Vs: Ektar 100 ym. Ehkä mielenkiintoisin huomio tosta on se, että näyttäis ehkä vähän siltä että noi filmille kuvatut alkavat toistaa tuota testikuvan tulostuskuviota (tai ainakin epäilys herää, onko näin). Se saa äkkiä katottuna ne näyttämään vertailussa huonommilta. Semmosia nää testit vähän tuppaa oleen, ei aina kovin hyviä ja viimesen päälle mietittyjä. Digillä toimii hyvin kun kohinanpoisto piilottaa sen, tulee varmasti monen silmään jopa parempi kuin testikohteesta .
Vs: Ektar 100 ym. Eipä tossa paljoo ymmärtämistä. Ilman muuta tollasessa testissä pitäis testikuvan resoluution olla moninkertainen niihin testattaviin medioihin nähden, jotta touhussa olis järkeä... Ellei sitten tosiaan verrata kans siihen mitä paperille on tulostettu, siis rasteri mukaan lukien (eikä siihen tietokoneen ruudulla olevaan virheettömään kuvaan). Sen toi ehkä kertoo, että digikamerat usein tekevät kohinanpoistoa. Sen voi tietysti filmillekin tehdä halutessaan, skannauksen jälkeen...
Vs: Ektar 100 ym. Jokuhan voisi vaihteeksi tehdä näitä digi vs. filmi -testejä kääntäen siten, että digikuva tulostetaan filmille ja sitten verrataan jälkeä eri filmeille suoraan kuvatuille.
Vs: Ektar 100 ym. Näiden testien tekeminen niin että ei jäisi mitään epäilyksen sijaa on hankalaa. Frankin mainitsema kohteen osuus: Jos kuvattava kohde itsessään voi aiheuttaa jo jonkinlaista 'kohinaa', se peittyy digissä mutta ei filmissä -> kohteen pitää olla joko älyttömän tarkka tai digistä pitää olla kohinanpoistot poissa (ei taida onnistua?). Sitten toisena ikuisuusongelmana tuleekin skannaus. Tuossa testissä puhutaan 8000dpi-skanneista. En usko tuota. Todellinen skannerin tuottama resoluutio on kuitenkin alhaisempi ja siihen tulee päälle skannerin kohina + "grain aliasing"-efekti. Lopulta tuossakin testissä, kuten 99% testeistä, verrataankin skanneria ja sen käyttäytymistä digiin. Toki voidaan aina miettiä käyttötarpeita: Jos kuva on tarkoitus skannata ja lähettää digitaalisena jonnekkin, on skanneriin vertaaminen mielekästä. Sensijaan harrastajalle monesti vedostus on se juttu, jolloin paljon mielekkäämpää olisi verrata sitä miltä lopullinen tulos näyttää. Filmillä perinteisen märkäprosessin tuottama vedos ja digillä sitten mustesuihku. Noista vedoksista voinee sitten jo ottaa tasoskannerilla malleja ja katsoa kummassa erottuu ja mitä... Mielestäni se on ainoa järkevä tapa edes verrata näitä kahta erilaista valokuvaussysteemiä toisiinsa - lopputuloksen, konkreettisen lopputuloksen vertaaminen. Ei tietokoneen muistissa olevan digidatan vertaaminen. Tai sitten tuo jj:n mainitsema filmille tulostaminen ja vaikka siitä skannaaminen tai vedostus...
Vs: Ektar 100 ym. On varmasti hankalaa saada kaikki "satunnaismuuttujat" ja häiriöt kuriin, mutta ei pitäisi olla mahdotonta minimoida ne niin pieniksi, että testi tuntuisi kohtuullisen luotettavalta kriittisestikin tarkasteltuna. Kannattaisi jättää tekemättä jos ei osaa, koska on ikävää tehdä johtopäätöksiä tuloksista jotka johtuvat vääristä asioista - ja vielä levittää niitä muille (siten että näyttää äkkiä katottuna vakuuttavalta, mutta todellisuudessa päätelmät saattavat olla pielessä). Tämä koskee näitä testejä yleisemmin, ei vain tätä kyseistä... [QUOTE> [/QUOTE] ;-------D
Vs: Ektar 100 ym. Niin, tämän testin keskeinen mokahan, ennemmin kuin mitkään kohinanpoistot jne., on se vanha kunnon perinteinen, eli että suurempiresoluutioinen kuva (filmiskanni) on skaalattu samaan kokoon kuin pienempiresoluutioinen (digi) ja sitten todetaan että yksityiskohtien erottelu on about sama. Molemmathan pitäisi tietenkin skaalata samaan, SUUREMPAAN kokoon. Tässä nyt sentään on ne originaaliskannit näkyvillä mutta kun digiä ei ole ylöspäinskaalattu samaan kokoon niin vertailua on mahdoton tehdä. Samaan malliinhan jo legendaariseksi muodostunut Luminous Landscapen testi tehtiin, missä 6x7 diaskanni pienennettiin 15 megapikseliin ja verrattiin 15 megapikselin digiin ja todettiin että "ei tässä ole enempää resoluutiota - goodbye medium format, goodbye film" . Toinen perinteinen kämmi on se, että mittausskaala (viivat) loppuvat aiemmin kuin resoluutio. Sekin on tässä käynyt, kaikilla testattavilla medioilla! Testi ei siis testaa mitään muuta kuin kohinan/rakeisuuden määrää metrienlevyisessä koossa tarkasteltuna ja tuloksessa ei ole mitään uutta. Resoluutiota ei testissä ole testattu lainkaan missään kohdassa, vaikka otsikko on "resolution". Oikein testaaminen olisi sinänsä helppoa. Olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että resoluutiotestikuvien ottaminen ja siihen vaivaa näkeminen on niin turhaa touhua, että siihen voi ryhtyä vain, jos on tarpeeksi tyhmä. Ja jos on tarpeeksi tyhmä, niin silloin sitä hommaa ei tod.näk. osaa tehdä oikein. Sitten toi daiju on vielä kuvannut jotain rasteroitua tulostetta. Mahtaiskohan vähän vaikuttaa esim. siihen kohinaan? Digihän, huonoine resoluutioineen ja kohinanpoistoineen hävittää aika sujuvasti sen rasterin - joka näkyy kuvasta kauhistuttavan hyvin. Filmi kyllä kaivaa rasteria mukaan. Varmaan about puolet on oikeaa detaljia (sitä rasteria!) ja puolet filmin raetta. Kuva olisi smuutimpi, jos se originaali olisi esim. oikea ihminen.
