Kuvaan lähinnä tapahtumia ja ihmisiä, joten minulla ei ole juurikaan hajua luontokuvauksesta. Haluaisin nyt kuitenkin päästä vähän kokeilemaan. Kyseessä olisi varmaan suurimmaksi osaksi metsä- ja vesilintuja sekä satunnaisia nisäkkäitä jäniksistä peuroihin. Pitäisi siis löytää kroppi-Canoniin pitkähkö tele. Kaapista löytyy kyllä 70-200/2.8L IS, mutta se on jo sellaisenaan pehmeän puoleinen, joten 2x-extenderin kanssa en uskalla edes kokeilla. Hyllyssä on myös 70-300/4-5.6 IS, jolla voisi jotain saada aikaan, mutta 300mm loppuu kuitenkin vähän kesken. Kakkuloita selaillessa tuli vastaan vaihtoehtoina: - EF 300/4L IS USM + 1.4x - EF 100-400/4.5-5.6L IS USM - Sigma 120-400/4,5-5,6 DG APO OS HSM - Sigma 80-400/4.5-5.6 DG APO OS - Sigma 170-500/5.0-6.3 DG APO - Sigma 150-500/5,0-6,3 DG OS HSM - Tamron 200-500/5.0-6.3 Di IF Mahdollisimman halvalla pitäisi tietenkin selvitä kuten aina, ja käytetty vaihtoehto on jees jos sopiva lasi sattuu löytymään. Kuvaatteko yleensä tripodilta, monopodilta vai käsivaralta; ts. miten paljon vakaajasta on apua? Riittääkö 400mm 1,6:n kropilla lintujen kuvaukseen?
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla hanki tuo ef300/4is ja siihen lisäksi ef1.4xII jatke - niitä saa käytettyinä helposti ja edullisesti - jos kuvaat liikkuvia kohteita, niin tuo jatke saattaa hidastaa tarkennusta liikaa kyseinen lasi käy myös perhosten ja erilaisten pienten kohteiden kuvaukseen mainiosti 1,5 metrin lähitarkennusetäisyyden johdosta - sehän pysyy samana myös jatkeen kanssa kun oot noilla vuoden kuvaillu, niin tiedät kyllä, mikäli tarvit jotain muuta apuna aluksi kevyt ja tukeva monopod, niin kuvat paranee ja yhdistelmää hyvä kantaa vaikka olkapäällä - esim. slick pro pod 381 cf - ei tarvi välttämättä edes tilttipäätä, vaan useimmiten monoa voi kallistaa riittävästi ja saada silti lisää vakautta
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Jees, tuo taitaisi olla aika varma valinta. Monopodina mulla on jo Manfrotto 679B + 234RC. Tuo jaksaa kannatella EF 70-200/2.8 IS USM:ää, joten 300/4:n kanssa ei pitäisi olla ongelmia.
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla On varsin yleistä kuvata "lintukirjakuvia", joissa kohde täyttää paljon ruudusta. Siihen pääsee pitkällä polttovälillä, koska pakoetäisyys ei salli muuta. Vaikka luonnontuntemus kasvaa, ei tähän tule helposti muutosta kuin piilokojukuvauksella. Näihin toinen toistaan samanlaisiin kuviin kuitenkin kyllästyy pian, kuten kävi aikanaan pesäkuville. Lintu istui pseän reunalla ja työnsi ruokaa poikasten kitoihin Jos taas kuvaat lintua/eläintä elinympäristössään tekemässä jotakin (eli kuva antaa vastauksen kysymykseen missä lintu/eläin elää ja/tai mitä se tekee), riittää lyhyempikin polttoväli. Hyvänä esimerkkinä erään tuttavani ottama karhukuva (elinympäristössään) lähes normaalipolttovälillä. Aivan huikea kuva. Siis : kuvan sisältö vaikuttaa ratkaisevasti kalustoon. Vähemmälläkin pärjää, kun valitsee ilmaisun sen mukaan.
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Toisaalta itse luontoa kuvaavana vähän jännittäisin ottaa karhun ilmeistä potrettia 50mm... Tietysti jos lajituntemus on kovaa ja tykkää käydä hönkimässä otson niskaan... 300mm on suurimmaksi osaksi käyttämäni polttoväli.
