Äitini tarvitsisi maalarinurallensa avitusta kun tauluja täytyisi digisoida erinäisiin tarkoituksiin. Ikävä kyllä hän on aika tarkka siinä, miten maalausten värit toistuvat tietokoneen ruudulla. Käytössä on digipokkari, ihan hyvä kamera, Canon G10, tripodi löytyy ja.. eipä paljon muuta sitten. Taulut ovat suuria, esim. 2m x 2m, ja maalattu välillä kiiltävillä öljyväreillä, välillä matemmilla maaleilla; akryyleilla, ei-pellavaöljy-öljyllä, jne. jne ... Mistä pitäisi lähteä liikenteeseen kun kuvat halutaan täydellisenä väritoistonsa puolesta. Itse olen menetellyt näin: sammutan sisävalot, suuri ikkuna antaa puhdasta keväistä luonnonvaloa isoon huoneeseen, jossa tauluja on. Asettelen kameran tripodiin ja kohdilleen, aukon säädän yleensä pieneen niin että valotus on n. 5-10 sekuntia. ISO niin pieneksi kuin saa, eli 80, ja valkotasapainon otan pitämällä valkoista paperia kameran edessä ja ottamalla sen manuaalisesti ym. aukko- ja valo- ja ISO-arvoilla. Sitten otan kuvan, 1 sekunnin / 1 kuvan viive-ohjelmalla, ja tadaa, kuva on melko terävä ja mielestäni hyvälaatuinen. Kuitenkin värit ovat kuulemma päin vittuja. Eli Apple MacBook Pron näyttö varmasti vääristää jonkun matkaa, puhumattakaan kamerasta. Kamera varmaan on isoin tekijä, eri kameroilla on ilmeisesti (erityisesti näillä pokkareilla) ihan tosi suuria väritasapainoeroja. Onko olemassa keinoja, joilla saisin värit paremmin kohdilleen näillä välineillä? Itse arvelisin, että ei, mutta annetaan ammattilaisten, teidän, vähän valottaa..!
Vs: Maalausten kuvaaminen Mittaa valkotasapaino harmaakortilla, siitä se lähtee. Ei se näyttö niitä niin paljon vääristä.
Vs: Maalausten kuvaaminen Näyttä täytyy olla kalibroitu. Silloin voi olettaa, että muitten kalibroiduilla näytöillä on suunnilleen samanlainen. Ei-kalibroiduilla näytöillä, joita useimmat käyttävät ovat värit sitten jotain muuta. Älä päästä äitiäsi katsomaan sellaisilta ruuduilta. Kuvaa RAWilla ja laita mukaan samoissa valaistusoloissa kuvattu musta-harmaa-valkoinen-läpyskä (noita saa valokuvatarvikekaupoista). Säädä tuon läpyskän avulla väritasapaino (harmaasta) ja valotus mustasta ja valkoisesta kohdalleen ja tallenna säädöt muistiin (levels tai curves). Kun sitten avaat varsinaisen kuvan, niin säädä kuva tuolta muistista ottamiesi arvojen mukaan. Näin pääset aika lähelle. Loppusilaus sitten siten, että työ on vieressä ja yrität saada sen samanlaiseksi. Olen itse huomannut, että jotkut väripigmentit käyttäytyvät kennolla melko oudosti ja aina joutuu viilailemaan. Tuo ikkunasta tuleva sivuvalo ei vältämättä ole paras, sillä valo ei tule tasaisesti kuva-alalle. Ulkona pilvisenä päivänä tai sitten aurinkoisena varjon puoleiselle seinälle. Me ammattilaiset käytämme yleensä studiosalamia ja niitten edessä polarisaatiosuotimet, kuten myös objektiivissa. Suotimet ristiin 90 asteen kulmassa toisiinsa, jolloin saadaan kiillot häviämään. Joskus kylläkin valaisen niin, että koko pinnalla on pienet killot, jolloin ne tuovat teoksen pintarakenteen paremmin esille. Tuo riippuu paljon teoksen luonteesta ja mitä halutaan tuoda esiin. Yksinkertaista. kapa
Vs: Maalausten kuvaaminen Ei ole helppoa tuo, ei aina onnistu edes ammattilaisilta. http://www.anhava.com/exhibitions/puranen/index-a.html Noi kapan ohjeet on hyvät ja uskoisin miehen joskus kuvanneen tauluja, joten uskottava noita on. Tuollaisella yksinkertaisella kalustolla kun kuvaa, niin ulkona tasaharmaana päivänä tuo onnistunee parhaiten, kunhan ei kastele tauluja. Suoraan edestä koittaa kuvata ja asettaa sen taulun niin, ettei kauheasti heijastele. Toi valkoinen paperi on siitä ongelmallinen, että se harvoin on valkoista. Tuo kolmisävyläpyskä onpi paras, sillä saa reunat ja keskikohdan paikalleen.
