Moro ja terveisiä täältä Tampereelta, Oheinen kuvatus on ensimmäinen, mutta toivottavasti ei viimeinen, täällä julkaisemani teos. Itse asiassa se on samalla ensimmäinen ”oikea” valokuvani viiteentoista vuoteen. Asetan kuvan esille koska toivon saavani rakentavaa palautetta jonka avulla onnistun hiomaan tekniikkaani ja kuvallista ilmaisuani. Tässä yhteydessä lienee aiheellista taustoittaa sekä henkilökohtaisia tavoitteitani että kyseistä kuvaa. Parikymmentä vuotta sitten minusta oli tulossa ammattimainen lehtikuvaaja, mutta loppujen lopuksi ura vei toisaalle ja kamera jäi pölyttymään hyllylle. Tänä vuonna kärpänen puraisi uudestaan. Nyt homma on minulle harrastus, mutta laadulliset tavoitteet ovat edelleen kovat. Toivon että vuoden kuluttua pystyn ottamaan ammatti- tai jopa näyttelylaatuisia kuvia. Tällä hetkellä olen uudelleenoppimisprosessin (olipa pitkä sana) alussa; sekä välineenhallinta että digitaalisen kuvankäsittelyn salaisuudet ovat vielä pahasti hakusessa. Omassa tuotannossani ero räpsäisyn ja teoksen välillä on siinä että mielestäni teoksessa kaiken pitää olla suunniteltua ja mietittyä ennen laukaisimen painamista. Mitä haluan ilmaista. Mitä elementtejä haluan ottaa kuvaan mukaan. Mitkä miljöössä olevat elementit haluan rajata pois. Miten sommittelen kuvan. Miten ja millä välineillä valaisen kuvan jne. Itseasiassa valaisu on eräs fetisseistäni. Mielestäni kuva on teos vasta kun olen suunnitelmallisesti rakentanut tai ainakin muuttanut vallitsevaa valaistusta. Lisäksi kuvan jälkikäsittely on yhtä tärkeää kuin sen rakentaminen kuvaustilanteessa. Valitettavasti nykyinen kalustoni ei vielä mahdollista kaiken materiaalin kuvaamista RAW-muodossa, mutta kunhan budjetti antaa myöden ostan D20:en ja .. hmmm .. *uppoaa päiväuniinsa*. Oheisen kuvatuksen otin eilen Tulliklubilla Tampereella. Menin paikalle harjoittelemaan bändikuvausta (joka muuten on todella haasteellista). Tämä otos syntyi keikan sivutuotteena. Kuten ilmeestä näkyy mallilla on hyvin melankolinen ellei peräti surumielinen fiilis. Halusin tavoittaa tämän tunnetilan ja sijoittaa sen tarinaan. En tässä vaiheessa kerro juonta. Yrittäkää te arvata ja katsotaan aukeaako kerronta toivomallani tavalla. Vinkkinä kerrottakoon että kaikki kuvassa olevat asiat on sijoitettu sinne tarkoituksellisesti. Halusin tavoittaa ravintolassa vallitsevan hämyisen ja humalaisen tunnelman, joten valitsin pitkä valotusajan –muistaakseni 1/3 sek. Ajatuksena oli varmistaa että rekvisiittana toimiva ”yleisö” on sivuroolissa ja että he eivät ole yksilöinä tunnistettavissa. Pääkohteen pysäytin ja valaisin baaritiskille sijoitetulla Metz 45:lla. Salama ampui baaritiskin vasemmalla puolella olevaan seinään (1/4 teholla). Tällä tavalla valo tulee mallin kasvoille mielestäni oikeasta suunnasta. Tämä näkyy mm. luonnollisen oloisina varjoina nenän vieressä, poskessa ja leuan alla. Tässä vaiheessa minulla kävi myös hyvä tuuri valon kimmotessa jostain (en vieläkään tiedä mistä) aiheuttaen kuvaan kivan, baari-fiilistä tukevan, flare-ilmiön. Malli on sijoitettu siten että hän on selin muuhun yleisöön nähden – tavoitteena korostaa sitä että hän ei ole osa riehakasta juhlatunnelmaa. Valaisullisesti selkein virhe on siinä että mallin vartalo uppoaa taustalla olevan kaiffarin selkään ja pää uppoaa ikävästi taustaan. Retrospektiivisesti: homma olisi pitänyt korjata lisävalolla vaikkapa heijastimien tai kahden muun salaman avulla … tai ehkä minun olisi pitänyt pyytää kaiffaria vaihtamaan paitansa toisen väriseksi Jälkikäsittelyä tälle kuvalle ei ole tehty. Levels:t, Curves:t ja mitä niitä nyt onkaan ovat siinä kunnossa kun ne ovat kameralle tallentuneet. Vedos on tuotettu shopin 7.0:n ”Save for Web” toiminnolla. Olisi todella kiva kuulla mitä teidän mielestänne minun olisi pitänyt tehdä? ystävällisin terveisin -Kalle Saarinen
Et sattumalta ole harrastanut joskus jousiammuntaa ja ole nimeltäsi Kari Saarinen? Tunsin aikanaan Saarisen Karin, joka harrasti ammuntaa jousella kuten minäkin?
