Taustakangas ilman (oikean reunan) poimuja olis parempi. Lisäks olis jep jos valisis kuvan esille jossa malli ei näyttäisi jännittävän, jopa pelkäävän. Ota enemmän kuvia, juttele leppoisia. Digikuvaaminen ja aika on halpaa.
Jos tätä saa kommentoida, niin kommentoin. Oon voinut kirjoittaa samasta aiheesta ennenkin, mutta olkoon tässä uudestaan, senverran kiinnostaa nää studiojutut. Itse yleensä valaisen lähtökohtaisesti (miehetkin) ”naisvalolla”, niin että varjo tulee enemmän kameraan päin näkyvälle poskelle. Ei siinä tarvita pakosta Rembrantin kolmiota, mutta jonkunverran varjoa kuitenkin. On simppeli juttu, mallin ja valon kulmat ei ole kovin krittisiä. Tästä systeemistä voi tehdä monta variaatiota. Joku tietysti sanoo sitä tylsäksi, mutta eipä tässä kuvassa oo mielestäni ainakaan enempää juttua. Mallin ohjaaminen ja rennoksi saaminen on monesti niin suuri juttu, että on hyvä että valaistus on perusasetuksiltaan niin helppo että tulee heti kelvollista jälkeä. Sen vuoksi on kätevää kun valot ja varjot ovat suunnilleen kohdallaan automaattisesti, eikä niitä tarvitse heti millintarkasti säätää muun hässäkän ohella. Usein malli ei pysy tarpeeksi paikallaankaan jotta miesvalon saisi kunnolla kohdalleen. Tämä ”miesvalo” jossa valo tulee kameraan päin olevalle poskelle on vaativampi valaistustyyli. Siinä mallin asento kameraan ja valon suunta malliin on paljon kriittisempi että siitä tulee hyvä tai edes kelvollinen. Jotta nenän viereen ja kapealle poskelle tuleva varjo on hyvän näköinen, niin asennot ja valonpaikat pitää olla justiin nappiin. Joskus kun se oikein onnistuu niin itsellekkin tulee oikein riemunkiljahduksia. Hyvään lopputulokseen pääseminen edellyttää kuvattavaltakin tiettyä asennetta. Tässä kuvassa häiritsee valon valuminen korvaan asti, se on kuvan kirkkaimpia kohtia. Valoa olis voinut kääntää rutkasti kameraan päin, ”valaista ohi”, ja kuvahan on parempi tehdä jo kuvatessa, eikä jälkeenpäin photarilla tummentaen. Myös jää miettimään minkälainen koru roikkuu tuossa ketjussa..... Valmista kuvaa on helppo arvostella, mutta siitäkin voi ottaa opikseen.
Sirpa on ihminen josta luultavasti saisi kuvan, jonka jälkipolvet ja Sirpa itsekin näkisi mielellään, ihminen kun ei itse halua nähdä itseään raadoimmillaan... varsinkaan kun ihan studiovalojen alle on asetettu ja luulee näkevänsä kivan kuvan itsestään.. Kuvana ihan kauhea, kohtelee vanhempaa rouvaa varsin rumasti, tämän olisi voinut kuvata toisin, vaikka ehkä on hyvinkin realistinen, niin onko se tarkoitus? Pehmeämmin, arvostaen, hellävaraisemmin ja monen kohdalla miksei vaikka hiukan "peittäen"", muttta ei näin. En neuvo "settejä" kun niitä ei yleensä haluta kuulla, mutta jos tämä on setistä paras, niin voi hyvää päivää--
Ei tuo nyt NIIN huono sentään ole. Varsinkaan kaiken muun täällä esitellyn seassa. (Mutta kai tänne voi halutessaan tulla purkamaan huonoa oloaan ja haukkumaan toisten kuvia? Näköjään)
Tuo on varmaan aikalailla oikein valotettu. Sillointällöin näkee että on yli-tai alivalotettu, ja sehän näkyy ihonsävyissä. Eli läheskään kaikki ei ole pielessä. Ja myös sommittelu on sikäli kohdallaan että pään päällä ei oo tyhjää ilmaa, toki jännittävämmäksikin homman olis voinut tehdä.
Mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi totean etten kommentillani viitannut - aiempaan - omaasi. Kritisoitavaa löytyy varmaan monista täällä olevista meastariteoksista mutta ne voi esittää asiallisesti ilman "kauhea kuva", "ei hyvää päivää" jne. ilmaisuja? Ei ole mitään itua laajentaa omaa myrkyllistä mieltä leppoisille valokuvanharrastajille.
