Vs: Määrittele katukuvaus Onpas hankala ottaa kiinni, jäsen ceen kirjoituksista kun ne on oikeastaan keskustelua Markun kanssa, mutta siinä sivussa tulee näköjään muutakin johon otan kantaan. Ensinnäkin henkinen kasvu on iso juttu murkukiässä ja hieman sen jälkeen, mutta näin viiskymppisenä tajuaamitä se henkinen kasvu oli ja miten se ilmeni. Samoin kun on omia 16-20-22 vuotiaita lapsia niin on nähnyt osan heidänkin henkisestä kasvusta. Kaiken maailman yleviä tarkoituksia on hyvä kirjoitella lukemansa perusteella, mutta jos ne ei näy kuvissa niin sanahelinä piikkiin menee. Maailmassa on miljoonia hienoja katukuvia, ne huomaa hienoksi niitä katsomalla, niissä ei tarvitse mainita formaatia eikä välinettä, ne on hienoja siksi että niissä on sitä jotain. Loistavien katukuvien ottaminen on luultavasti kovaa duunia ja vaatii pitkiä aikoja kadulla, hyvien hoksottimien ja lahjakkuuden lisäksi. On siis niitä jotka ottaa loistavia kuvia ja niitä jotka kirjoittaan niiden ottamisesta, se mihin joukkoon kukakin kuuluu kyseisen henkilön omista näkyy niistä kuvista. Sillä miten monta kuuluisaa kuvaajaa osaa nimetä, ei ole kuviin merktystä jos se ei näy kuvissa. Kuten ei ole silläkään miten vapauttaa mielensä, jos se ei johda mihinkään.
Vs: Määrittele katukuvaus Tuo Wikipediassa oleva kuva näytti olevan melkein vierekkäisiltä jalansijoilta otettu, kuin Alfred Eisenstaedtin kuuluisa, Life-lehden kansikuvana julkaistu otos (jonka AE muistaakseni myönsi myöhemmin ainakin himpun verran lavastetuksi). No, pitihän sitä sitten vähän Googletella ja kappas vain - asiastahan löytyy ihan oma Wikipedia-sivu: V-J Day in Times Square - Wikipedia Aina sitä oppii jotain uutta...
Vs: Määrittele katukuvaus Tää on jotain johon kommentoin, ihan sen takia että olen nähnyt ja törmännyt useisiin yli 50v ihmisiin jotka eivät ole koskaan kasvaneet aikuiseksi. Henkinen kasvu ei todellakaan ole iästä kiinni vaan se on prosessi joka jatkuu koko elämän lävitse aina kuolemaan asti. Mikään ei ole laittanut mua epäilemään maailmaa enemmän, kuin yli 50v ihminen joka vieläkin painii omien kompleksiensa kanssa, niiden kompleksien joita hän lapsuudessaan sai.. ja elämässään alkoi kutsua persoonallisuudekseen. Sanosin että tää henkinen kasvu jatkuu jopa ylitse kuoleman, seuraavissa sukupolvissa jotka kantavat aikaisempien traumoja omassa kasvukehityksessään. Henkinen kasvu on jatkuva prosessi kohti vapaampaa mieltä, sitä mitä usein kutsutaan valaistumiseksi. Ite kutsun sitä ymmärrykseksi. Esimerkkinä voi heittää vaikka sodan, ja sen aiheuttaman monen sukupolven läpi kestävän trauman. Tälle on jopa biologista pohjaa nykyään löydetty epigenetiikkasta.
