Tämän päivän agendalla oli perhereissu Myllynkulmankoskelle. Minä keskityin omiin juttuihini, joista emäntä sitten pikkumiestä talutellessaan räpsäisi kuvan: Kumisaappaat on sitten vallan mainio keksintö... Tätäkään kuvaa ei ilman niitä olisi syntynyt: Siitä voidaan toki kiistellä, että olisiko se sitten ollut niin suuri menetys ihmiskunnalle. Tokkopa.
Asiaan aika ohuesti liittyen, just äskettäin oli kulmakunnan FB-ryhmissä iso poru, kun joku lintujen rengastaja oli mennyt puroon kahlailemaan. Riistakamera tallensi pölhön seikkailut, hän kun onnellisen tietämättömänä käveli taimenten kutusoraikolla ja talloi mätimunia. Tuossa kohden ei liene mikään kutupaikka, mutta noin yleensä puroissa kahlailukin VOI olla ympäristölle (ja ihmiskunnalle) menetys... No juu, kuva on kiva. Talvisen virran tunnelma on saatu hyvin mukaan.
Onneksi en koskaan ole liittynyt FB:hen. Siellä ei tunnuta jakavan kuin pahaa oloa. Jos näitä mielensäpahoittajia jaksaisi kuunnella, niin tokko enää saisi edes kotonaan hengittää. Onneksi on terveet keskisormet...
No, ei se ihan aiheeton rutina ollut. Talkooporukat ovat raivanneet ja sorittaneet niitä kutupaikkoja aika suurella vaivalla ja kustannuksillakin. Just on 100000 euron avustushakemus vetämässä jatkoa varten. Ihan ymmärrettävää, että joku, joka on kärrännyt monet viikonloput soraa puroon, raivannut pusikkoa pois jne. vetää herneet, kun joku tolvana menee tallomaan työn tuloksia sitten, kun kovalla vaivalla on saatu kutupaikka aikaan.
On se ihan ymmärrettävää, jos se kutupaikka on merkitty näkyvästi tavalla tai toisella. Jos ei, niin sittenpä on paikalle sattuvan asiaa seuraamattoman aika mahdotonta asiasta tietää... Ja silloin on vähän kohtuutonta mennä liiaksi asiasta kimpaantumaan ja nimittelemään tätä asiasta tietämätöntä.
Ihan totta. Tuo paikkojen merkitseminen voi olla kaksiteräinen juttu, sitä ei kai ole oikein missään tehty. En ole ainakaan sattunut näkemään. Selvät merkinnät voisivat houkutella salakalastajiakin - tai no, melko varmasti houkuttelisivat. Toisaalta, lisäisiväthän ne yleistä tietoisuutta aisioista, nyt ne tosiaan ovat aika pienen piirin juttuja. Jos - siis JOS - on asiaan tutustunut, niin paikat on tietysti helppo tunnistaa. Uudenmaan savipohjaisissa puroissa ei oikein ole isompia soraikkoja muutoin kuin kunnostajien jäljiltä. Jos siis pohjassa on paksu kerros semmoista kananmunan kokoista kiveä, on melko varmaa, että joku on ne sinne kärrännyt.
Unohtuu usein itse kultakin, että sen oman erikoisosaamisalueen tietämys ei välttämättä ole niin yleistietoutta kuin kuvittelisi. Minullakin kävi kerran kömmähdys, kun vedin elektroniikan rakentelukurssia, enkä tullut miettineeksi, ettei se vastusten värikoodien lukeminen ihan äidinmaidosta saatu taito ole. Meni kurssilaisilla ensimmäiset kolme varttia käytännössä hukkaan, kun minä en tajunnut eikä kukaan kysynyt. Kaikki luonnossa liikkujat eivät ole kalaihmisiä. Kyllä minäki kalaa syön, mutta kalareissut suuntautuvat lähinnä lähimarketin tiskille.
Niinpä ja vaikka olisi kymmeniä vuosia tehnyt elektroniikkapuuhia ammatikseen, ei silti välttämättä osaa vastusten ja kondensaattoreiden värikoodeja. (No, eipä niillä näin pintaliitosaikakaudella juuri enää merkitystä olekaan).