Jos mä lähtisin tätä parantelemaan, niin kontrastia ja saturaatiota hieman lisäisin jälkikäsittelyllä. Muuten näyttäis siltä, että Yö vetää kovimmat itkuvinkojollotukset ja tyttö alkais just itkemään. Eli paras mahdollinen meno ;D
Tuli testattua vähän tuota jälkikäsittelypuolta, eli ei kontrastia tai saturaatiota vaan ihan levelsillä musta pää kuntoon. Nyt on meinaan tosi ikävä toi harmaa kalvo tossa kuvan päällä. MV:ksi en missään nimessä kääntäis.
Sitähän se on minkä toveri Focker puki sanoiksi. Pää pehmeenä, silmissä vilisee, mutta luonto hoitaa vaistojen ohjaamana katseen tiskillä olevaan naaraaseen. Naisella on tuttu katse, vähän välinpitämätön ja kypsynyt, hieman vierestä ohi.. Hetki joka itsestä tuntuu muutamalta sekunnilta vaikka totuus lienee kymmenkertainen
En mäkään. Sanoisin, että kuvaaja on tietoisesti tehnyt kuvan tuollaiseksi, sutimalla linssin pinnalle jotain töhkää, eli tahallinen ilmaisullinen teko. Kalle Saarinen korjatkoon jos arvasin pieleen Voi toki olla, että tuo linssin pinta on muuten vaan likainen ja tulee hajavaloa...
...............Joka luonnollisesti tulkitaan että: Kukahan toi äärettömän komea ja sananvalmiin oloinen kapelanteinen teräspeppu mahtaa olla ? Äärettömästi haluttaa.... Ja lopputuloksen kai tiedättekin ?.Kaksi listsaria yksi kummallekin puolelle ja oluet syliin.Ja sitten vaan todetaan että: mikähän sille tuli....ja seuraavaan pöytään
Hyvä kuva. Huonoja puolia on liian tarkka VIC, silmien tienoille osuva vaakalinja joka tekee silmille lepsuvuutta, ja vastaavasti suun yläpuolelle osuva vaalempi tällä, joka taas tuo mielen juuri irroitetun laastarin. Tytön kasvoja voisi ehkä terävöittää ja taustaan lisätä eloa, siis liike-epäterävyttä, jotta kuvaamisen kohde nousisi paremmin esiin. En "korjaisi" sävyalaa tai värejä, ehkä enemminkin päinvastoin...
Sillä ei ole niin kauheasti väliä, millä se on tehty - tai onko se edes tehty tietoisesti. Olennaisinta on se, että teko on _tähän_ kuvaan paras mahdollinen.
Moro taas, Valitan hieman venähtänyttä vasteaikaa omassa kommentoinnissani. Tietokone hajosi ja kaikenlaista muutakin tapahtui *selittelee*. Mutta takaisin asiaan. Syvä kiitos ja kumarrus kaikille neuvoja antaneille. Harjaantumattomilla silmillä on tosi hankala poimia virheitä omasta kuvasta - ainakaan muutaman katselukerran jälkeen. Korjasin mitä korjattavissa oli eli Quiquern:in (taidat olla VVI:n kasvatteja?) bongaamat viat taustassa: mallin pään ympärillä olevat linjat ja sinipaitaisen kaverin rintamuksessa olevat tekstit. Poskeen en uskalla koskea. Samoin yritin fixata tumman pään kuntoon Teemun vinkin mukaisesti. Pitäisi varmaan kalibroida monitorit. Kotona kuva näytti ihan hyvältä, työkoneessa todella harmaalta. Tarinallisesti teiltä jäi huomaamatta .. tai siis minulta valokuvauksellisesti korostamatta pöydällä olevat lasit. Mallin punaviinilasin vieressä on puoliksi juotu tuoppi, mutta miestä ei näy missään. Mallilla on surumielinen ilme joten …. Kuvan oikea nimi olikin Parisuhteen viimeinen ilta. Homma aukeaa paremmin seuraavassa kuvassa. Juu, tämä on sarja Itseään pitää hieman torua siitä etten saanut laseja paremmin esille. Kun lähden seuraavan kerran ravintolaan pitää raahata Elinkat hunajakennoineen mukaan Summa Summarum: Laadullisesti tämä oli ihan ok demo, mutta kuva pitää ottaa vielä uudelleen hieman paremmalla kalustolla ja harkitummin. Linssin pinnalla olevalla vaseliinillakin spekuloitiin. Otettuani kuvan luulin jonkun sylkäisseen linssiin - mutta ei - se oli ihan puhdas. Homma selittynee sillä että pöydällä oleva salamavalo ampuu linssiin jolloin pöly tai muu pikkuroska aiheuttaa heijastuksia, kuten Jpu arvelikin. Minusta se oli kuitenkin ihan kiva efekti, joten annoin asian olla. Henkilökohtaisuuksista: En ole harrastanut jousiammuntaa. Olisi varmaan ihan kiva harrastus, mutta opetellaan tämä valokuvaus nyt ensin Malli on tosiaan samassa koulussa Samin kanssa – vie terveisiä nyt alkavalla lähiopetusjaksolla. Korjattu kuva löytyy täältä: http://www.kallesaarinen.com/kameralaukku/viimeinenilta.jpg -Kalle