Menetys

Vs: Menetys

Kiitos säälistä.
Kyllä mä tulkitsen nään ja mitä olet hakenut milläkin kuvallasi ja usein vielä painotat jopa liikaa nimeämällä suhteelisen ilmiselviä juttuja.
Sanon vain rehelisesti että juuri se valokuva ilmaisu ja käytettävät keinot kuvissasi ontuun, ne on kyllä luettavissa useimiten jo otsikosta.
Jos koet kapeaalaiseksi sen että arvostelen volokuvaukselista osaamista, niin sovitaan niin.
Ihan hyvällä yritän sina opastaa katsomaan useampia kuin yhtä aluetta kuvassa ja siloin on kyse siitä valokuva ilmaisusta.
Mainitsin aikaisemmin että kylästyin niihin tyttösi liike-epätarkuus kuviisi, niissä muo rupesi häiritsemään se että taustat, somittelut ja valasitus oli mitä sattuu, tuli mieleen että äiskä kuvaa tytärtä retkellä randomina hitaalla suljin ajalla ja vedostaessa mietiin että mitä tästäkin tulee mieleen.
Siis selainen tuki mitä valokuvauksen keinoin olisi saanut jo kuvattaessa puutui.
Olet kuitenkin jo niin pitkään harrastanut valokuvaamista, että oletan voivani puhua suoraan, ilman että sinulla menee hermot.
Ikävää että hyvinkin perusteltu kritiikki, herätää sinussa negatiivisia ajatuksia.  

 

Vs: Menetys

Näitä varmaan tulee "kertsiltä" lisääkin?
Ettäs uskaltaa sanoa mielipiteensä sisäpiiriläisestä.

 

Vs: Menetys

Enköhän sanomiseni ole sanonut ja noin yleisen hyödyn kannalta näitä väittelyitä leinee parempi käydä tässä foorumilla.
Siis minulla ei nyt mitään lisättävää, mutta jos joku haluaa lisä perusteluita johonkin niin vastaan.

 

Vs: Menetys

Et lukenut tai et ymmärtänyt mitä tarkoitin.
On suhteelisen selvää että kuva sarja missä viitataan lapsen menetykseen, tuotaa tunteita, pointini on se että se voi olla miten päin persetävä vain kuvattu ja tuo hetättää sen saman tuntee.
Tuolla tunteella ja valokuvien laadulla ei ole mitään tekemistä, tässä ollan koko kansa herkkänä määrättyjen tapahtumien takia ja siten huomio keskittyy kuvan sijasta tunteeseen.
Aivan sama kuin teini poika katsoon kuvaa jossa tissi, niin jää horisontin suoruus näkemättä?

 

Vs: Menetys

Sanoo mies, joka on useastikin näillä foorumeilla painottanut kuvan sisällöllisiä ja tulkinnallisia ominaisuuksia muodon ja pintatason sijaan.

No, saahan mielipidettään toki muuttaa...

 

Vs: Menetys

Puhutaan taas eri sisälöstä, siis siitä että itse kuvassa on sisältöä, ei kuviitelisesta sarjakuvasta.
Voisin ottaa känykällä kuvan lapsesta joka heilutaa kättään koulureppu selässä ja toisen kuvan jaloista auton alla (pyytämällä hakemaan laitamani pallon auton alta), komannen kuvan hakisin hautausmaalta. Filsut, rakeet ja mv, sitten foorumille ja nimeksi menetys.
Niin liikutus olisi suuri ja kuvien laatu ei kiinostaisi ketään?

Tuo olisi sarjakuva ja sisältö olisi se tarina.
Siis puhumme eri sisälöstä?

 

Vs: Menetys

Ymmärsit väärin, minähän juuri tuolla kehuin mielikuvitusta ja puhun tarinan ja valokuvauksen eroitamisesta.
Edellinen vastaava keskustelu käytiin siitä että heli oli löytönyt uikun näköisen kepin, joo se keppi näytti uikuilta, mutta kuvauksen suorittaminen jätti paljon sanottavaa.
Siitä huolimatta jengi vakuuteli että se näyttää uikuilta se keppi

 

Vs: Menetys

Lauletaan erilauluja ja vielä erikielisinä.

Ei muu estä kokeilemasta kuin se että itse kuvankin pitää olla jostain kotoisin, suunittelisin miten kuvaan ja kenen kanssa, miten valaisen yms.

Minullakin on kymmeniätuhansia kuvia arkistossa ihan joka lähtöön, voisin seuraavat kaksi vuotta rakenella niistä joka päivälle jonkun stoorin.

Siis ainuassakaan kuvassa näistä ei ole mitään ja kuten kuvaaja on kertunut niin ei niitä kuvattu sarjaksi, tämä oli nyt sellanen hups kato nämä löyty, keksitäänpä tähän joku juttu.
Sisältöä ei juuri koskaan löydy arkistosta kootuista räpsyistä.
Tarinan Heli rakensi mielikuvituksella, mutta ei se kuviin sisältöä tuonut?
Tarina saatoi olla luovasti keksitty, mutta ei kai tämä mikään satu sivusto ole?

 

Vs: Menetys

Joo tiesit aloitaessa että sairaalaan tässä mennään?
Suunittelu on se juttu?
Lukihäiriön mainitsit, joka ei kylläkään vaikuta lukemisen ymmärtämiseen, mitä seuraavaksi läski juoppo?

 

Vs: Menetys

Mielestäni onnistunut kuvasarja ja yksittäisinä kuvinakin onnistuneita.
Taiteen tärkeä tehtävä on herättää kysymyksiä ja niitä nämä kuvat todellakin herättävät.

Varsinkin ensimmäinen kuva on vaikuttava.
Siinä kulminoituu omat tuntemukseni ja pelkoni sairaalaympäristöä kohtaan.
Valkoista, letkuja, sairautta, epätietoisuutta, odottamista, laitteita, tuntemattomuutta.
Kuvallisesti se on kuin muisto tai uninäkymä, jonka tiedostaa, muttei muista tarkkaan.
Siis erittäin pelottava.
Jotenkin vittumaisesti selkein kohta on samalla pelottavin - harsoinen pää ja anturit.
Yläpuolella valkoista.
T Jukka

 

Vs: Menetys

näistä tulee mieleen jotenkin röntgen... röntgenkatse tai vaan tahrattu ja salattu näkymä asioihin joita ei normaalisti näe silmillä.

Sä oot sitten itsepäinen, Heli...