Vs: Mä lopetan aka 15v. opettaa. ..lentokonetta laskevassa auringonkajossa.. taaskaan ollu siis kamera mukana :-\
Vs: Mä lopetan aka 15v. opettaa. Miten tästä tulee Jouko mieleen! "Valokuvauskohteita löydät parhaiten ulkomailta. Ihmiset katselevat kuvia mielellään paikoista, joissa eivät ole käyneet. Hyviä valokuvaus kohteita löydät seuraavista paikoista: Kiina, Intia, Venäjä ja Kanada. Myös kotialueen lähistöllä voit valokuvausta harjoitella, vaikkakin turhaa on loistavia valokuvia odottaa." Lainaukset Jouko - valokuvauksen harrastaja -nimimerkkiä käyttäneen henkilön Kameran OstoOppaan versiosta 2.71.
Vs: Mä lopetan aka 15v. opettaa. Tuo ilmiö on huomattu, eikä kuvien sisältö mielestäni siitä parane kuin näöllisesti. Sitä innostuu kun löytää jotain eksoottista kuvaamista, kuten innostuvat myöskin ne, jotka eivät ulkomailla käy; mutta jos katsoo niitä jotka ovat käyneet niin periaatteessa on kuvattu samoja asioita koska kyky nähdä ei itsessään muutu. Tuo matkustaminen on siitä "halpa" keino tulla "paremmaksi" kuvaajaksi. Sitten kun taas ollaan Suomessa ollaan taas yhtä kyvyttömiä ottaa "jännittäviä" kuvia. Olisi hauska nähdä lopputulos ja miltä se näyttää kun on kuvannut kaiken itsestäänselvän ja rupeaa vihdoinkin ottamaan niitä kuvia, joita muut eivät osanneet odottaakaaan, kun vihdoinkin rupeaa näkemään sitä mitä muut ei näe. Tuntuu vaan siltä että moni ei sitä päivää ikinä näe.
Vs: Mä lopetan aka 15v. opettaa. Eipä niin, vaikka olisi puoli vuotta Nepalissa niin kahdessa päivässä on taas adaptoitunut kaikkeen kotonaan ja on yhtä sokea kuin aina. Mutta onko se sitten halpaa tai väärin ottaa kamera mukaan matkalle? ;-) Itse olen huomannut että kuvaan aivan samat kuvat joka paikassa, eikä kuvauspaikkaa valtaosin voi mistään päätellä. Kallista.
Vs: Mä lopetan aka 15v. opettaa. Ei tietenkään ole väärin ottaa kamera mukaan matkalle eikä ole väärin tallentaa matkamuistoja - mutta kuten itse sanoit, niin usein valtaosa tällaisista matkakuvista on sellaisia että ne on voitu kuvata missä tahansa. Aukeassa varsinkin olen tämän huomannut; joku pistää esiin 10 kuvaa vaikka Italiasta, eikä niistä kuvista näy että ne on Italiassa otettuja paitsi ehkä jos arkkitehtuurista jotenkin osaa päätellä. Minua kyrpii se uskomus että ulkomailla otetaan parempia kuvia. Ne ovat "parempia" siksi että niissä on jotain itselle eksoottista; jos eksoottisuus otetaan pois niin niissä on yhtä paljon sisältöä kuin kotona otetuissa kuvissa. EDIT: yksi esimerkki löytyy muuten mainosmaailmasta! Onko se nyt Lindex vai KappAhl joilla on näitä Fashion Report-juttuja, on ollut Pariisi, Lontoo ja Venetsia tähän mennessä, eikä mikään niistä kuvista ole peilannut sitä maata jossa ne muka on otettu. Ihan yhtä hyvin ne olisi kaikki voitu ottaa vaikkapa Tukholmassa.
Vs: Mä lopetan aka 15v. opettaa. Juu. Minusta se on oudosti kiinnostavaa ja kiehtovaakin. Jos asia olisi päinvastoin ja kuvissa olisi jatkuvasti niin Eiffeliä ja baskeria että, niin kyllä sekin olisi aika tympeää. Toki, varsinkin vanhoja kuvia katsoessaan harmittaa se että paikkaa, aikaa eikä ihmisiä ole, saatika että olisi jotain hajua lämpötilasta tai muuten säästä.
Vs: Mä lopetan aka 15v. opettaa. Tuntuu että ei osata oikeen tehdä sitä eroa mitä kannattaa julkaista ja mitä ei. Kotialbarikuva on tärkeää muistojen kannalta mutta ei niitä kaikkia kuvia aina paree muutenkaan julkaista. Ihmisilt puuttuu vähän sitä itsekritiikkiä ja kontrollia.
