Vs: Määrittele katukuvaus Vahvoja totuuden sanoja, veliseni. Näinhän se juuri. Muut ovat harhaoppisia.
Vs: Määrittele katukuvaus Monesti asioihin on syynsä, joten miksi joillekkin on sitten niin tärkeää sanoa mikä on katukuvausta ja mikä vaikkapa turistukuvausta? Samoin kun joillekin vaikkapa 70-luvulla taideinstitution oravanpyörään sisään pääseiden, tarve sanoa omaa pakonomaista tuhertamista taiteeksi ja määritellä muiden ei institution sisällä olevien toritaiteeksi? Onko siis tarve nostaa omaa tekemistä ja vähätellä toisten?
Vs: Määrittele katukuvaus Ei. En käyttäydy kuten sinä. Kapa p.s. Kommenttini on vastaus viimeiseen virkkeeseesi.
Vs: Määrittele katukuvaus Huoh... Liikaa punkkua? Vaikea pysyä aiheessa? -------------- No joka tapauksessa voi miettiä miksi jollekkin se juuri hänellä oleva kamera, tai hänen käyttämä formaatti on ainoa oikea tapa tehdä. Luontokuvauksessa kun kilpaillaan kilpailuissa, niin on ymmärettävää että on säännöt, siis toinen kusee pulloon kojussa kuukausia ja toinen kantaa täytetyn kohteen hyvässä valossa paikalle, niin ei ole reilua. Mutta kun katukuvauksessa ei ole kyse kisaamisesta, niin mitä ihmeen väliä miten ja mitä toiset kuvaa (kunhan ei vahingoita ketään, eikä aiheuta liiallista häiriötä.) Edit. Miten Kapa voi ymmärtää asiat niin väärin? Enhän minä pidä tekemistä mitenkään merkityksellisenä, kuten en suurimman osan muunkaan tekemistä (kapa mukaan lukie). Otan kuvia huvikseni pääsääntöisesti jonkun muun toimina yhteydessä ja laitan niitä sosiaalien hömpän nimissä esille.
Vs: Määrittele katukuvaus Joillakin näyttää myös olevan taipumus mieltää tämänkaltaiset luokittelut säännöiksi ja kielloiksi. Pohdiskelu katukuvauksen luonteesta ei mitenkään välttämättä pidä sisällään määräyksiä, miten/missä/milloin/miksi *pitää* kuvata, tai *ei saa* kuvata.... Jonkinlaista mielenkiintoa kuitenkin näyttää olevan selvittää, miten eri ihmiset, kuvaajat jne. näkevät asian. Monenlaisia mielenkiintoisia linkkejäkin on annettu aihetta selventämään. Edelleen ihmettelen joidenkin tarvetta kieltää keskustelua tai lyödä sitä läskiksi, halventaa toisia keskustelijoita ja haastaa riitaa. Jotain pahaa ilmeisesti asian esille otossa on. Käytännössä asiaa jouduttiin pohtimaan mm. joku aika sitten, kun täällä järjestetyn kansainvälisen näyttelyn yhtenä osa-alueena oli katukuvaus. Juryn ohjeistuksessa jouduttiin määrittelemään, mikä sopii annettuun aiheeseen, mikä ei. Ei siinä mitään ongelmaa ollut, siinä yhteydessä oli asialla vain täysijärkisiä ihmisiä, mutta mainitsenpa vain esimerkkinä tilanteesta, jossa jonkinlainen määrittely on pakko olla työskentelyn pohjana. Näyttely-yhteyksissä, kuten edellä on todettu, on esimerkiksi matkakuva (Travel) mainitun PSA:n säännöissä riittävällä tarkkuudella määritelty, ei se sen kummempaa tarvitse olla. (Streetille ei vastaavaa määrittelyä ole.) Minusta on itsestääns selvää (vaikkei nähtävästi kaikille), että kukinhan saa kuvat miten lystää ja mitä lystää, lakien yms. säädösten ja hyvien tapojen puitteissa, vehkeillä millä haluaa, tyylillä millä tykkää, eihän siinä mitään. Ei se toisaalta saa olla asioista keskustelemisen estekään, eikä kuvauksen lajien tarkastelu taida ketään oikeasti vahingoittaa.
