Aika usein esiin nousee, että kyllä tosta kymppikuvan. Tämä asia on ollut mielessä, mutta kun tuli vielä tämä: Niin heitämpä nyt kysymyksen. Mikä on suurennoksen maksimikoko, että sitä voi läheltäkin katsoa, jos pikkelssiä on vaikka a) 3 miljuunaa b) 4 miljuunaa c) 6 miljuunaa d) 8 miljuunaa
2 miljuunaa = 50cm x 75cm Eli niin paljon kuva voi suurentaa kuin näyttää hyvältä eli ei oikeastaan ole keinotekoisia rajoja.
En haluaisi saivarrella, mutta on pakko. Tuo kertoo ikään kuin pinta-alan, ei sivun mittaa.. Mutta jos tuohon vastaa, että vaikkapa ~250 pikseliä tuumalle, niin silloin pitemmän sivun pituus: a) 20 cm b) 26 cm c) 31 cm (10D) d) 36 cm (1d mk2) e) 41 cm (5D) f) 50 cm (1ds mk2)
Jos tuota sivun maksimittaahan tässä just kysytään. Ja sinäkö siis tuumaat, että 8 miljoona pikkelssia 3:2 suhteessa riittää 36 cm x 24 cm -kuvaan? Että isompaa ei sun mielestä kestä tehdä.
Jos halutaan pitää toi 250dpi tarkkuus kuvassa se on jossain noissa mitoissa... mutta ainakin ite olen tehny sellaisia 60 x 90 julisteitakin 8 miljuunasta pikkelsistä mutta tulostaminen onkin eri asia kun dpi:t mitä painotalot vaatii / suosittelee...
Voitaisiinko unohtaa kaikki ohjeet ja normit panotalojen ja mainostoimistojen hömpötykset ja katella vaan omilla silmillä. Kuinka ison kuvan voi tehdä (tai teettää vaikka Ifillä) että kuvaa on siistiä katsoa läheltäkin, jos on vaikka 3, 4, 6 ja 8 miljuunaa pikkelssiä kennossa? Eme vastasi 2 = 75x50 ja Plurri 8 = 90x60
No ainakin D30:n kuvasta olen nähnyt 50x34 IFI kuvan, joka on ihan OK Itselläni on 1 kuva 10D:llä otettuna ja croppia on suunnilleen 50% ja samassa koossa OK. Isompia kuvia en ole teettänyt, kun ei ole ollut tarvetta.
Tää on spekulaatiota ja saivartelua. Tuo 100 pikkesliä/cm esim. ifin koneen tekemä rajoite. Tavallisen ihmisen silmät taas erottaa pikseleitä vasta jossain 70:ssä. Insinöörit on ajatelleet varmaankin 100 fraktiilia, kun suurennuskonetta on suunniteltu, koska se tuskin on kustannuskysymys. Sitten ohjelmallisesti voidaan suurentaa kuvaa. Siinä taas suurennusalgoritmi sanelee pitkälti sen kuinka paljon kuvaa voidaan suurentaa, niin ettei kuvan "laatu" kärsi. Oikeastaan jo 1 Megapikselin kameralla saa niin ison kuvan kuin pystyy tekemään. Vaikka 50x75 cm kuvan jos haluaa. Tuskin yhtä ja ainoaa vastausta kysymykseen edes löytyy. Kysymys on lähinnä siitä, mitä asetetaan ehdoiksi. Mutta jos kuvalle ei tehdä mitään, vaan se tulostetaan suoraan kortilta, ja tuota 100 pikseliä sentillä haluaa pitää reunaehtona, niin silloinhan sen voipi laskea siitä. Tuo nyt on aika selvää, vaikka en ymmärtänyt miten se tähän liittyy..
Ma sanon vain oman kokemukseni naista printeista, eli oon tilannu ifilta sita 75x50 ja hyvaa kuvaa tullu postissa mun d70 6mekapikkelsista! Eli kait noista aika isoja printteja saa otettua meinan noista markku 2:lla otetuista. Tieda sita sit. Ja miksi en kirjoita a ja o pisteilla vaan ilman siihen on syy, etta kannettavan nappaimisto muuttui jenkiksi mika hairitsee todella paljon enka tieda mita asialle voisi tehda :S
Mitä järkeä on tuijottaa 70x50 kuvaa kymmenen sentin päästä? Kymmenen sentin päästä voi olla vaikea sisäistää koko kuvainformaatiota jota kuva tarjoaa. Mielestäni isompia kuvia tehdessä pitäisi muistaa että silloin myös kuvan katseluetäisyys muuttuu... vai onko pyrkimys esmes johonkin laajaan ilmakuvaan josta voi katsoa "kato, tuolla se meidän mansikki kirmaa.." =) tästä kaikesta tietysti voisi vetää toisen kymysyksen, mikä on oikea kuvankatseluetäisyys verrattuna kuvankokoon?
