Euralainen, omien sanojensa mukaan luonnonystävä, luontokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja on ottanut jyrkästi kantaa kahdesti Satakunnan Kansassa luontokuvaajien määrään, tässä ensimmäinen 29.8. "Kaikkea on liikaa, luontokuvaajiakin" :Kaikkea on liikaa, luontokuvaajiakin Ja toinen kerta 11.9. "Rajallinen maapallo ei kestä rajatonta luontokuvaamista": Rajallinen maapallo ei kestä rajatonta luontokuvaamista Mitäs mieltä tällaisesta kirjoittelusta ja mielipiteistä ollaan tällä foorumilla?
Kai tuossa on totuuden siemen. Mutta samaan hengenvetoon - paljon on muutakin turhaa ja haitallista...
Käsittämätön ajatus, että luontokuvaajia on liikaa. Hirvikärpäsiä on luonnossa liikaa. Per... nytkin teerijahdissa tauolla niitä saa repiä päästä kaiken aikaa. Ja lisää tulee. Pakko lähteä liikkeelle.
Luontokuvaajajärjestöjä taitaa olla puolisen tusinaa, kovin montaa ei samaan porukkaan mahdu. Riitelevät ahkerasti niin keskenään kuin muittenkin kanssa. Ammattiluontoa taitaa olla enemmän siellä itärajan pinnassa, kojuyrittäjät ovat onnistuneet kesyttämään melkoisen parven karhuja ja susia. Bisnes taitaa sujua melko hyvin, porukaa kulkee siellä koko Euroopasta. Luonnon ja ympäristön todelliset ongelmat ja uhat taitavat olla kokonaan muualla kuin luontokuvaajien määrissä. Taitaa juttu lähinnä heijastella kirjoittajan sielunmaiseman kuralammikoita.
Itse olen ehkä sitä mieltä, että ajattelemattomia luontokuvaajia on liikaa. Tarkoitan sitä, että mennään kameran kanssa söheltämään tilanteisiin joita ei ennalta tunneta ja tietämättään aiheutetaan vahinkoa esimerkiksi pesintää tai ruokailua häiritsemällä. Tai muutoin herkkää luontoa tuhoamalla. Esimerkiksi drooneja käyteään kuvauksessa monin paikoin ajattelemattomasti. Taitaa olla suunnilleen yhden käden sormilla laskettavissa ne suomalaiset kuvaajat, jotka pelkästään kuvaamalla (ja kirjoja tekemällä) saavat elantonsa. Loput nyhtävät elantonsa pääasiassa luonto- ja kuvausmatkailun avulla. Itse en ehkä näe kuvausmatkailua välttämättä huonona asiana, vaikka itse en niihin joukkokouksiin osallistukaan. Kaikille yksin puurtaminen ei sovi. Mutta siinä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että joskus kannattaa jättää se kamera kotiin ja mennä luontoon ihan vaan aistien varassa. Tekee joskus terää.
Kuvien esittämään " luontokuvaajien " maksulliseen parkkipaikkaan osuin kerran jahtipäivän illansuussa tienvarteen pyrkiessäni. Mikäli Tuomo Hurmeen kriitiikki kohdistui mm. näihin petoeläinten kesyttäjiin ja heidän kollaamiin luontokuvaajiin, niin en häntä nyt siitä kovasti moiti.
Tottakai se on totta, ettei mahdoton säntäily ympäri maailman erityisesti ympäristönsuojelua edistä, jos sitä pitää kuvaamisen tavoitteena. Eikä sen paremmin tavaramäärän kasvattaminen maailmassa. Ei valokuvaus mikään erillinen saareke maailmassa ole, ihan samaa touhuilua kuin muukin elämä, aina kannattaa katsoa ympärilleen ja pohtia missä mennään. Se vaan tahtoo olla niin, että kun joku sanoo joitakuita, esimerkiksi luontokuvaajia olevan liikaa, ei useinkaan olla sitä mieltä, että juuri se sanoja edustaisi niitä liikaa olevia. Kuitenkin paras tapa, se mihin itse voisi eniten vaikuttaa, olisi sitten homman lopettaminen omalta kohdaltaan.
Nuo kojukylät ovat tietysti kivi aika monen kengässä, niin paikallisten asukkaitten kuin 800 km päässä asuvien kaupunkilaistenkin, joilla ei omakohtaista otetta ole asiaan. Niissäkin voi kuitenkin olla kaksi puolta. Ihmiset, joilla ei muuten olisi petoeläimiin mitään kosketusta, pääsevät seuraamaan niitten elämää, vaikka toki pieneltä osin. Sillä voi kuitenkin olla pitkäaikaisia vaikutuksia asenteisiin ja näkemyksiin, vaikkapa petopelon tai -vihan vähenemiseen, suojelutarpeen ymmärtämiseen jne. Eivät nekään paikat pelkästään kielteisiä ole.
Niin, jokainen kuvauskojuun piiloutuva varmasti tietää ruokailupaikalle tulevan pedon aistivan hänet. Pedot ovat ehkä useamman sukupolven ajan käyneet ruokailemassa tarjottuja muonia ja tottuneet ihmisten hajuun ja paikalla oloon. Eivät siis piitttaa ihmisten hajusta enää, joka on jo oikeastaan luonnotonta. Kun satunnainen ruokinta kuvauskelien myötä päättyy lähtevät nämä " kesytetyt " eläimet ensimmäiseksi hakemaan helppoa ravintoa ja sitähän tietysti löytyy ihmisten läheltä. Eikä näiden suurpetojen vierailu ihmisten pihoilla vähennä petovihaa ja pelkoa vaan lisää sitä. Mikäli suurpetoja haluaa kuvata, niin oikea paikka on Korkeasaari ja vastaavat paikat, koska niissähän pidetään eläimiä vangittuina ihmisten uteliaisuutta tyydyttämään. Eikä katselijan tarvitse miettiä onko häntä yritetty kusettaa muka luontokuvalla. Korkeasaaren kuvissahan on aina kalterit ja betonimuurit näkösällä. Valokuvausta minä en vastusta missään muodossa poislukien tuo kojukuvaus, joka ehkä tuli jo sanottua.
Olen kyllä vähän samaa mieltä. Muut voisivat lopettaa, että saisin rauhassa kuvata ilman muita jaloissa pyöriviä harrastelijoita, jotka hölmöllä törmäilyllään karkottavat eläimet (ja piru vie ottavat minua parempia kuvia laadukkaammilla kalustoillaan ) Voin kyllä verhota kilpailuhenkisyyteni ja kateuteni luonnonsuojelun kaapuun, kuvaan nääs pelkästään lähiluontoa (tosin ajan parhaille paikoille autolla, enkä polkupyörällä). Ja tässä ei ole sarkasmia, ihan suoraan ajatuksiani näppäilen