Vs: Luomukuva - onko sellaista? Itseäni ihmetyttää miksi näitä kuvankäsittelyohjelmia on tehty niin paljon jos kuvat ovat valmiita jo ulos tullessaan Huono kuva on hyvä perustella käsittelemättömyydellä... Syökää luomua mutta unohtakaa se sana valokuvien osalta.
Vs: Luomukuva - onko sellaista? ^Olen Laten kanssa enemmän kuin pikkasen eri mieltä... onhan se kivaa kun voi ottaa helposti Hillaryn pois kuvasta ilman suurta operaatiota, mutta täälläkin aletaan opastaa nature-kuvissa, että: "ota nyt tuo ja tuo pois, niin on hyvä." Ei, se ei ole luontokuvausta. Ärsyttää täälläkin erittäin usein nähdyt ylivedetyt värit tai mv-digikuvat ym... se on kuin syntsarummut ja muut muovisaundit musiikissa 80-luvun alussa.... tänään, pelkkää paskaa tai korkeintaan nostalgiaa...
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Diakuvan laskisin "luomuksi" jos sitä termiä nyt kerta käytetään. Ja digipuolella säätelemätön raakakuva, jossa WB on "auto". Tämä on sitten tosin kameran "luomua" eikä kuvatun kuvan
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Vastaus riippuu ihan siitä, mitä termillä tarkoitetaan. Mitä mahdat ajatella termin tarkoittavan?
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Tuota toisinaan käytetään perustellakseen värejäkin, että ne olisivat käsittelemättömät, mutta se on mahdottomuus koska kun jpeg muodostuu, siinä tapahtuu säätöjä, peruskuvankäsittelyä. Sanotaan vaikkapa että "sellaisenaan" se kuva tuli kamerasta, mutta silloin olisi tarkasteltava mikä sitä ohjasi. ------------------ Luomu voisi ehkä olla värejä tarkoitettaessa luonnonmukaista värintoistoa, mutta sekään ei ole mikään ihan vain tekninen asia, koska ihmishavainto on hyvin muuttuvainen ja vaihtelevainen. Kun vaikkapa kuljemme varjoisassa metsikössä ja tulemme aukiolle, johon valo tulee voimakkaalta punataivaalta, koemme hetken äärimmäisen voimakasvärisenä valon. Vain pienen hetken se kestää, sillä silmä (havainto) adaptoituu (varsin pitkälle siihenkin) valon väriin ja jos tätä elämystä tavoittelee valokuvassa, pitäisi valitun värisävyn voimakkuus olla aina suhteessa myös katseluaikaan ja samaa elämystä voisi silloin saada aikaan diaesityksessä ja jossain määrin, riippuen näkökentästä, kuvasarjaakin selatessa. Harvoin sellainenkaan toimii hyvin että kuvattaisiin tasan keskipäivän värilämpötila-asetuksella edellä mainitussa tilanteessa. Kuva lähestyy jo monokromaattista silloin. edit. Lisätty toinen tarina.
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Juuri tuosta halusin kuulla mielipiteitä, en pelkästään tyrkyttää omiani. Sana "luomu" on kielenkäytössämme lyhennesana sanasta luonnonmukainen. Minkälaista on luonnonmukainen valokuvaus? Lähinnä "luomua" on kuvaajan kuvaushetkellä kokeman visualisoinnin mukainen, käsitelty, kuva. Ei sellainen, joka on säädetty kamerainsinöörin kehittämän (mahdollisesti erinomaisen) algoritmin mukaan tai kuvankäsittelysoftan kehittäjien default -asetusten mukaan.
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Onko diakuva luomukuva, jos on ollut vaikka gradual- tai polarisaatiosuodin? Ehkä vähän hassu termi koko luomukuva? Kuvankäsittelyn rajat on joissakin kilpailuissa määritelty tarkasti myös digitiedostoille, ehkä niitä voisi pitää luomun rajoina? Liian monta kysymystä tässä, liian vähän vastauksiako? T Jukkako?
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Luomu ei ole manipoloitua. Lisätty tai poistettu elementtejä. Esim. vinjetoinnin lisäys tai paikallinen säätö ei ole luomua. Diakuvassa suotimella oikein kompensoitu värilämpötilan säätö on luomua. Muu on manipolointia. Ihmisen mieli on pirullinen, eikä aikakonetta ole keksitty.
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Onkos suotimilla vinjetointi diakuvissa luomua? Ihan sama juttu kuin värisuotimetkin. Onko mustavalkokuvaus enempi luomua kuin värikuvaus? Luonnossahan kaikki on mustavalkoista, mutta kohteet vain heijastavat eri värien allonpituuksia erillälailla. Ei luomua olekkaan.
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Nythän me puhutaan jo rajauksesta? [QUOTE> [/QUOTE] Puhutaan mv-filmien ominaisuuksista. [QUOTE> [/QUOTE] Näinhän se on. Siksipä aloittelevaa kuvaajaa on usein kehotettu aloittamaan kuvaaminen mustavalkoisella. [QUOTE> [/QUOTE] Voi ajatella näinkin. Toki mihin omat rajansa asettaa.
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Ihmisen kyky muistaa tarkasti värejä on itse asiassa melko kehno. Kuva on siis aina ennemminkin jonkinlainen kuvaajan tulkinta näkemästään eikä niinkään suora kokemuksen toisinto. Hätäisesti googlettamalla löytyi jotain tukea tälle: "People tend to remember colors as being brighter, more saturated and closer to the pure color" "In brief, memory is not simply an internal re-viewing of what was originally seen. Rather, it is a reconstruction that can be unconsciously affected by many factors such as expectation and other sources of information." Visual Expert Human Factors: Color in Trademark and Tradedress Disputes
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Luomukuvaa ei ole olemassa niin kuin minä sanan ymmärrän. Mikään kuva ei ole luonnonmukainen vaan riippuu siitä millaisilla algoritmeillä kennolle tallentunut tieto käsitellään. Filmihommissakaan ei oikein ole luomua, sillä kuvan lopulliseen ulkomuotoon voi vaikuttaa hyvin paljon varsinaisen kuvanottohetken jälkeen esim. kehitysvaiheessa. Olen tämän lisäksi pitänyt mielessäni myös hiukan löyhempää luomun määritelmää: Digikuva on ns. luomu, jos sitä on säädetty vain liukusäätimillä
Vs: Luomukuva - onko sellaista? No ei kiitos. "Mustavalkoisuus" on väriopillinen, eli valoa tunnistavan tai kokevan järjestelmän tai toimijan maailmaan liittyvä käsite. "Luonnossa" ei sinänsä _ole_ mitään "mustavalkoista" tai "väriä".
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Kuvaaja on sentään nähnyt kuvattavan kohteen, toisin kuin kameran suunnitellut insinööri.
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Onko luomuliha luomua jos siitä poistaa luut ja rustot ? Onko luomuperuna luomua jos sen keittää tai kuorii ?
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Jos nyt olisi ihan pakko valita erilaista tallennusmedioista ja nimittää lopputulosta "luomuksi", niin dia olisi valintani.
Vs: Luomukuva - onko sellaista? Mutta muistikuva olisi osuvin. Silloin voi jo ottaa luomusta lainausmerkit pois.