Jup. Sitä en epäillytkään. Ja kommenteissa olis hyvä antaa vähän perusteluja asioille, niin ainakin itse yritän tehdä. Itse kun vähän vakavammin aloitin ihmisiä kuvaamaan, tiesin että kuvat oli roskaa, mutta en edes tiennyt mikä niissä oli vikana. Nyt vähän tietää jotakin, vaikka uuttakin tulee vastaan.
Hyvä. Jyrkkäkin kritiikki, jossa on oivallusta ja kehittäviä ajatuksia on tottakai hyvä asia. Mauttomuus ja jopa pahansuopaisuus ovat sitten ihan muuta. Itse olen kirjoittanut usein varsin tökerösti ja huomannut vasta myöhemmin, lukiessani kuinka häpeä omista teksteistä alkaa kuumottaa poskia . Tämmöinen pikku sähköinen valokuvauskerho ei elä ilkeydellä.
Kuten muutkin ovat todenneet, kritiikin voi antaa rakentavasti ja ystävälliseen sävyyn. Kuvaaja saattaa vasta opetella henkilökuvausta ja on selvää, että jälki ei silloin ole samanlaista kuin ammattilaisilla. En tunne kuvaajan taustoja ja puhun tässä yleisesti. Ei ole mitään hyvää syytä olla tyly. Tuskin kuvattava tuota kuvaa on kauhistellut. RB antoi mielestäni rakentavaa palautetta mm. valosta ja varjojen muodostumisesta, sekä pikku yksityiskohdista, kuten puseron alle jäävä koru. Omaan silmääni kuvattava ei pelkää. Hymy on hieman varautuneen ujo, mutta sinänsä ilme on mielestäni luonnollinen. Kuvattavan ohjaus on varmasti haastavaa ja vaatii taitoa ja kokemusta saada kuvattava rentoutumaan. Kokeneilta henkilökuvaajilta lukisin mielelläni konkreettisia ehdotuksia. Varmasti kuvaajakin arvostaisi niitä. "Ei näin" kommenteista ja muista päivittelyistä ei ole mitään hyötyä. Pitäisi osata rakentavasti kertoa myös miten olisi parempi, tai mitä voisi kokeilla. Sellaisesta voi oppia. Jos ystävälliseen sävyyn annettuun rakentavaan palautteeseen ei kykene, on parempi jättää kommentoimatta. Ystävällisyys ei tarkoita väkinäistä imartelua, vaan luonnollista, asiallista pohdintaa ja palautteen antamista. Kuvaan palatakseni, on luonnollisesti hyvä pyrkiä tekemään valmistelut niin hyvin, että jälkikäsittelyyn ei kulu liikaa aikaa. Jälkikäsittely on kuitenkin osa kuvausprosessia ja tässäkin kuvassa voitaisiin tehdä paljon Photoshopissa. Tausta voidaan tasoittaa, ihon tonaalisuutta ja sävyeroja voidaan tasoittaa, asun ryppyjä siloittaa ja niin edelleen, mitä sitten katsotaankin tarpeelliseksi. Parannettavaa varmasti on, mutta mitä tuosta. Seuraavalla kerralla voi taas parantaa. Hienoa, että jaoit kuvan, Tuojuk. Ei kun lisää vain katsottavaksi ja pohdittavaksi.
Palaan vielä tähän kuvaan, vaikka päiviä on jo kulunutkin. Minusta kuva näyttää varsin kelvolliselta, enkä oikein ymmärrä edellä ollutta jyrkkää kritiikkiä, josta tosin puuttui sisältö. RB kertoi jo alkuun ne asialliset kommentit, mm. korun unohtumisen vaatteen alle. Kuvassa on iäkäs henkilö, eikä sen seikan enempää kuin kasvojen persoonallisuudenkaan peittäminen PhotoShopin keinoin ole oikein hyvä ajatus. Toki, ryppyjen osuutta voi hiukan vaimentaa, mutta ei niitä pois voi jättää. Ertyinen ansio kuvaajalle silmälasien osalta - ei kiiltoja, ei sankojen varjoja pahassa paikassa jne. Lasit ovat luonteva osa kuvaa, eikä se aina ole helppoa. Valojen paikkaa määräävät joskus lasien heijastukset enemmän kuin varjojen optimaalinen jakautuminen. Kiva kuva, johon luulen niin kuvattavan kuin hänen läheistensäkin olevan varsin tyytyväisiä.