Vs: Mä lopetan aka 15v. opettaa. En ihan tuota tarkoittanut. Kai. No siis, meneppä suomalaiseen kustasepänliikkeeseen ja ota sieltä tällainen kuva. Tai mene maalle ja nappaa ohimennen kuva muutaman sukupolven naisista. Kävele Helsingissä ja ota alle 200mm polttovälillä katutasosta kuva, jossa ei näy mitään epäesteettistä (A-ständi, neonkeltainen ikkunateippaus, uusi auto, iltapäivälehden arvelluttava lööppi, betoniporsas...). Näkökenttämme on täynnä asioita, joista kukaan ei oikeasti pidä. Luin kommentteja niistä sotakuvista. Jotkut totesivat, ettei tunnu missään. Miten se voi olla mahdollista? Miten voi nähdä vain kuvan kuolleista lapsista, näkemättä riistettyjä elämiä, loppuneita leikkejä, tuhottuja tulevaisuuksia, menetettyä rakkautta? Mitä oikeasti tärkeää tässä maassa enään pidetään arvossa? Mitä tässä maassa ei tasapuolisuuden nimissä vielä neutralisoida? Tähänkö kaikkien kansojen pitäisi pyrkiä? Miltä me näytämme lastemme silmissä nyt ja aivan liian pian? Saammeko anteeksi? Pitäisikö meidän saada? Järjestin itselleni ajateltavaa. Näkemiin.
Vs: Mä lopetan aka 15v. opettaa. Jotenkin minusta tuntuu että se eksotiikka toimii myös toiseensuuntaan, eli meneppäs sinä Nigeriaan ja ota tällainen kuva: http://www.nieppi.com/n/wp-content/phot ... 006_13.jpg"]http://www.nieppi.com/n/wp-content/photos/orig_2006_13.jpg Minusta on ihan luonnollista että paikat, maisemat ja kulttuurit joita ei näy kotiovella näyttävät kiinnostammilta kuin se kotipiha. Ei tunnu samalta katsoa kotipihan koivua valokuvasta kun sen saman koivun näkee keittiön ikkunasta. Mut vietettyäsi parivuotta saharassa dyynikuva ei tunnu enään yhtään mielenkiintoiselta/eksoottiselta, mutta kuva kotipihan koivusta onkin yht-äkkiä melko hieno. Sorry jos poikkesin aiheesta, mut en taaskaan jaksanut lukea koko ketjua läpi ;-)
Vs: Mä lopetan Emt, ainakin HCB sanoi yhdessä haastattelussa, että ajattelu on vaarallista Mä oon ainakin sitä mieltä, että kannattaa ottaa heti kuva jostain kun ääni sisällä sanoo turhia ajattelamatta. Pitää tietysti kuvata aiheita jotka kiinnostaa, semmoset jotka ei kiinnosta tippaakaan niin niistä hyvien kuvien saaminenkin luulisi olevan paljon hankalampaa. Sitten pitää tietysti kävellä paljon ja tavata ihmisiä, tai sitten ei. Ilmeisesti kuvaajat jakautuvat ainakin kahteen sorttiin, toiset tykkää kuvata siinä ympäristössä missä asuvat ja toiset tutkia uusia tuntemattomia paikkoja, molempi on ihan yhtä hyvä. Pitää olla tietysti hieman hullu ja rohkea, tai ainakin sen luulisi auttavan. Ainakin ite jos pääsisin johonkin hienoon vuoristomaisemaan niin en kyllä osaisi sanoa miten sieltä ottaisi kivan kuvan, ainakaan semmosen olisi tuore ja ei tylsä ja jota ei joku anseli jo olisi ottanut. Todn siitä tulisi samallainen kuin 1000 muusta sieltä otetusta kuvasta. Jotenkin on vaan mukava kuvata tutussa paikassa jossa osaa puhua samaa kieltä. Minusta Helsinki on ihan hieno kaupunki, samoin vaikka Tukholma, mutta jotenkin niissä ei vaan osaa kuvata kun ne eivät tunnu yhtään kotoisilta.
Vs: Mä lopetan HCB tietenkin sanoisi niin, koska hän oli ratkaisevan hetken metsästäjä ja kun sellainen tulee vastaan, pitää toimia reflekseillä eikä aivoilla. Mutta oletettavasti asiaa auttaa ajattelu etukäteen, vuosikymmeniä, ja asian harjoittelu - niiden avulla yleensä asiat muuttuvat automaattisiksi. Tilanne on sama kuin jääkiekon maalitykillä, joka väittää ampuneensa miettimättä "sinne päin", mutta oikeasti tähtäys on täydellinen, vaikkei tietoinen mieli ole sitä edes rekisteröinyt. On selvää, että HCB edusti vain yhtä lajia. Monissa muissa ajattelu on akuutimpaa ja selkeä osa prosessia kuva-ajatuksesta kuvan julkaisemiseen (ajattelu ei yleensä lopu sulkimen avautumiseen).
Vs: Mä lopetan aka 15v. opettaa. Ehkä HCB:n kommentti ajattelusta johtuu myös hänen vaikeudestaan nähdä omia kuviaan. Vaikka kuinka ajattelisi, ei kuvista erota mikä on huippu tai rupu.
Vs: Mä lopetan aka 15v. opettaa. Moi! Jotenkin kuvan ottaminen turistina paikallisessa supermecadossa tuntuu "sallitummalta" kuin esim. omassa lähi-s-marketissa... Eli kuvan ottamisen kynnys voi olla ulkomailla pienempi kuin tutussa paikassa. No, omasta päästähän se loppujenlopuksi vain on kiinni. Yritän silti itse löytää merkitykset ja kuvauskohteet lähiympäristöstä... Jukka