Vs: Määrittele katukuvaus Minulla on oma käsitykseni siitä, mitä termi katukuvaus pitää sisällään. Olen kuvannut kadulla, ja laitan noista muutaman esimerkin. En välttämättä luokittelisi noita katukuvauksen genreen kuuluviksi. Tai ehkä pari. Jostain syystä se, miten termin katukuvaus sisällän, on aika tiukasti rajoittunut. Omapa on häpeäni. Kapa
Vs: Määrittele katukuvaus Minusta myös hyviä, jopa katukuviksi, no kolmas ei sitä ehkä ole, enkä koe viimeistäkään kovin hyväksi, vaikka katukuva onkin. Itse olisin ottanut tuon viidennen siten, että mies olisi "astunut" juuri tuon kaapelin varjon päälle/taakse, kohti kolmion kärkeä
Vs: Määrittele katukuvaus Niin oliko tämä valokuvaukseen liittyvä foorumi? Eikö se kuitenkin kaikki ole tulkinnallista? Valokuva kertoo katsojalleen paljon ja myös eri asioita kuin valokuvaajalle. Valokuva voi myös saada aivan uuden merkityksen, jota valokuuvaja oli tarkoittannut tai hakenut kuvaushetkellä. Katsojaan voi vaikuttaa valotus, värit jne. niin sanotusti valokuvan tekninenpuoli ja hän voi aivan tyysti olla ymmärtämättä viestiä kuvasta. Mielestäni tämä foorumi palvelee ainakin itseäni enemmän kun saan kritiikkiä ja osaan/yritän käsitellä sitä. Jos haluaa "tykkään", "ihana" kommenteja, niin aina voi laittaa kuvan Facebookiin, jossa sukulaiset tykkää ja ihastelee, mutta se ei kehitä ehkä sinua kuvaajana, mutta tiedostat sen että suuri yleisö ei ajattele teknisyyttä niin paljon vaan sanomaa. Tässä on kuva jonka olen myös laittanut tänne foorumille. Tämä on suunniteltu ja odotettu, koska mielestäni tämän hetken kuvaaminen kertoo jotain, mutta värimaailma on erikoinen.
Vs: Määrittele katukuvaus Eka kuva: Koira paskalla. Aihe on todella keväinen. Kuvaan voisi tuoda jotain jos joku ihminen olisi vaikka kävellyt ohitse, mutta tilanteet menee ja tulee. Ristiriitainen paikka koiran jätöksille. Somittelu voisi olla erilainen, paitsi että se voisi poistaa tuon ristiriitaisuuden, mitä kuva minulle viestittää. Toinen kuva: Imee sikaria ja nauttii. Savu olisi tuonut kuvaan elävyyttä. Kolmas kuva: Suutelu on aina hienoa ja herrasmiesmäistä. Onko tausta hyvä? minusta ei ole. Olisiko laajempikuva kertonut tarinaa? En tiedä, ehkä? Jotenkin tausta on raju ja vie huomiota. Neljäs kuva: King Street, aivan loistava. Koira tuo vastakkaisen asettelun ulkoiluttajan kanssa. Koira odottaa kärsivällisesti omistajaansa, joko mennään? Toimisiko kuva paremmin jos oikealta rajaisi pois tuon mustan kohteen? Viides kuva: Tässä kuvassa sähköjohto hallitsee kuvaa ja kaivon kansi. Kuudes kuva: Onko poika etualalla ärsyyntynyt kuvaajasta vai mitä? Kohteena on pojat ja ne voisi olla myös tiiviimin kuvassa. Itse tykkäsin kuvista ja mielestäni ne ovat tapahtumia kadulla ja eivät edusta turistille ominaista tapaa kuvata. Tässä minusta juuri piilee se katukuvauksen idea. Sinä olet ollut "töissä" ja ideoinut ja etkä vaan räpsinyt?
Vs: Määrittele katukuvaus Hyvää pohdintaakin osittain. " pidetyllä asialla on monta nimeä. Vanhempikin asia, kuten tilannekuvaus, nuorentuu, kun sille antaa uuden nimen. Street photography, katuvalokuvaus, on ollut käytössä 2000-luvun alusta lähtien. Katu ilmaisee kuvaamisen paikkaa, ja tilanne kertoo kuvaamisen luonteesta. Valokuvat näyttävät asian sisällön" (Leskelä). "Uudempi sisältö katukuvaaja-sanalle on sattumalta kohtaamiaan tilanteita näppäilevä kamerankäyttäjä, joka vaeltaa pilke silmäkulmassaan kohti yllätyksiä, juuri hänelle tärkeitä ratkaisevia hetkiä. Ja missä muualla sattuu ja tapahtuu kuin kaduilla, puistoissa ja toreilla." (Leskelä). Ei muut kuin pilkettä silmään ja kaduille kuvaamaan.
