Päivän levyvalinta: Faces Ooh-la-la [Leica M6 TTL + Summicron 2/35 ASPH / Kodak Tri-X 400 / HC-110 (B) 5 min. / Epson V750 Pro]
Vs: Ooh-la-la On hyvä käytäntö valita soitettava levy niin, että niiden kannen estetiikka on harmoniassa neidon disainin kanssa ja toisinpäin. Asetelma ja levyjen määrä on levyyn sopivan nostalginen. Jos kyseessä olisi Roy Lichtensteinin taulu, siinä olisi ajatuskupla: "I love you forever, Rod".
Vs: Ooh-la-la Tosi vähän tulee levyjä ostettua nykyään. Ja vielä vähemmän kuunneltua. Se on melkein se radio siellä pimiössä joka soi. Oli mulla aikoinaan aika paljon LP-levyjäkin mutta hullu kun olin myin kaikki pois jo vuosia sitten. Eniten ehkä harmittaa juuri tuo kuvassa näkyvä levy. Se on paras ikinä näkemäni LP-kansi, pitäisi olla seinällä. No, kai sellaisen saisi taas hankittua jos jaksaisi metsästää divareista.
Vs: Ooh-la-la En tiedä, jotenkin tästä tulee mieleen 60-luku, vaikka kuvassa onkin CD-levyjä. Pidän kuvasta, siinä on tunnelmaa vaikka muille jakaa.