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Nii-in. Kyseisessä karhukuvassa ei pääasia ollut, miten lähelle eläintä on päässyt vaan eläimen kuvaaminen luonnollisessa elinympäristössään osana sitä. En oikein ymmärrä kuvaamistapaa, jossa laadun mittana on se, miten suurena kohde on kuvassa. Tietyn rajan yli kun menee, niin kohde on aivan irrallinen. Niitä kuvia on paljon - liikaa - tarpeeksi. Erityisesti sellaiset läheltä otetut kuvat, jotka ovat sarjassa juuri viimeiset ennen kohteen pakenemista, ovat syntytavaltaan vältettäviä. Luontokappaleiden hätyyttäminen ei voi olla arvokkaampaa kuin kuvien ottaminen. Hyvänä poikkeuksena on juuri palkittu kuva joutsenen poikasesta höyhenien ympäröimänä. Eipä näy kohde olleen peloissaan. Myös läheltä ja hyvin läheltä otettu kuva voi olla hyvä, mutta ei itsetarkoitus. Elukoitten kuvaamisessa suosituin polttovälini on nykyään 600mm , ennen se oli 400. Pitempiäkin laseja löytyy ilman tuplareita, mutta jalustat eivät tahdo riittää ja syvätarkkuus on jo niin pieni, ettei kuva ole tarkoituksenmukainen. Kuvaan 40 kuvausvuoden jälkeen nykyään ilman piilokojua ja koen epäonnistuneeni, kun olen häirinnyt liikaa kuvattavaani. En tavoittele äärimmäisyyksiä vaan pyrin saamaan luontokuvistani luonnollisia.
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Nämä on varmaan olleet täällä jo... mutta laitetaan vielä. Itse haaveilin pitkään tirppakuvista tyyliin lajikuva, mutta nykyisellään nämä ovat enemmän makuuni. Tosin on sitä näissäkin millejä aikapaljon; ekassa 200mm ja toisessa 280mm, ja systeeminä 4/3, joten kinovastaavuuteen kerroin on siis 2. <IMG src="http://sefi.dyndns.org/~nappe1/dc.net/forum-shots/kuovi-ilmassa-aukea2.jpg"]</IMG> <IMG src="http://sefi.dyndns.org/~nappe1/dc.net/forum-shots/P6197266-aukea.jpg"]</IMG>
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Otin tänään kuvan varpusesta. Tätä moni tavoittelee, kun haluaa päästä tarpeeksi lähelle ja/tai ostaa tarpeeksi pitkän objektiivin. Kuvassa vain ei ole mitään sisältöä. Lintu vain on. Tämän liitteen lisäksi kuvalla ei ole muuta käyttöä. Näitä on kymmenien vuosien aikana otettu paljon, toiset läheltä, toiset kauempaa. Tämä otos on 600-millisellä ja noin 3 metrin päästä. Lintu ei lähtenyt kuvaamista karkuun.
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla nää on aika mukavan näköisiä kuvia - etenkin jälkimmäinen - muakin alkaa pönökuvat kyllästyttää - niitä on koviksella ihan tarpeex
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Otin tänään 600-millisellä kolmenlaisia kuvia koskikarasta - osittain tänne laittaakseni. Niissä on yhteisenä ajatuksena se, että kuvassa näkyy missä lintu asuu ja/tai mitä se tekee. Ei tarvi biotooppianalyysiä tai ihmepuuhaa. Lentäminen, pyydystäminen, ruokailu, sukiminen, venyttely, laulaminen, haukottelu. Kaikki nämä tuottavat kuvan, jota voi kuvitella katsovansa tai käyttävänsä tulevinakin vuosina. Kuvassa voisi olla jokin muu juju, jolla siihen tulee tuoreutta. Ellei ilmaisu vaadi (liike-) epäterävyyttä, on yleensä eduksi, että lintu on tarkka. Samaten on merkitystä, että lintulaji on tunnistettavissa, ellei tee tahallaan kuva-arvoitusta. Pitkällä polttovälillä lähinnä oleva silmä teräväksi. Se riittää. Kuvan sommittelussa vallitsevat samat lainalaisuudet, jotka ovat muotokuvauksessa tai maisemakuvauksessa. (päästä ei saa kasvaa antenni, viiva ei saa muuttaa sisältöään ...) Nämä eivät ole mitään ehdottomia sääntöjä, vaan kokemuksia vuosien varrelta. Kuvat ovat vain esimerkkejä eivätkä siis pyri olemaan mitään mestariotoksia.
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Vaikka kuvat eivät pyri olemaan mestariteoksia, todettakoon kuitenkin, että niissä on kussakin kivoja asioita: lintu osana kulmikasta maailmaa, linnun suhde pyöreään elementtiin, vedessä olevat kaaret -- kaikki sellaisia, joita on harvoin lintukuvissa. Ja kun nämä täydentävät ympäristön muista-syistä-läsnäoloa tulos on mainio useille katsojille.
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Kiitoksia positiivisista havainnoista. Kyllähän ne tosissaan on otettuja. Tarkoitukseni oli saada kuva kohti lentävästä karasta ja yksi olikin terävä. Siihen tarvittiin täysi kenno Menee toiselle foorumille. Kahdessa tunnissa tuli 3 kortillista eli yhteensä 1222 ruutua eikä yhtään tullut räpsittyä. Valo vain parani loppua kohti ja edellinen aihe sai lisää syvyyttä, kuten tuo saalistaan pesevä lintu.