Vs: Määrittele katukuvaus Jo "lähes unohtuneena ex-taiteilijana" yhdyn pitkälti Leskelän sanoihin, vaikka muistelisin, että katukuvaus-käsite on ollut tuttu jo pitkälti ennen 2000-luvun alkua. Tuossa vielä muutama katukuva. Kapa
Vs: Määrittele katukuvaus Tälläistä toivoisin enemmän paskanjauhamisen ja ihmisten mollaamisen sijaan. Enkä nyt tarkoita , että ollaan tykätty. Tämänkin aiheen otsikko oli asiallinen, mutta sitten ryöstäytyi tavan mukaan käsistä, eikä vähiten aloittajan toimesta. Kapa Kapa
Vs: Määrittele katukuvaus Valokuvaus ei ole niin kapeaa että se rajoittuisi kameroihin ja napin painalluksiin, sommitelmiin ja sensellaisieen.. kyl se kattaa koko elämän. Valokuvata voi vaikka ilman että omistaa yhtäkään kameraa. Sillon niitä kuvia ei vaan voi näyttää muille, joka ehkä myös kertoo siitä mikä siinä oikeasti on tärkeää. Harvoin esim. kuulee kuvaajan motiiveista. Siitä miksi se on ottanut jonkun kuvan? Motiivihan määrittää aika paljon sitä lopputulosta, ja on tekemisessä luultavasti se tärkein asia. Myönnän, että toi ylempänä esitetty kritiikki ja ohjeistus on just sellasta mikä itteä ei kiehdo ollenkaan. Just siksi että se on valokuvaa valokuvana kattomista. Ja se on sitä mitä suurin osa silti nimenomaan haluaa, jotain selkeätä ja konkreettista. Jossa lopputulos on täydellisen valokuvan ihanne jota sitten toistetaan loputtomiin, koska se on the valokuva. Sit otetaan valokuvia koska halutaan ottaa valokuvia, tai olla valokuvaajia. Ja puhutaan valokuvasta, siis siitä lopullisesta tuotoksesta ainoastaa, unohtaen täysin se motiivi ja ajatus mistä se syntyi. Jotain siitä puuttuu että itse kiinnostuis... ehkä myös se vaihe mihin on omis kuvissaa päätynyt, et pakko olla jotain muutakin.. Siksi mä mielellään puhun asioista laajemmin kuin vaan tiukasti siihen lopulliseen valokuvaan ja sen muotokieleen liittyen. Tiivistettynä, valokuvaa ei opi kuvaamalla.. sitä oppii elämällä. Mun ajatus joskus oli, et jos haluaa olla kuvaaja pitää käydä työntää kädet mahdollisimman syvälle siihen paskakasaan mitä elämäksi kutsutaan. Ottaa kourallinen sitä paskaa käteen ja haistaa sitä oikeen kunnolla, sit hymyillä koska se haisee elämältä Hah, vähän kuin etikan maistajat ikään...
Vs: Määrittele katukuvaus Se on eittämättä ongelmana kaikissa keskusteluissa aiheesta riippumatta, että aina on ennen pitkää katsottava "kuka on kuka" ja sitten se päteminen lähtee lapasesta. Äärimmäisen raskasta sekä osallistua että seurata sellaista keskustelua. Hyvä tavaton - ollaanhan me aikuisia ihmisiä, eikä käyttäydytä näin nettikeskustelujen ulkopuolellakaan. Voitaisiinko me jotenkin sopia, että suhtautuisimme vähän vähemmän intohimoisesti omiin uskomuksiimme ja yritettäisiinkö keskustella vähän seesteisemmin?
Vs: Määrittele katukuvaus 2000-luku alkoi kovin äsken. Minullakin on mielikuva, että tuota käsitettä on käytetty paljon aikaisemmin.
Vs: Määrittele katukuvaus (Nyt aihepiirin historiaa pohtiessaan ei _voi_ olla miettimättä, miten trendikkäät katukuvaajat pärjäsivät ennen vanhaan pläjäyttäessään ihmisiä metrin päästä magnesium-salamalla...)
Vs: Määrittele katukuvaus Aika tiivistettyä: "<SIZE size="13"]sattumalta kohtaamiaan tilanteita näppäilevä kamerankäyttäjä" Sattuma, näppäilevä, kamerankäyttäjä... Jos olisi niuhake katukuvaaja, noista sanoista saattaisi loukkaantua . Huomatkaa hymiö. </SIZE>