Koulussa Pieter ten Hoopen antoi meille tehtävän, jonka nimi on "Välitän". Meillä oli viikko aikaa valokuvata asiaa tai henkilöä, joka ei ole ennestään tuttu. Lähdin Suomeen Vaasan keskussairaalaan kuvaamaan, pysyttelin röntgenosastolla. En halunnut dokumentoida millaista elämä sairaalassa on, vaan halusin kuvata prosesseja, tapahtumia ja olin mukana CT-tutkimuksissa, angiossa, ultraäänitutkimuksissa. Piti valita kolme parasta kuvaa, joista valitsee yhden, joka on mukana valokuvausmessun yhteydessä pidetyssä valokuvausnäyttelyssä jossa mm. Pieter itsekin pistää kuviaan esiin muiden tunnettujen, suurimmaksi osaksi ruotsalaisten valokuvaajien kanssa. Tämä on ollut minulle aivan uudenlainen kokemus. Valokuvauksellisesti olen mennyt ennestään tuntemattomille maille, mikä sinänsä oli todella vapauttavaa, samanaikaisesti kuin olo oli hirvittävän epävarma. Yleensä haluan kontrolloida tilannetta niin paljon kuin mahdollista, nyt minulla ei ollut sitä oikeastaan lainkaan. Yleensä olen varma siitä, mitä teen; tällä kertaa en. Mutta ainakin opin paljon ellei muuta. Tänään saan kuvistani palautetta Jens Lastheiniltä (nimi ei ennestään tuttu). Ajattelin pistää nämä näytille tännekin.
Vs: Välitän Hieno setti ja nimenomaan sarjana toimii. Kuvaa hyvin sairaalan hektistä maailmaa. Tai ainakin näistä jää sellainen kuva, että sairaalassa on hektistä. Eka kuva on hieno ilman muitakin.
Vs: Välitän Kuvien kolkko digitaalinen artsy-fartsy ei ainakaan mulle tuo välittämisen (care) tunnetta, puolin tai toisin. Vai oliko tarkoitus välittää (deliver) röntgenosaston kylmää rujoa hoitotakuukaaosta?
Vs: Välitän Hyvä sarja. Viimeinen on tietty eriparinen. Photarissa lätkitty kuvia päällekäin, vai jo kuvatessa?
Vs: Välitän Alunperin tämän nimi on ruotsiksi "jag bryr mig", jota en kuitenkaan ole tulkinnut sillä äidilliseksi, lämpimäksi välittämiseksi vaan enemmänkin sillä tavalla, että on huolissaan jostain - tuonhan voi tulkita monellakin tavalla. Ja minä olen huolissani sairaanhoidosta sekä sen privatisoinnista, ja siitä, miten stressaantuneita lääkärit ovat, mihin kaikki tämä voi johtaa, jne. Halusin tosiaan kuvata prosesseja - sitä, mitä ihmiset tekevät toistensa hyväksi, kiirettä paikasta A paikkaan B, liikettä, joka kuvassa konkretisoi teon. Jos haluaisi näistä inhimillisempiä, ne voisi tietysti sävyttää lämpimämmin. Tuota voisikin kokeilla. Photarissahan ne. Kamerani kun ei kuvaushetkellä osaa pistää niitä päällekäin. Olisin oikeastaan halunnut kuvata nämä filmille, mutta tuo F4 ei ollut oikein yhteistyöhaluinen, joten toiseksi paras vaihtoehto käyttöön. Kuvia ei kuitenkaan ole erikseen leikattu, vaan ne on pistetty camera raw-säätöjen jälkeen päällekäin, siihen päälle curves sekä hue/saturation, finito.
Vs: Välitän En tiedä, mutta ehkä samanlaisen tunnelman, mutta hieman selkeämmän ja "siistimmän" tuloksen olisi voinut saada aikaan yksinkertaisesti vain pitemmillä valotusajoilla. Nyt ainakin minulle välittyy kiireen sijasta sekavuus.