Vs: Määrittele katukuvaus Juu. On. Mm. valokuvaajilla tämä tarve on suuri. Valokuvaajien foorumikirjoittelun avauksista, bloggauksista yms. sellaisesta on 87 % tekstianalyysin keinoin tiivistettävissä virkkeeksi "Minä olen hyvä, muut ovat huonoja". Tuossa prosenttiluvussa voi olla kausivaihtelua pari yksikköä suuntaansa, mutta sillä kinthaalla ollaan. Milloin pelotellaan amatöörien syövän pron sapuskat, milloin pelotellaan amatöörikuvaajien raiskaavan mallinsa tai ainakin pilaavan malliuran mahdollisuudet loppuelämäksi, milloin mitäkin. Tuossa lajityypissä on aina kyse oman heikosti kaupaksi käyvän työn markkinoinnista mustamaalaamalla todellisia tai oletettuja kilpailijoita. (Ei näytä haittaavan, että se on markkinoinnin eettisissä säännöissä kielletty...). Taiteilijoilla on oma tarpeensa nostaa itseään toisten edelle - osin tetysti taloudesta ja toimeentulosta siinäkin on kyse. Ja, kaikkein kummallisinta, harrastelijoilla on yhtä lailla tarve olla toisia parempi. Luovan työn tekemisen edellytyshän toki on, että uskoo itseensä, ja uskoo olevansa hyvä - mutta pitääkö välttämättä olla myös infantiili ja käydä kerran viikossa/parissa päivässä sanomassa se julkisesti? Nähtävästi. Ehkäpä se sitten lujittaa uskoa. Luetteloa voisi jatkaa, mutta nyt pitää taas poimia marjoja.
Vs: Määrittele katukuvaus Olen tyhmä. Älykkyysosamääräni ei yllä samoihin kuin joillakin fiksusti käyttäytyvillä ja toisia arvostavilla ihmisillä. Pidän jopa tekemisiä merkityksellisinä - niin omia, kuin muittenkin. Osallistun some-hömppään muitten tavoin, huvikseni. Joskus saan sieltä jotain, joskus ihmettelen joittenkin hömpän nimissä kirjoittelun ala-arvoista kommentointia. Ja kuten sanoin, niin tyhmä ymmärtää asiat lähes aina väärin. En tosin ole mittauttanut äo:ni, mutta ei se kiinnostakaan. Vaikka se olisikin korkea, niin en sillä leveilisi. kapa p.s. Äo ja viisaus eivät aina kulje käsikädessä.
Vs: Määrittele katukuvaus Ok, ei minulla tähän mitään sanottavaa... Ei näköjään sinullakaan ole ollut koko aiheeseen, mutta...?
Vs: Määrittele katukuvaus -"Onko siis tarve nostaa omaa tekemistä ja vähätellä toisten?" Vastasin tuohon. Kai se liittyy jotenkin aiheeseen, kun kirjoitit noin? Vai poikkesitko aiheesta? -"Huoh... Liikaa punkkua? Vaikea pysyä aiheessa?" Jotain ihmeen stereotyyppistä ajattelua? -" Luontokuvauksessa kun kilpaillaan kilpailuissa, niin on ymmärettävää että on säännöt, siis toinen kusee pulloon kojussa kuukausia ja toinen kantaa täytetyn kohteen hyvässä valossa paikalle, niin ei ole reilua." Mitenhän tämä liittyy aiheeseen? Ja miten kilpailu liittyy katukuvaukseen? - "Monesti asioihin on syynsä, joten miksi joillekkin on sitten niin tärkeää sanoa mikä on katukuvausta ja mikä vaikkapa turistukuvausta? Samoin kun joillekin vaikkapa 70-luvulla taideinstitution oravanpyörään sisään pääseiden, tarve sanoa omaa pakonomaista tuhertamista taiteeksi ja määritellä muiden ei institution sisällä olevien toritaiteeksi? " Miksi joillekin on pakonomainen tarve tehdä kysymyksiä, sitten provosoida ja sen jälkeen provosoitua vastauksista ja siirtyä henkilöön kohdistuvaan vittuiluun, jos henkilö sanoo mielipiteensä esille tuoduista kuvista. Kapa