Vs: Ektar 100 ym. Surullisinta on se, että näitä väärin tehtyjä testejä ja niistä vedettyjä johtopäätöksiä referoidaan kerta toisensa jälkeen totuutena ympäri nettiä. Tämäkin "vertailu" on muistaakseni kohtuu vanha ja yhä se vain ponnahtaa esille - vähän kuin luminous landscapen bye bye medium format..
Vs: Ektar 100 ym. Lisätään nyt sekin, että vaikka netin myötä julkaisukynnys on poistunut täysin, niin eivät eri vertailut tai kirjoitukset alan lehdistössä sekä kirjallisuudessa olleet (ja ole) välttämättä sen oikeammassa johtopäätösten suhteen. Esimerkiksi netin myötä laajentunut tieto on tehnyt Barry Thorntonin kokonaisuudessa äärimmäisen terävyyden jahtaamiselle omistetusta Edge of Darkness -kirjasta vähän ristiriitaisen luettavan. Mun ikäluokalla ehkä vielä on taipumus (ainakin mulla) ottaa kirjaan tunnetun osaajan kirjoittamat asiat faktana kuin netissä jonkun tyhjästä putkahtaneen hepun kirjoitelmat - vaikka niissä faktat voivatkin olla paremmin kohdallaan. Liekö kyse sitten jostakin alitajuisesta ja opitusta tavasta pitää vanhoja pitkän linjan osaajia auktoriteetteinä? Kekkoslovakiaanisen peruskoulun iskostama tapa? Kun terävyysvaikutelmasta puhutaan niin em. Thorntonin kirja sisältää jopa eri raetarkentimien vaikutuksen lopulliseen vedokseen! Kuinka moni edes miettii pitäisikö raetarkenninta pitää vedostusmateriaalin päällä vai ei? Saatikka että huomaisi eron vedoksesta riippuen tarkennustavasta? Tai kuinka moni pystyy oikein esimerkein näyttämään että ääriviivaterävyyttä korostavalla kehitteellä ja liikuttelulla tuotetusta negasta todella tulee skarpimpi - ihan sokkotestaajienkin mielestä? Noita "usm"-tyylisiä haloja saa kyllä negoihin, vaan nepä ei toimi kuin tietyillä suurennussuhteilla. Iso vedos ja ne vain pilaavat kaiken ja liian pienessä ne jäävät reilusti alle silmän erotuskyvyn. Silti nettifooruneilla (täälläkin) pyörii väkeä jotka vannovat esimerkiksi vain reippaasti laimennetun rodimalin nimeen. Tai Pyrocatin stand/erittäin vähäiseen liikutteluun. Omakohtaiset kokemukset vuosien ajalta mm. Thorntonin ääriterävän dixactolin suhteen eivät mitenkään puolla väitteitä terävyysvaikutelmasta. Ko. Kehitteestä olen vahingossa löytänyt hienojakin juttuja, mutta terävyysvaikutelma ei niihin kuulu. Loppuun vielä: uskokaa ihmekeksintöihin vasta kun näette niitä hehkuttavan vedoksia luonnossa. Kirjojen kuvat on
Vs: Ektar 100 ym. Jatkoa kun känny ei sallinut pidempää.. Kirjojen kuvat on aina terävämpiä ja usein sävykkäämpiäkin kuin originaalit. Vaikka mielikuva onkin helposti päinvastainen - usko painotekniikan kuvaa huonontavaan vaikutukseen istuu lujassa.