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Tuohon sun valikkolistaan eri telelinsseistä lisäisin Canonin 200mm f2.8 L (halvin ja hinta-laatusuhteeltaan paras Canonin L-tele) ja Canonin 300 mm f4 (eli vanhempi ei IS malli). Itselläni on Canonin 300mm f2.8 L IS - ja 200mm f2.8 -telet ja tuo 200 millinen ei jää juuri lainkaan legendaarisen 300 L Is:n varjoon kuvanlaadussa, ja myös täydellä aukolla se tekee terävää jälkeä. Lisäksi 200 millinen toimii hyvin telejatkeilla. Vanhana 300 f4 L Is-käyttäjänä tiedän, kuinka hyvä sen vanhempi ei IS versio on siihen verrattuna, vanhempi versio on jopa parempi, mutta paljon halvempi.
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Komppaan, itsellä on tämä putki myös ja se menee todella mukavasti tuon 400mm:n rinnalla kun sitä ei jaksa aina raahata. Kuvanlaadultaan tosiaanki erinomainen putki, eikä pelkästään hinta/laatu suhteen perusteella. Objektiivi on myös todella kevyt ja itsellä se putki toi kuvaukseen taas sitä rentoutta joka oli jossain vaiheessa hieman kadoksissa liian painavien vermeiden kanssa... 200mm toimii hyvin 2x:n kanssa mitä olen nettiä katsonut, jos ei siis ole armoton pikselirunk...niin siitä saa myös kevyen 400/5.6:n
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla itellä on sigman 100-300 f4 ja siihen 1.4x jatke. tarkennus on nopea ja linssi on terävä jatkeenkin kanssa. ainoastaan kuvanvakaajaa jää kaipaamaan, mutta nikonistina em. sigmalle ei ole varteenotettavia vaihtoehtoja. jos jalustaa ei jaksa kantaa mukana niin vakaaja on suositeltava pitkissä putkissa jo pilvisellä säällä.
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Kuva talitiaisesta on 135-millisellä ja kroppikennon koko kuva-alalta. Tässäkin tapauksessa pitempi polttoväli antoi tulokseksi vain puolikkaita lintuja tai epäteräviä kokonaisia. Kuvattu käsivaralta ilman piilokojua. Valotus manuaalilla 1/1000 ja f8 ja tarkennus asetettu etukäteen manuaalilla. Koko kuvaussessio kesti viitisen minuuttia.
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Jopa minäkin aloin lämmitä pois noista pönökuvista, itsekkin olen aiemmin halunnut vain jotain jättihalkoa mutta nuo luontokuvat joissa lintu on osana luontoa ovat kauneimpia, mutta aina tulee vääjäämättä olotila "lähemmäx, lähemmäx" mieli tekisi, seuraavaksi varmaan roudata pitää nosturilla sopiva obari jota ei enään jaksa käsin kannatella kun pitää nähdä lintu soluina ) Olettekos kuulleet siitä kauoputki -kuvauksesta? Sill'hän ne tekee ihmeitä! Halvalla kun saa pokkari/kaukoputki yhdistelmiä. Tietäisi vain mitä ostaa. ebayssa on paljon tarjolla hienoja kaukoputkia edullisesti tähän tarkoitukseen. Siinä vasta huomaa että jos tietää mitä tehdä millä tehdä niin ei ole rahasta kiinni. Todella upeita kuvia olen nähnyt 100€ pokkarilla ja 300€ kaukoputkella otettavan, ja jos meinaa yhtä hyviä saada kameravehkeillä niin monta tonnia saa lappaa rahaa..
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Joo onhan niitä nähty, termi on digiscope, laatuhan noissa on hyvin kaukana jos verrataan laadukkaaseen objektiivin niin on tietenkin hintakin. Ehkä se suurin ongelma noissa on epäkäytännöllisyys ja hitaus.
Vs: Luontokuvausta kroppikennolla Minäkin tykkään enempi näistä täällä minä eläin kuvista jotka kertoo eläimen elinympäristöstäkin. ja oikeastaan itse ei oikein kykene kantamaan kun ehkä noin 1,5kiloa optiikkaa ja runkoa. ja kaikkeen haluaa varautua joten rajaa välinevalintoja aika hyvin et tulotkin vielä. ja rungon paino noiden kevyden harrastaja runkojen tasoa eli olisikohan se noin 700g luokkaa. ja teline ja laukku lisäksi noita pystynen aika hyvin kantamaan... ps. itselleni millien laatu tärkempää kuin määrä jos valitaan.