Vs: Välitän Ensimmäinen oli minusta ylivoimaisesti paras. Siinä on potilas keskiössä ja sen tilanne tulee vahvemmin esiin, kuin henkilökunnan asema muissa kuvissa. Se, että sänky ja potilas on vähän killissä oikealle alas antaa musta voimakkaan tunteen siitä, että hyvin hänelle ei käy. Kylmä valo oikealla muistuttaa mua leikkaussalista, mutta miksei sitä vois pitää myös 'valona tunnelin päässä'. Letkut ja roiskeet alakulmassa toimii myös. Jotenkin viittaa siihen kliinisyyden ja sotkun suhteeseen näissä asioissa. Onks siinä laitettu henkilön rintakehä ja lattialaatoitus päällekkäin? Lopuksi tykkään myös sälekaihdinten näköisistä poikittaisviivoista, mutta en tiedä yhtään miksi. Pyydä siltä Jensiltä lupa julkaista palaute täällä. Mua ainakin kiinnostaisi kovasti mitä hän tästä sanoo.
Vs: Välitän Hieno sarja. Paljon katsottavaa,värit,muodot ym. Kyllä minusta kuvissa välittyy tämänpäivän kaoottisuus ja kiire sairaaloissa ja yleensäkin. Hyvä ja persoonallinen tulkinta aiheesta. Kuvista löytyy jatkuvasti uutta,eli ne "elävät". Karinin omakuva sopii minusta siksi,että ilme näyttää kysyvän " No mitä mieltä". Kolmas oma suosikkini,en vaan osaa sanoa miksi.
Vs: Välitän Jens piti näistä kuvista. Hänen mielestään niissä oli symboliikkaa, syvyyttä, hyviä värejä, toimintaa, tarpeeksi kaoottista jotta niissä olisi jännitystä mutta tarpeeksi hillittyä jälkeä ettei kuva ole niin sotkuinen että mielenkiinto lopahtaisi. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt. Hänen mielestään oli sen lisäksi hauskaa että koettelen rajojani, ja rajani ovat kyllä jossain tätä kauempana. Tein pari mustavalkoistakin kuvaa, enkä enää osaa valita, minkä pistän näyttelyyn - mikäli pistän minkään näistä, saattaa olla, että saan aikaiseksi jotain parempaa.
Vs: Välitän Oikea ja kannatettava huoli, mutta kuvien konstikas estetiikka kyllä jättää sen alleen. Sarjan viimeinen kuva valkotakkisesta lääkäristtärestä/hoitajattaresta imee voiman tuollaisilta pyrkimyksiltä ja tuo mieleen amerikkalaiset sairaalasarjat. Vähän verta, oksennusta ja muita eritteitä siihen valkoiseen vaatteeseen olisi tehnyt hyvää. Nimimerkki: Näitä asioita itse kantapään kautta (eikä hämmentyneenä sivustaseuraajana)kokenut.
Vs: Välitän Mielestäni tuollainen taas jyräisi alleen pyrkimykseni. Juuri tällaisissa aiheissa on mielestäni helppo ampua yli tuollaisilla "shokkiefekteillä", joita sen lisäksi nähdään todella monessa juuri sairaalaa käsittelevissä kuvissa. Ei siitä ole pitkä aika kun kävin jossain näyttelyssä jossa oli poika sairaalassa, melkein kaikki raajat paketissa, jalkaa amputoitiin jne. Kävin toisessa näyttelyssä, nuori lapsi sairaalassa ja vaikka minkälaista putkea ja haavaa. Selailin kirjoja, sama asia sielläkin. Pointtisi on kyllä hyvä, ja varmasti myös oikea, mutta mielestäni sitäkin on nähty jo siihen pisteeseen asti, että ihmiset ovat turtuneet moiselle. Enkä mielelläni kuitenkaan vajoaisi tuohon "hei, kuvissani on verta, katsokaa!"-suohon. (Sen lisäksi röntgenissä käsittääkseni harvemmin nähdään verta, oksennusta, muita eritteitä.. eipä ainakaan nähty muuta kuin hiukan verta angiotutkimuksessa.)
Vs: Välitän joo. mitäpäs tähän nyt sanoisi. mielestäni välittämistä (siis merkityksessä huolen pitäminen) ei näissä kuvissa kauheasti ole. sen sijaan jos kuvien nimi olisi jag bryr mig, ois ehkä eri juttu. mutta ei semantiikasta sen enempää. mielestäni kuvat kyllä toimivat paremmin kuin monet muut valotusten yhdistelemiseen perustuvat. sairaalan hektinen ilmapiiri kyllä tulee esille.