Vs: Ektar 100 ym. Itse pidän nettiä tässä suhteessa kuitenkin oikein hyvänä juttuna, "kirjallisuudessakin" on ihan yhtä hirvittäviä mokia, ja on aina ollut. Random nettihiippareiden testit eivät pääse yhtä helposti auktoriteettiasemaan joten niitä voi rauhassa dissailla eikä kukaan vetoa auktoriteettiin. Ja, suuri osa valokuvausalan netissäkin liikkuvista urbaanilegendoista on peräisin kirjallisuudesta; osa väärin jo alunalkaen ja osa vaan pohjautuu pahasti vanhentuneeseen tietoon. (Esim. se että filmin pesun lämpötilan kanssa on oltava tosi tarkka, perustuu aikaan, jolloin filmeissä ei ollut kunnon kovettimia; siis melkein 100 vuoden päähän!) Sekin kantsii muistaa että jos joku on kova ja kuuluisa valokuvaaja tai vaikka pimiöguru, se ei tarkoita suinkaan että se tietäisi kaikkea siltä alalta. Tämä valokuvausala on vähän sellainen taiteilijajuttu ja taiteilijat on usein aika kädettömiä tekniikan kanssa, ei mitään erikoista tässä. Jos joku tutkii ja kirjoittaa raetarkentimen vaikutuksesta kuvan terävyyteen enemmän kuin kolme riviä, mulle tulee lähinnä mieleen että tyyppi on aivan sekaisin. Tietysti jos raetarkennin on täysin paska tai rikki niin silloin se esim. kantsii heittää roskiin. Jos kuva on tarkennettu oikein niin se on. Sen yleensä saa kohdalleen jopa ilman raetarkenninta, siksi sitä aukkoa himmennetään. Kukaan ei katso printtiä mikroskoopilla. Mutta, raetarkennin voi kyllä olla rikki tai käyttökelvoton tai väärin suunniteltu. Se pitää osata erottaa kaikista kvalitatiivisista tai kvantitatiivisista suureista ("raetarkentimet tuottavat erilaista jälkeä"). "Measurbointi" on ylipäänsä usein aika päätöntä, usein aivan perusasiat pääsee unohtumaan ja sen sijaan kietoudutaan aina vaan enemmän kummallisten epäolennaisten yksityiskohtien verkkoon.
Vs: Ektar 100 ym. netin vertailut ruuturesolutioineen on ihan perseestä, ainoa mihin itte uskon on printti kädessä, kyllä tähänmennessä hasseli/Acros 100 on tehnyt täysin ylivoimaista jälkeä mihin tahansa digiin verrattuna. tarttee kohta alkaa printtaileen CFV shotteja täydellä resoluutiolla, mutta kun ei oo sellaista A2 epsonia, ja kaupalliset tulosteet ei mitään halpoja ole...
Vs: Ektar 100 ym. En näe tuota 8000 ppin skannausresoluutiota mitenkään "tarpeettomana" tai ihmeellisenä. Sitä tarvitaan, jos aiotaan tallentaa 4000 ppi:n edestä tavaraa negatiivista. Se puolestaan vastaisi noin 79 lp / mm toteutunutta resoluutiota kehitetyssä kinonegatiivissa. Arvo, joka ylittyy parhaimmilla objektiiveilla, Ektarin nopeusluokan filmeillä mutta vaatii todella huolellista työskentelyä. Helposti voisi kuvitella, että vastaavuus löytyisi yhtä huolellisella työskentelyllä ja samalla objektiiviyksilöllä sekä 5669 x 3779 kennokoolla, mutta silloin on unohdettu optiikan + mikrolinssien + kennon yhteenlaskettu MTF sekä AA-suotimen vaikutus. Filmillä tuo yhdistelmä on taltioitunut jo kehitettyyn negatiiviruutuun ja sitä huonontaa (vaikkapa vain minimaalisesti) mikä tahansa skannaus. Se, onko tällä sitten mitään tekemistä hyvän kuvan kanssa, onkin sitten toinen juttu.
Vs: Ektar 100 ym. Eipä sillä juuri ole väliä, kun ei testi kerro minkään median resoluutiosta yhtään mitään. Rakeisuudestakaan on paha mennä paljoa sanomaan juuri sen takia, että digipuolella kohinanpoisto on tehnyt jäljestä puhtaampaa kuin kuvattava kohde (missä ei siis juuri ole järkeä) ja taas filmillä on vaikea tuon testin perusteella sanoa, mikä on ylimääräistä raetta ja mikä on piirtoa, jolla on toistettu rasterikuviota. Sehän nyt on päivänselvää että hyvän kuvan kanssa millään tuolla ei ole mitään tekemistä, mutta olis nyt edes jonkun teknisen suureen saanu testattua - vaan ei.
Vs: Ektar 100 ym. Ota täyden resoluution kuvasta osa ja tulosta siitä vaikka a4, niin näet, millainen esim. 60*80 cm kuva on. T Jukka
Vs: Ektar 100 ym. Siinäpä se... olen totaalisesti lopettanut sen pohtimisen kun nokian kännykälläkin saa netissä "siistin näköistä" ja "painokelpoista" jälkeä, entä sitten kuvan sisältö...