viisain, paras kaikessa. Mulla on kaikista parhaat valokuvatkin, mutta en vaan viitsi näyttää niitä.
On täällä kyselty mitä hammastahnaa käytät tai että kummalle puolelle levität voin.......Mut vieköön tää nyt kuitenkin voiton. Ja olihan näköjään selkee sosiaalinen tilaus..
Jatketaan palstan älyvapainta keskustelua, kuten joku tätä kommentoi: Mitä on olla tasapainossa luonnon kanssa? Milloin sellainen olotila on vallinnut? Missä? Mitä se on oikeastaan ollut? Jos saalistajan kanta on noussut liikaa runsaan saaliseläinkannan vuoksi ja saaliseäinkanta on sitten romahtanut liian saalistuksen takia, saalistajat ovat kuolleet nälkään, onko se ollut luonnon tasapainoa? sillä sellaista on tapahtunut kautta historian monen monituista kertaa. Ja tapahtuu nytkin kokoajan. Ilman ihmistä. onko se luonnon tuhoamista? Yritän vain herätellä ajatusta, että onko sellaista tasapainoa oikeasti olemassakaan. Jos on sen voinee määritellä? Vai onko se vain liikettä tilasta toiseen, kokoajan muuttuvaa olotilaa ja ympäristöä? Vuorovaikutusta jonka tuloksena on eilisestä poikkeava olotila? Käsittääkseni luonnonhistoria ei tunne mitään tasapainotilaa edes suuressa mittakaavassa, vai tunteeko?
Tämä aihe puhuttaa varmaan niin kauan kuin maailmassa on metsästäjiä. Jos alan harrastajat loppuvat Suomesta ja muista "sivistyneistä" maista, niin voidaan sitten puida vaikkapa bushmannien metsästystapoja. Mutta vakavasti puhuen: pohjoisen ihmisenä on vaikea olla olematta tekemisissä metsästyksen kanssa tavalla tai toisella. Jos et itse syö riistaruokia, saatat joutua syömään niitä parhaan ystäväsi 50-vuotissynttäreillä tai vaikkapa seurakunnan isäinpäivän lähetyslounaalla. Olen ollut metsästyksen harrastaja 30 vuoden ajan, ja voin sanoa, että harrastus on tuonut minulle hienoja elämyksiä. Viime syksy meni tosin huti, koska olin kolmesti antibioottikuurilla ja aerobinen kuntoni laski aika heikoksi. Joskus on harmittanut myös, että kiikaritähtäimeen yhdistettyjä digikameroita ei ole vielä keksitty - siinä voisi valita verettömänkin saalistustavan. Metsästyksen paras puoli on kuitenkin siinä, että se motivoi ihmisen heräämään aikaisin, lähtemään luontoon ja katselemaan tarkasti ympärilleen. Silloin voi jotain kertyä reppuunkin. Luulisin, että samalla asenteella jotain kertyy myös filmille.
Tarkoitatko kiikarin ja digikameran yhdistelmiä? En ole nähnyt minkään varteen otettavan tähtäinkiikareiden valmistajan luetteloissa sellaista laitetta, jossa aseeseen käypä optinen tähtäin ja digitaalinen kuvantallenusjärjestelmä yhdistyisivät. Jos tiedät sellaisen, niin kerro heti.
Täällä Kotkan suunnalla on vellonut vilkkaana keskustelu ilves-metsästyksestä. Joka vajaa kuukausi sitten oli sanomalehdessä iso juttu, kun noin 50-henkinen porukka oli saanut paholaisen kellistettyä. Ottivat oikein joukkuepotretin ja kyllä se kisukin juuri ja juuri siitä edestä erottui. Oli muistaakseni isokokoinen uros. Lehdessä juttu taisi olla lähes puoli sivua ja kuva oli ainakin neljä palstainen. Sen jälkeen on tullut jos jonkinmoista kommenttia aiheesta. Itse en oikein tajua, miksi Haminan alueella elänyt ilves oli saatava hengiltä, mutta olen lukenut mm. että ilves syö 50 jänöä vuodessa ja se on kuulemma pois ammattimetsästäjiltä. Kovaa on noiden 50 ammatti, että ei siitä varmaan paljon leikkiä voi laskea.
Joo sillon kun tolle tielle mennään niin homma on perseestä ihan näin kansankielellä sanoen. Mutta normaali heh "normaali" metsästys oman pakastimen täyttämiseksi mielestäni on ok. En väitä että itse pystyisin pupua ammpumaan mutta syönyt sellaista olen ja hyvää oli.
Fangio loihe lausumaan: En muuten minäkään ymmärrä. Käsittääkseni ilves kuitenkin syö vähintään yhden jäniksen päivässä, jos ei satu parempaa saalista saamaan, esimerkiksi poron vasaa. Suomessa ei taida olla ammattimetsästäjiä muualla kuin Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnissa, ja sielläkin heitä on kovin harvalukuinen joukko. Ilveksiä siellä talsi yhden yhtä. Sitten on olemassa kovasti paljon alan harrastajia, jotka kutsuvat itseään metsästäjiksi, vaikka ovat turpeita, paksulompakkoisia äijänraakkeja. Hirvenpyynnissä sellaiset pitää auttaa lavalle, kun niistä ei ole kiipeäjiksi. Ja passiketjuun niitä ei voi panna, kun niistä ei ole kävelijöiksi. Mutta rahallahan ne yleensä itselleen eturivin paikat ostaa.