Vs: Määrittele katukuvaus Minusta Sakke on puhunut asiaa, täytyy tosin myöntää, että en aina ole varma vaikkapa onko hän taipuvainen olemaan Jarin tai jonkun muun puolella. Moni meistä puhuu asioista ehkä hieman eri nimillä ja painoituksilla, mutta monesta saan sen käsityksen, että erimielisyyttä keksitään melkein väkisin ja juurikin johtuen asennoitumisesta määrättyihin henkilöihin tehdään tulkintoja jotka ei välttämättä ole aivan oikeita. Minusta katukuvauksen määrittelystä on menty osin jo katukuvauksen arvostuksen puolelle, ja silloin olen mm Jarin kanssa kohtuu samaa mieltä vaikka asia ei tähän aiheeseen oikein sovikkaan. Katukuvauksen yksi suurin "trendi" on se, että kuvat on mv-kuvia, tässä tullaan taas minun asennoitumiseen väri vs mv kuvat. Mikä helkkari tekee vinossa olevista mv kuvista parempia kuin suorassa olevat väri kuvat, tämä hymy huulilla heittona Väitän, että mv kuvista saa rauhallisempia siksi, että värit ei sotke itse kuvan sanomaa. Mitä tästä voidaan päätellä, mv-kuvaus on helpompaa kuin värikuvaus - eikös? Toinen väite koskee juurikin sitä asennetta josta, mikäli ymmärsin oikein, Jari oli, jos ei tuohtunut, niin ainakin moitti sitä, elikkä arvostettujen kuvaajien, ammatti kuvaajien, omanarvon tuntoisten kuvaajien jne mielestä kaikki minkä he esittelevät pitäisi olla arvostettua, noita "esikuvia" taas seuraa ns taiteilijaorientoituneet harrastekuvaajat tai vaan muuten sinisilmäiset hekilöt joilla ei ole mitään omaa ymmärrys- ja arviointikykyä siitä mikä arvo kullakin kuvalla on. Tuntuu siltä, että kaikki mikä on kadulla kuvattu vinossa ja mustavalkoisena, on todella hieno otos, tämä ymmärrettävästi provosoivasti pelkistettynä, mutta totta toinen puoli. Aika vähän on loppujen lopuksi sellaisia kuvia jotka täyttäisi mm meikäläisen katukuvausmääritelmän. Minusta tekninen laatu ei ole etusijalla, koska tilannekuvaus on sen verran hankalaa, että hyvän teknisen laadun määritelmä karsisi monta oikeasti oivaltavaa kuvaa pois valikoimasta. Olkoon kuva vaikka vinossa, mutta siinä tulee olla ihminen joka tekee jotain ja kuvaushetki on juuri oikea ja jos mahdollista, niin kokonaisuuteen liittyy jokin viesti jossa on mukana oivallusta. Ugh, olen puhunut, oisko tää minun tyhjennys tässä Ps. En jaksa oikolukea noin pitkää juttua, joten menköön kirjoitusvirheet samaan myllyyn.
Vs: Määrittele katukuvaus Värikuvaus ei ole sen helpompaa kuin mv kuvaus, tai toisinpäin. Tossa ajattelussa on niin paljon mistä kannattais kasvaa eroon, ainakaan toi ei tule jeesaamaan sun kehitystä kuvaajana tai ihmisenä. Vois sanoa, että toi on mustavalkoista ajattelua Musta tuntuu, että sä et ymmärrä valokuvan tunnepuolta oikeen.. katot sitä vielä täysin liian teknisesti (Oikein/väärin sääntöjen mukaan. esim kritisoit vinossa olevaa kuvaa. Koska "sääntöjen" mukaan kuvan tulee olla suorassa). Et ehkä ymmärrä, että valokuvassa usein on kyse siitä että kuvaaja haluaa välittää jonkun tunteen katsojaan. Ei vain näyttää mekaanisesti että jotain tapahtui, tai että tässä kuvassa on jotain. Tässä on Mark Cohenilta kaksi kuvaa, toinen väreissä ja toinen mustavalkoinen.. kummassakin on kuvaajan persoona läsnä: <IMG src="http://photographystreet.files.wordpress.com/2011/06/mark_cohen_01.jpeg"]</IMG> <IMG src="http://farm3.static.flickr.com/2670/3757662999_af6946af31_o.jpg"]</IMG> (ja joo, jos joku haluaa valittaa kopioioikeuksista, niin omistan nää molemmat kirjat.. ja voin kuvata ne kirjan sivulta jos se siihen menee...) Tää kuvaajan persoonan läsnäoleminen, on esimerkiksi ainoa mikä mua kiinnostaa valokuvassa. Se että jos voisin vain kertoa "tyttö puhaltamassa purukumipalloa ja sormet pään takana" ja sä ymmärtäisit tän kuvan. Niin sillon sitä ei tarvi ottaa. Usein valokuva on vähän sellasia "punainen auto parkkeerattuna tien sivuun" ja se on todella sen kuvan sisältö. Sitä kuvaa ei olis tarvinnut ottaa, koska olis