Laukussa niitä filmirullia on hippasen enemmän kuin muistikortteja, joten enpä usko että olisin unohtanut ladata. Muistikortteja mulla on 1kpl 1Gt. Filmirullia 4kpl. Ja tässä siis kävi niin, että se kortti unohtui kotiin kortinlukijan sisään =(
Tänään. Autolla keskustan läpi, ja eräässä risteyksessä oli poliisipakettiauto kyljellään. Siinä vaiheessa teki kyllä mieli itkeä kun ei ollut kameraa mukana, vaikka olin alun perin suunnitellut ottavani. Oli aika mielenkiintoisen näköinen tilanne, tuskin tulee uudestaan enää tollaista vastaan [tai jos tulee, niin tuskinpa on silloinkaan kameraa mukana].
Pari päivää sitten kävin hakemassa illalla siskoni bussiasemalta. Olin valokuvannut aikaisemmin päivällä, joten kamera oli laukussa. Odotellessani näin kuinka jalaton rullatuoleilija veti tuolillaan täysillä mäkeä ylös, keskellä maantietä kaiken lisäksi. Vedin kameran esiin huomatakseni että siinä oli väärä objektiivi ja muistikortti täynnä. Silloin harmitti. Tänään näin kuinka mies, jolla oli jalkaproteesi polvesta alaspäin, työnsi täyteen lastaamaansa rullatuolia kadulla. Eipä tietenkään ollut kameraa mukana. Siitä tietysti myös syntyi kuvaidea, mutta enpä tunne ketään, jolla olisi jalkaproteesi ja rullatuoli.
Auts, nyt kyllä ketuttaa vielä enemmän Nyt tuli sellainen tunne, että kannan kameraa mukana 24/7 missä ikinä liikunkin.
Minulla pahin menetetty tilanne liittyi kesällä ainakin Pohjois-Karjalassa näkyneeseen tulipalloon. Olin juuri palaamassa autolle kuvattuani näkymää sillalta. Kamera kädessä. Tulipallon nähdessäni jäin vain hölmönä tuijottamaan sitä unohtaen kokonaan kädessäni olevan kameran. Jälkeenpäin harmitellessani olen toisaalta kiitellyt sitä, että kamerasta olivat virrat poissa ja 300D ei olisi ehkä riittävän nopeasti herännyt. Tai sitten putki olisi vain ruvennut sahaamaan tarkennustaan.
Eilen katselin 5. kerroksen ikkunasta Turun Puistokatua. Puissa oli ohuissa oksissa hohtavan valkoinen huurre, runko ja paksut oksat olivat sulana mustia. Aurinko paistoi matalalta Mikaelinkirkon takaa valaistet latvukset kirkkaalla takavalolla, katu ja sen varrella olevat puutalot jäivät varjoon. Näkymä oli muutaman minuutin ajan henkeäsalpaavan kaunis. Aivan samanlaista tuskin tulee enää tällä vuosikymmenellä.
No menetetty tilanne tietyllä tapaa, alkuviikosta. Tulin suomalaisesta kirjakaupasta joka sijaitsee pohjakerroksessa ja katselin siinä liukuportaita ja monesti olen funtsinut että siitä pitäisi ottaa kuva kun joku tulee alas. No en jaksanut asiaa ruveta sen enempää pohtimaan vaikka kamera oli messissä. Kävelin liukuportaiden vieressä olevia portaita pitkin kunnes yläpäässä joku rullatuoli kaveri ajeli tyynesti siihen liukuportaille. Minä hetken olin suuauki ja katsoin kun yksi tyynesti vaan kiskaisi itsensä sinne liukuportaisiin ja minähän luonnollisesti ajattelin että ei helvetti jätkä aikoo vetää itsensä nurin ja kipitin jo perään josko sinne kerkeisin. No ei hätiä päiviä vaan kaveri otti kiinni siitä laidasta ennen kuin olisi tippunut alas ja meni sillä tavalla liukuportaat alas. Kieltämättä aika pelottavan näköistä hommaa ja onneksi sille ei tapahtunut onnettomuutta ja näin ollen ei kauheasti haitannutkaan ettei kuvaa tullut otettua vaikka en usko että se kuvallisesti olisikaan ollut mielenkiintoinen.
Yks ilta kun olin tuolla kaupungilla kävelemässä(ilman kameraa) niin huomasin että Rolexin-liikettä remontoidaan ja se oli suljettu vähäksi aikaa. Uneliaan oloinen vartija nuokkui isojen lasiovien edessä ja katseli kadulle, selkä liikkeeseen päin. Samalla hetkellä joukko tummia miehiä työntää isoa laatikkoa hissiin. Olivat ilmeisesti rakennusmiehiä, mutta tavallisissa vaatteissa. Siitä olisi saanut aika huvittavan otoksen...
Jätettiin vähän viime tippaan mökin talviteloille laitto ja nappasin vain kameran äkkiä hyllystä mukaan. Rannalla olikin yllätys yllätys kun piti mennä veneellä sinne, niin järvihän oli jäässä vaikka kuinka pitkälle. Hiki päässä hakattiin sitten airoilla, että päästiin vähän väljemmille vesille. Olis vaan tullut hauskoja soutelukuvia niiden jäälauttojen keskeltä mutta pahus, akku tietenkin loppu .