Ei sitä megapikkelssiä voi yksinään katsoa. Kuten tuli jo ilmi, suurempia kuvia on pakko katsoa kauempaa että saa nähtyä koko kuvan yhdellä silmäyksellä. Mutta jos on aivan pakko katsoa läheltä, niin teoreettisesti täydellinen gradientti printattuna skaalautuu ainakin pikseleiden suhteen todella hyvin, kun taas vuoroitellen mustan ja valkoisen pikselin shakkiruutu ei - toisin sanoen, jos kuvassa on paljon yksityiskohtia, sitä ei pysty suurentamaan yhtä paljon kuin esimerkiksi rauhallista pilvimaisemaa ilman että pikselit alkavat näkyä. Ja sit vielä nämä "silmänkääntötemput", eli sopivasti kohinaa ja USM:ää lisäämällä kuvaan, saa sen vaikuttamaan terävämmältä kuin mitä se oikeasti on. Tätä voidaan käyttää esimerkiksi 200%:n interpoloinnissa, ja väittävät että tulee parempaa jälkeä silmälle kuin esim Genuine Fractalsilla...
Kuvasin Canon S30:llä Thaimaassa Bangkokin kaupunkia ylhäältä sekä valoisalla että auringonlaskiessa. Pikkelssiä on käytössä 3.2 kait eli siis 3. Teetin molemmista 35 x 50 suurennokset Ifillä ja kyllä kuvat seinälle kelpaavat. Ei sitä pidä nenäkiinnikuvassa katsella. Jos ei ole enempää pikkelssiä niin vähemmälläkin saa kelpo suurennoksia. Minä ainakin tykkään, perhe ei ole varmaan uskaltanut haukkua.
Jos halutaan tietää millainen tarkkuus kuvaan tarvitaan, niin kai sitä tarkkutta saa katsoa? Vai onko pelkkä puhuminen siitä sallittua, silmät kiinni. Jos olen näyttelyssä katsomassa puolitoistametristä vedosta, niin aivan varmasti katson jokin kuvan kohdalla, etä miten tarkka se on..ja sen teen lähietäisyydeltä. Jos silloin näen kasan kauniita shakkiruutuja, nin voihan se viedä osan katselunautinnosta kaikilta etäisyyksiltä, vaikka olisikin jonkun mielestä erittäin tyhmää ;-) Onhan sekin tyhmää että kahvi on kallista, vaikkei sitä halvalla saisikaan ;-} Tämä sen sijaan kuullostaakin jo todella älykkäälle, hyvin laajan keskustelun arvoiselle aiheelle! ;-D
Niin, toki mulla oli mielipide jo ennen kysymystä ja se taitaa olla aika lähellä tätä: Mulla on yksi 75x50 kuva, jossa on 1D:n 4 miljoonaa pilkkua. Hyvältä täyttää. Uskoisin, että samaan suurennokseen olisi riittänyt pienempikin pikselimäärä. Mihin me noita pikseleitä tarvitaan ja erityisesti miksi kaikilla on käsitys, että esim 6 miljoonaa ei riittäisi kun johonkin A4-kokoon? Kysymys siitä, kuinka läheltä kuvaa tulee katsoa, on myös mielenkiintoinen, mutta ei kuulu tähän. Otin keväällä yhden kuvan, joka tuli 5-metrisenä rekan kylkeen. En ole kyllä sitä läheltä kyylännyt, mutta metrien päästä toimii ainakin.
Pikseleitä tarvitaan siihen kun nykyään ei rajausta suoriteta enään kameralla vaan photarilla. Ja kuinka voisikaan kun etsimet ovat pieniä ja pimeitä Parhaimmat "digikuvaajat" saavat yhdestä kuvasta tehtyä photarilla kaksi vaakakuvaa ja yhden pystykuvan.
Tietyllä tapaa totta. Itse näen asian niin että jos kuva näyttää hyvältä vaikka olisi cropattu kuinka paljon niin se on ok. Luonnollisestihan olisi hyvä että kuva olisi jo valmiiksi hyvä ja valmis kaikin puolin. Mutta meistä jokainen varmaan eri tavalla lähestyy kuvaamista ja eri tavoilla koettaa ilmentää asioita joten varmaan asioiden suhtautuminen on erilaista. On typerää ruveta sanomaan että näin otettu kuva on ainoa ja vain oikea valokuva. Vain lopputulos ratkaisee. Varmaan kehitys menee niin että kameroiden kennojen pikselit kasvaa vaikka todellinen tarve ei olekkaan enään suuri sille. Jälkipolvi varmasti tulee nauramaan nykyisille kameroille mutta se onkin luonnollista kun me nauramme nyt jo parin vuoden takaisille kameroille. Kuvan tulostaminen ja siihen tarvittavat megat on loppujen lopuksi pitemmän päälle turhia asioita ja kannattaa mennä siinä mihin kyetään nykyisillä megoilla venymään ja hyväksytään se. Varmasti tulevaisuuden kameroilla saahaan hienompaa jälkeä, mutta onko enään vastaavaa kuvauksen kohdetta olemassa?
Riippuu aiheesta ja kuvan teknisestä tasosta. Tarkemmin valotettu jne. kestää tietysti enemmän suurennosta. Samaten yksityiskohtien määrä vaikuttaa, pienessä valossa otettua hyvää ihmispotrettia kestää suurentaa enemmän kuin myötävalossa otettua maisemakuvaa jne. jne. Lintukuvissa olen huomannut että hyvälaatuinen 4 megaa riittää vielä 20x30 suurennokseen. Mutta mitä enemmän on mokaillut kuvatessa, niin sitä enemmän rajausvara vähenee. Oikein paskasta kuvasta ei pysty tekemään edes postimerkin kokoista thumbnailia