ollut paljon helpompi kirjoittaa toi lause... Valokuvan sisältö on mun mielestä se, mitä et voi sanoiksi muutta, se mikä sun on pakko esittää kuvana jotta sen ymmärtäisi. Loppupeleistä tajuaa, että ei ole oikeaa tai väärää. On vaan jotain mihin voi samaistua, tai ei voi. Siksi on myös aika ikävä lähteä määrittelemään termejä ja genrejä, koska se nimenomaan on sitä määrittelyä että mikä on oikein ja mikä on väärin. Katukuvan suurin kritiikki tulee nimenomaan siitä itse termistä. Että sanoo tekevänsä katukuvaa, sitten ihmiset ovat heti että tää jätkä yrittää olla olevinaan jotain. Ottaa noita mustavalkoisia kuvia, ottais näitä värillisä mistä me maksetaan veroa että mekin ymmärrettäis. Tällänen fiilis mulla tulee. Kyl muakin vituttaa jotkut kuvagenret, jotka toistuvat liian sännönmukaisesti.. sen voin hyvin myöntää. Esim. tällähetkellä tää keskisommittelu trendi joka on vallannut lähes KAIKEN valokuvassa. Se on juuri sääntöjen seuraamista, ei niiden rikkomista. Valokuva näyttää tältä, ja sitten vaan toistetaan sitä kaavaa. Tän synty on mun mielestä kunnianhimossa, kun kunnianhimoinen kuvaaja tarttuu kameraan. Siitä tulee väline saada sitä huomiota ja kunniaa. Ei väline itseilmaisuun, ja kun kaipaa kunniaa tekee sen mitä muut odottavat sun tekevän. Koska oikeasti kaipaa niiden muiden hyväksyntää. Ja paras tapa saada hyväksyntää, on olla samaa mieltä muiden kanssa. Tää on tämä "demokraattinen totuus". Kuten markku55 kiitti sakkea siitä että oli samaa mieltä hänen kanssaa. Ihmiset todella uskovat, että mitä enemmän ihmisiä on samaa mieltä asiasta, sitä totuudellisempaa se on. Että jos viisi ihmistä on tätä mieltä ja sä olet eri mieltä, olet väärässä. Täähän on tietty täyttä skeidaa, eikä se määrä kerro yhtään mitään. <IMG src="The LOLbrary - The Funnies News Stories and Pictures Online"]</IMG> Tää on se oikea asenne tehdä valokuvaa, tai taidetta yleensä. Siinä on kyse sun henkilökohtaisesta kasvusta ihmisenä, ei pidä asettaa rajoja. Sanoa että tää tunne on väärä ja tämä oikea. Pitää kysyä miksi tunnen näin, tutkia sitä. Ei tuomita tai antaa sille arvoja. Valokuva ja kuvataide yleensä on täydellinen työkalu tähän, ja tää on mun uskomus siitä miksi ihminen haluaa sitä tehdä. Koska sä joudut jatkuvasti katsomaan peiliin, kohtaamaan itseäsi omissa kuvissasi.
Vs: Määrittele katukuvaus Parahin c, boldasin oman tekstini muutaman oleellisen asian, jotta voit keskittyä siihen mitä olin sanomassa. Ensinnäkin en ole tuomitsemassa vinoja katukuvia, kuten hyvin tekstistäni huomaat jos luet sen harkinnalla läpi. Toisaalta olen hieman sitä mieltä, että mv katukuva saa helpommin arvostusta kuin värikuva, ja se liittyy juurikin siihen värien sovittamisongelmaan jota mv kuvassa ei ole. Minusta nuo sinun kuvanäytteet ei ole lainkaan katukuvia, niillä ei oikein ole mitään sanottavaa, eikä niissä ole mitään oivallusta. Josko nämä linkit toimisi, niin tässä pari minusta hyvää värillistä street kuvaa: http://www.geraldverdon.com/color_street eka, kuudes ja seitsemäs. http://121clicks.com/inspirations/the-better-street-photographers-a-collection-of-portfolio-websites Kahdeksas kuva on , hmmm...hauska. Myönnän, että "yksinäisenä ja mielipiteiltään avautuvana sutena" olen kiitollinen jos joskus joku ottaa henkilökohtaisen riskin ja kertoo pitävänsä minun mielipiteestä, sen verran omanarvon ja itsetunnon puutetta vielä vanhalta starbulta löytyy ))