Vs: Maalausten kuvaaminen Kyllä pokkarillakin tarvittaessa hyvin lähelle päästään värien toistossa. Itse käytän QPcardeja (pieniä, kevyellä tarrapohjalla varsutettuja kortteja. joissa on valoinen, keskiharmaa ja musta alue. niiden avulla on helppo väripipetiilä säätää kuvan sävyt hyvin lähelle. Lisäksi kuvassa on mukana Q13 harmaa-asteikko/värinäytteet.
Vs: Maalausten kuvaaminen Asia, jota ei ole mainittu, on otettujen tai generoitujen kuvien väriavaruus. Oletettavasti kameran oletusarvoinen väriprofiili on sRGB ja jos värit eivät mahdu siihen, taiteilijan herkkä silmä huomaa eron. Tässä lienee AdobeRGB profiilina paikallaan, mutta samalla on maalarin kanssa käytävä neuvotteluja sen ymmärtämiseksi, että nettiin vietäessä profiilia on käytännössä pakko muuttaa ja värit tulevat mahdollisesti muuttumaan. Huomattakoon myös, että tuon läppärin näyttö on google-tiettävästi vain sRGB-kykyinen ja sitä ei kalibrointi paranna. Kannattaa siis pyytää maalarilta rahaa hyvän näytön hankintaan.
Vs: Maalausten kuvaaminen Dpreviewn mukaan G10:n geometrinen vääristymä näyttää muuten olevan vähimmillään (0% tasoa) telepäässä eli oletettavasti kameran kannattaisi olla mahd. kaukana tilojen mukaan.
Vs: Maalausten kuvaaminen Toi on kyllä haastava homma. Itse kun kuvailin vanhoja valokuvia, niin sai jo ihan tarpeeksi taistella heijastumien kanssa. Suuren originaalin (2x2 m) kuvauksen voisin kuvitella olevan saakelin paljon haastavampaa. Luulin aluksi, että kyllähän toi onnistuu senkun laittaa kameran suoraan ja räps räps, mutta on siinä säätämistä ihan tarpeeksi helvetisti, kun pitäisi ihan kotona kuvailla minimikokemuksella... Valokuvia kuvatessa oppi, että tasainen valo tulee parilla salamalla. Salamat pitää asetella siten, että ei tule heijastuksia. Paljon kaikenlaista goboa kehiin. Heijastusten kanssa taistellessa auttaa eniten tele. Eli mahdollisimman etäs ja pitkää polttoväliä. Tuikut ei saa näkyä kameraan, eli blokkaa kameralle kaikki muu paitsi taulu. Ikkunasta tulevalla valolla ei varmaan kyllä tule valmista heijastusten ja epätasaisen valon vuoksi, ottaen huomioon tuon koon. Tai sitten polarisoit ikkunan! Varmaan tossa koossa on pakko polarisoida ne salamat. Lycka till.