Tarkennusongelmat keskustelupalstoilla sigmojen kanssa on arkipäivää. Nyt olis toisenlainen tarkennusongelma, joka varmaankin johtuu enemmän käyttäjästä; Olis tommonen 67 mamiya ja siihen 90mm f3,5 kl objektiivi, jonka nokalla lukee "floating system". Kamera tarkentaa käsittääkseni rungossa olevalla nupilla, mutta mitä ihmettä tekee tuo "tarkennusrengas" objektiivissa kun ei ainakaan kuiluissa tunnu tapahtuvan mitään? Ihan ok kuvia olen mielestäni saanut tarkentamalla vain rungosta ja aikaa tai aukkoa en tarkoita, vaan sitä kolmatta rengasta, jossa on etäisyysasteikko.
Tuntematta yhtään asiaa, luulisin kuitenkin, että tuolla säädöllä siirretään käsin kelluvat linssielementit säädetylle tarkennusetäisyydelle. Eli Mamiyan tapauksessa täytyy varmaan katsoa rungosta, mille etäisyydelle tarkensit ja siirtää sama arvo objektiiviin. Joissain Hasselin laajakulmissa on vähän vastaava säätö, joskaan en oikein ymmärrä miksi se siinä on erillään. RB on eri juttu, koska objektiiveissä ei yleensä ole etäisyyssäätöä, vaan se on rungossa. Kai se nyt oli niin, siitä on yli 20 vuotta, kun moisen omistin.
Kelluvia linssiryhmiä on esim. kinokameroiden optiikoissa ollut jo aika kauan. En nyt muista kuka oli eka, joku sitä taisi aikanaan mainostaa. Canon? Zeiss? Mun käsittääkseni siinä tehdään pientä hienosäätöä objektiivin eri linssiryhmien etäisyyksien välillä, kun tarkennetaan lähemmäksi. Siis poiketen siitä, että koko linssistö siirtyisi yhtenäisenä. Rakennetta käytetään yleensä parantamaan laajakulmaobjektiivien toistoa lähemmillä tarkennusetäisyyksillä. Yleensä homma toimii "automaattisesti" tarkennusrengasta käytettäessä, mutta Mamiyan tapauksessa tää ei tietty oo mahdollista, koska tarkennus tehdään rungosta. Vieläkään en tajua, miksi Hasselin Zeisseissa oli tuo erillinen säätö. Ehkä siksi, että uudemmatkin versiot on "vanhaa perua" ja perusrakennetta ei haluttu muuttaa, vaan tehtiin erillinen säätö.
Sellainen erillinen säätö on halvempi tehdä. Ne jotka muistaa millainen systeemi vanhan Contarexin optiikoissa oli sisällä, kun objektiivin himmennin säätyi etäisyyden säätämisen myötä, jotta lähikuvauksessa valotus olisi ollut oikea. Samoissa optiikoissa oli sitten vielä lisäksi salama-automatiikka, jossa himmennin myös muuttui etäisyyssäädön myötä. Tuolla erillisessä renkaalla päästiin halvemmalla, ei tarvinnut rakennella kaikenlaisia epäkeskoisia sisähelicoideja väliin. Ja samalla saatiin vähän mainosarvoa ja näkyvyyttä sille "kelluvalle" elementille.