Vs: Määrittele katukuvaus Se ongelma on just siinä, että ne on katukuvia... osuu ne sun määritelmään tai ei. Niin miksi nähdä vaivaa vääntää niitä määritelmiä? Ainoa syy sille olis toteuttaa niitä määritelmiä itse.. Musta tuntuu että sulla on itsellä vähän huono fiilis siitä että muut yrittävät määrittää kuvia, esim. katukuvan pitäisi olla mustavalkoista. Mutta miksi sä sit ite haluat ryhtyä siihen? "Olkoon kuva vaikka vinossa, mutta siinä tulee olla ihminen joka tekee jotain ja kuvaushetki on juuri oikea ja jos mahdollista, niin kokonaisuuteen liittyy jokin viesti jossa on mukana oivallusta." Tää kaventais uskomattomasti kuvausta, et vois ottaa kuvia kuin ihmisistä? Mitä iloa siitä olisi... mitä jos joskus näetkin itsesi jossain liikennemerkissä? Mutta sulla on sääntö päässä, et voi ottaa tätä kuvaa... Säännöt on kyl hyödyllisiä alkuun, ne tavallaan rajaa sitä sun todellisuutta.. ennekuin kykenee ottamaan sen koko todellisuuden vastaan. Tästä vois heittää vertauskuvan lapsiin, heille pitää antaa turvallisuutta säännöillä ja rajoituksilla. Koska he eivät ole valmiita vielä kohtaamaan koko todellisuutta. Mä muistan että mulla oli joskus sääntö, "kuvissa ei saa olla tekstiä".. jossain vaiheessa tajusin sanoa ittelleni että "vitut" ja sen jälkeen mun valokuva oikeasti alkoi etenemään johonkin. Mulla oli paljonkin säätöjä, omasin.. ja jossain määrin vieläkin, aika klassisen kuvakäsityksen. Mutta nykyään kuvaan myös ihan pelkkiä tekstejä.. esim. kadulla.. seinistä. Mulle on ihan yksi lysti onko se jonkun mielestä katukuvaa. Ja valokuvaa pitäis muutenkin katsoa laajemmin, kuvaajan kokonaisena tuotantona. Ei yksittäisinä. Ymmärrä kuvaajaa, älä yksittäisiä kuvia. Jä nää jutut pätee lähinnä siis taidekuvaan, josta mun mielestä katukuvassa on kyse. Koska se ei ole journalismia, uutisointia. Eikä mainoskuvaa, vaikka sellaiseksikin se voi päätyä. Ja kiitos kohteliaisuudesta tekstissäsi (oli se sit tarkoitettua tai ei) Se muuten helpottaa kummasti keskustelua. Mä melkeen suosittelisin kaikille vaihtomatkaa Large format foorumille, se foorumi lähinnä hämmentää alkuun. Siellä ihmiset ovat erittäin kohteliaita toisilleen Ps. Esim toi kokakolapullokuva.. joka on juu hauska (mun mielestä myös aika lapselinen. Mutta eikö se myös ole aika pinnallinen? Sen ymmärtää, 1sek.. miettii heh. Ja se on siinä? Sen voisi myös kirjoitta "Mies seisoo tiskillä siten että hänen haarojen välissä oleva kokispullomainoksen nainen näyttää ottavan häneltä suihin" ? Tää nyt on vaan tällänen ajatus... määritys Mut tässä on kyl myös about ne 2 merkittävintä "genreä" katuvalokuvauksessa.. tollanen kikkailu, pikkunäppäryys. Ja sitten nää kuvaajat jotka painottaa kuvissa toistuvaan tunteeseen. Voi olla että tässä on jopa kyse siitä kumpi aivopuolisko ihmistä hallitsee. Brain Dominance Test (Online-Test) - test your brain dominance - The IPN Tee hupii toin, ite olen näiden testien mukaan keskiaivoinen. Eli aivopuoliskot ovat tasapainoisia keskenään.
Vs: Määrittele katukuvaus En jaksa enää lukea koko kirjoitustasi, mutta jo aiemmin on mainittu se, että katukuvauksessa oleellinen tekijä on ihminen ja hänen tekemisensä. Minusta tuo on se oleellisin asia joka sitoo katkuvaamista. Jos olet eri mieltä, niin sille en voi mitään, tämä nyt on minun fiksidee ja piste
Vs: Määrittele katukuvaus c:n aiemmassa viestissään oheistama kuva Lontoon pommituksen jälkeisissä raunioissa liikkuvasta maitomiehestä (siis aivan aito kuva) jälkeenpäin lisättyine kuvatekstineen on hieno ja sopii aiheeseen oikein hyvin. Juuri oikea asenne! Kuvan alla olevaa c:n tekstiä luen hyväksyvästi nyökytellen (vaikkei sillä nyt mitään merkitystä ole, nyökyttelyllä siis)