Kuka mahtaa olla otsikon "Laukkanen"? Google löytää ranskalaisittain etsien pyöräkorjaamon, jonkun fysioterapeutin, jonkun sisäpiirien ilvespelaajan,... Höh, ryhtiä, mitä töö ny suotta siinä kinastelette, kuin kärpästen pörrätessä syksyn viimoisissa ikkunasraamien välisissä rajoitetuissa tiloissa. Taiteilijat yli aikojen hakee "omaa" tunnistettavaa tyyliä, minkähän takia? Nähdäksein tässä kuvassa on pysäköity kameran kanssa ilmeisen näkyville? Kereten tiivistämään aikaa, tuollaisilta näköalapaikoita kun joka tapauksessa kulkee ohitte kaiken maailman tallaajaa, lakaisukonetta, siimahäntää, ettei jopa naapurin Pirjo (ohikiitävänä hetkenä hivelee ehkäpä aatamin-omenaa moinen kuiva päärynäsiideri, muisto seistkyt/ettei kuuskytluvulta,-) Pilkullinen sateenvarjo. Kivettyneen järeästi rakennettuja kaareutuvien infrastruktuurien tasaiseen käveltäviä linjoja, kuvan etualan yhdestä puusta roikkuvaisia tummia lehtiä.
Taiteilija Matti Teppo sanoitti aikoinaan: syksy ja Laukkanen saa, mutta minä en…. Muutin muotoon me emme, koska jotenkin on syntynyt epäilys, että täällä piilee useampikin, jotka (välttämättä) eivät saa
On surullista jos "ei saa" vaikka tarvitsisi. Siitä voi kärsiä psyyke ja alkaa epätoivoisesti etsimään korviketoimintoja? Kirjoittelee vaikkapa nettiin asioita jotka eivät liity mihinkään muuhun kuin ilmiselvään tarpeeseen paikkailla risaista itsetuntoa, pätemällä (epäonnistuen pyrkimyksissään) ... ( Tämä oli, tottakai, täysin kuvitteellisella tasolla liikkuvaa teoretisointia, joka ei liity mihinkään olemassaolevaan henkilöön tai eläimeen. Kasveista puhumattakaan...)
Mutta aihe on perustavanlaatuinen. Kuten äsken " Avara luonto " - dokumentissakin mainittiin: " ...Lajin menestyksen takaavat yksilöiden taidot paritteluleikeissä". Kenenkään ei ole syytä katkeroitua. Asiat vain ovat niinkuin ovat. Syystä. Saaminen ja sitten se syksy....
Sellaista se on, että kaikenlaiset yhteiskunnan elätit ja muut säälittävät reppanat joutuvat jatkuvasti pohdiskelemaan sitä, että antaisiko joku heille jotain. Ko. tyypeillä kun ei yleensä ole mitään mikä muita kiinnostaisi ja joillakin osaaminen ja taidot ovat lähinnä sitä, että osaa kirjoittaa jollekin nettifoorumille joka paikan täyteen jotain täysin älyvapaata soopaa, ja erikoistaitona voi olla korkeintaan omien pal*iensa tärisyttäminen. Jotkut toiset taas ovat hoitaneet asiansa niin, että heille yleensä tarjotaan ihan pyytämättäkin. ( Tämä oli, tottakai, täysin kuvitteellisella tasolla liikkuvaa teoretisointia, joka ei liity mihinkään olemassa olevaan henkilöön tai eläimeen, ei edes tyyppiin, jonka naama näyttää karvaisen apinan pers*eltä...)
Jos kuva innostaa poikkiteoreettisiin pohdintoihin niin sehän on sille kunniaksi. Kiinnosti otsikointi ja mielleyhtymät... Toisiin kohdistuva parjaaminen (toistuva ulkonäköönkin liittyvä sellainen) näyttää olevan hyväksyttävää. Kuvitteellisen yhteiskunnallisen aseman & heikko-osaisuuden ilkkuminen ym ym. On jopa toivotettu kuolemistakin. Onko tuo negatiivisen energian ja mielipahan lietsominen jotenkin kunniallista toimintaa - on sitten toinen juttu? Sitten joku lähetti viestinsä (yksityisesti) ja kyseli miksi otin hiljattain "omakuvan" pois esiltä - ei kai tarvitse selittää? Eikä kyllä juuri enää kannusta "osaamistaan" tai "osaamattomuuttansakaan", muutenkaan, näyttää... Kiitos.