Kovin olen treenannut, että kutsu joukkueeseen tulisi. Lajista ei niin väliä. Hiihto on vain yksi vaihtoehto. Niin kovaa olen treenannut, että itseni lisäksi kuvakin on puhki.
Kuva tuo elävästi mieleeni kansakouluajan. Noinhan ne sukset oli valmiiksi laitettuina aamuisin. Ihan samanlaiset vermeet kuin kuvassa. Joku voi huomauttaa puhki palaneesta lumesta, mutta viis siitä. Tunnelma on tärkein.
Palanut lumi ei haittaa yhtään. Mullekin tuli nostalgioita tästä, vaikken mikään kummoinen hiihtäjä ole koskaan ollutkaan. Tallin seinät ja ovet muodostaa aika sekavan taustan, mut noinhan ne sukset on hyvä olla. OT: Yhdellä tutulla on tallessa tuollaiset. Kevättalven aurinkoisilla hangilla hän sitten loksauttaa läheisen kansanhiihtoladun kilpahiihtäjiltä suut auki sivakoimalla antiikkivermeillä.
Heh, tästä tulee tosiaankin lapsuus mieleen. Meillä oli ulkovarastossa muistaakseni just prikulleen tuollainen setti. Tais olla jopa isosiskon käytössä. : )
Tämä on nyt kyllä offtopic, mutta kun viime kisojen aikaan hehkutettiin sitä kuinka Raipe Helmiselle tulee ties kuinka monennet kilpailut täyteen, niin minä ajattelin että voisin aloittaa vasta nyt kolmekymppisenä ja luvata osallistuvani vieläkin useampiin kisoihin kuin hän. Ei minuakaan valittu.