Minähän en varsinaisesti ole vielä edes siirtynyt transistoriaikakaudelle, joten on nuo pintaliitoshommat vähän vähemmässä. Niitäkin kyllä tullut tehtyä, mutta ei niitä harrastajille suunnattuun DIY-rakennussarjaan voi laittaa. Jengi vähän pelkää niitä pieniä hippuloita. Mutta mitä noin yleisesti noihin somessa mielensä pahoittajiin tulee, niin olen melko varma, että jos etsimällä lähtisin etsimään, niin varmasti löytäisin jonkun, joka kiehahtaa vaikkapa siitä, että tapetoin kotini seinät. Ja omasta mielestään hänellä varmasti olisi täysin pätevä syy kiehahtamiseensa. Näitä varten olen pitänyt keskisormeni terveenä. On olemassa myös tervettä välinpitämättömyyttä, vaikka matka siitä totaaliseen nihilismiin onkin joskus lyhyt.
Siis, putkilaitteidenko kanssa puuhailet? Nepä vasta mielenkiintoisia ovatkin! No juu, ihmiset usein ovat turhankin epäluuloisia pintaliitospuuhailuun harrastajan mahdollisuuksilla. Tokihan ne askareet ovat usein hieman hankalampia kuin perinteisten läpiladottavien komponenttien kanssa, mutta oikeilla välineillä ja oikeilla työmenetelmillä harrastajakin voi tehdä melko vaativiakin rakentelutöitä pintaliitostekniikalla. Jos haluaa, niin saa kertoa, minkälaisia rakennussarjoja niille harrastelijoille on tarjottu…
Putkiaudiota tullut harrasteltua jo pitkälle toista vuosikymmentä. Tuo rakennussarja oli simppeli pariwattinen stereoputkivahvistin, edelleenkin myynnissä Uraltonella. Pintis on oikeastaan vaivattomampaa kuin läpiladottava, mutta vaatii oikeat välineet. Ihan kattopeltikolvilla ei kannata lähteä yrittämään...
Tuolla Uraltonella on kyllä kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja. Firma pyörittää näköjään lähes miljoonan liikevaihtoakin, joten kyllä heidän tuotteilleen on jonkinlaista kysyntää. Kyllä tuo ”point to point” -kytkentätekniikka on hauskan näköistä. Mukavampi on ainakin etsiä mahdollista vikaa, kuin vaikkapa 10-kerroksisesta piirilevystä, jossa johdinleveydet ja eristevälit ovat esim. luokkaa 0,12 mm tms. Omat kokemukset putkilaitteista ovat pääasiassa radioamatöörilaitteista, mutta kyllä itse rakennettu putkilla toteutettu audiovahvistinkin olisi mukava. Illan hämärtyessä olisi mukava kuunnella musiikkia ja katsella putkien hehkua…
Uraltonen kanssa olen ollut tekemisissä ihan sieltä firman alkumetreiltä lähtien. Omistaja on aika hyvin saanut toimintaansa kasvatettua. Lienee kuitenkin enemmän tuo instrumenttipuoli se vetävä tekijä. Point-to-point voi tosiaan olla ihan nättiä katseltavaa, kun joku onnistuu tekemään siistin layoutin ja vielä langoittamaan sen siivosti. Minä en yleensä onnistu, siksi suosinkin piirilevyjä. Varsinkin kun niiden teettäminen nykypäivänä on niin helppoa ja huokeaa. Protot on usein PTP-rakenteella helpon muokattavuuden vuoksi, mutta lopulliset laitteet sitten piirilevyillä. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Putkien hehkussa on tosiaan oma romantiikkansa. Emäntäkin tykkää, kun pitkän illan päätteeksi laittaa läjän lasitavaraa tulille ja jotain sopivaa musiikkia soimaan.
Onhan noita itse suunniteltuja laitteita jo muutama kertynyt. On siellä "Tonella" yks minunkin suunnittelema vehjas myynnissä, mahdollisesti lisää tulossa sitten jahka...
Onko noiden Uraltonen laitteiden piirikaavioita jostain saatavana? Ei sieltä kotisivuilta ainakaan heti löytynyt. Vai tuleeko ne vain niiden sarjojen mukana?
Ymmärtääkseni noiden Uralin omien sarjojen kytkiksiä ei ole ainakaan kokonaisuudessaan julkaistu missään. Tulevat paperilla sarjan mukana. Minä en ole noita rakennellut, enkä ole skemoja nähnyt, joten kytkennän pätevyyteen en voi ottaa kantaa.