Olisikohan jostakusta auttamaan turhautunutta? Olen pitänyt kaamosvaelluksillani mukana filmikameraani (Nikon F-55 järkkäri), mutta valokuvausmenestykseni on ollut todella huono: ulkona otetuista kuvista tulee rakeisia ja värit ovat outoja (liitteenä pari ääriesimerkkiä). Sisällä autiotuvissa ottamani kuvat onnistuvat kyllä, samoin kesävaellusteni kuvat automaatti- sekä manuaaliasetuksilla. Viime kaamosreissulla otin varmuuden vuoksi kuvia useilla erilaisilla asetuksilla, ja sainkin joukkoon joitain onnistuneita otoksia. Pakkasessa minusta ei ollut kuitenkaan kirjoittamaan kunkin kuvan asetuksia muistiin, joten lopputuloksena en vieläkään tiedä, mitä minun pitäisi tehdä hämärässä ja lumimaisemassa. Ensi vaellukselta haluaisin tietysti onnistuneita kuvia enemmän kuin jokusen, mutta toisaalta tiedän, että ennen matkaan lähtöä Etelä-Suomessa ei tule olemaan montaakaan mahdollisuutta kuvata vastaavissa olosuhteissa (lunta ei ensinnäkään pahemmin tule ja tuollaista kaamoshämärää näkee täällä oikeastaan vain auringonlaskun ja -nousun tienoilla). Mikä olisi onnistumisen avain? Entä millaista filmiä suosittelisitte? Olen siis ruosteinen taviskuvaaja, käytän tavallista värinegatiivifilmiä (esim. Fuji X-tra) ja kehitän liikkeessä. Koko lailla samalla tavalla epäonnistuneita kuvia on tullut niin herkkyyksillä 100, 200 kuin 400 ja asetuksilla Autosta manuaaliyritelmiin.
Valotusmittari ei tiedä milloin kuvataan valkoista ja milloin mustaa kohdetta, vaan se mittaa vain niistä heijastuvan valon määrän. Siksi valotus tuottaa tiheydeltään keskiharmaan, joka taasen on alivalotus vaalealle kohteelle ja ylivalotus tummalle. Kun katsot negatiivejasi, huomannet että ne ovat ns. ohuempia niissä huonolaatuisemmissa. Rakeisuus kasvaa ja kontrasti saattaa loppua kesken. Ne ovat alivalotettuja negatiiveja. Värinegalla on perinteisesti runsaasti valotusvaraa ylivalotukseen muttei juuri alivalotukseen. Negat voivat olla aika tiheitäkin (tummia) jotta niistä tulee ensiluokkaisia kuvia. Liian ohuesta negasta sen sijaan on vaikeampi saada hyvää kuvaa aikaiseksi. Negatiivifilmit pitäisi valottaa enemmän varjon mukaan ja diafilmi sekä digi enemmän valoisien mukaan. Jälkimmäisille sopii kameran automaattivalotus paremmin ilman säätöjä ja korjauksia. Yksi asiaa korjaava perusasetus on huijata mittaria asettamalla herkkyydeksi filmin nimellisherkkyyttä hitaampi asetus. Esimerkiksi ISO200 filmillä ISO100, jolloin saadaan yhtä aukkoa (1EV) tiheämpiä negoja. Sitten on tietenkin noin kymmenen muuta tapaa, kun mennään kuvakohtaiseen valotuksen säätöön. Päästään valonmittauksen perusteisiin ja alkeisiin. Kirjastosta kannattaisi katsella jokin vanhempi valokuvausopas lainaan. https://www.kameralaukku.com/filmikuvaus-f38/varinegatiivin-valottaminen-t36440 https://www.kameralaukku.com/filmikuvaus-f38/varinega-ja-valotuksen-salat-t94094 (Filmeilläkin on eroja. Fujifilm X-tra lie melko vanhakantainen filmi. Ihan hyvä kuitenkin.)
Kauniit kuvat kuitenkin. Ei ne välttämättä paranisi teknisillä muutoksilla . Vaarana on että kävisi päinvastoin. Riippuu ennenkaikkea siitä mitä kaivataan, mihin halutaan. Ja missä nyt ollaan? Mitä esimerkiksi noilla kuvilla teet, mikä on kuvien esitysmuoto, käyttötarkoitus ja -ympäristö? ..................................................................................................................................................... Miksi olet valinnut filmin etkä digiä? Montako filmiä otit mukaan viime vaelluksella ja montako tuli kuvattua? Miten virta riitti kamerassasi? Entä pakkasessa?
Suuret kiitokset runsaista vinkeistä, odotan nyt todella innoissani reissun valokuvaamista! Lainasin jo laajemman valokuvauskirjan ja nyt siitä varmaan on jopa iloa nyt, kun hahmotan, mitä sieltä etsiä. ISO-automaattiasetuksen muuttaminen menee varmasti kokeiluun ja jos saan vielä kuvatessani pidettyä mielessä värinegan ja digin eron kuvatessani, homma saattaa jopa onnistua. Googlen perusteella näytti siltä, että Fujifilm X-tra on keskivertoa säserämpi filmi valotuksen suhteen, joten kokeilen seuraavaksi jotain toista filmiä (en vielä tiedä, mitä), vaikka filmivalinta ei varmasti olekaan nyt ongelmien ydintä. Kuvat ovat ensisijaisesti tulossa muistoiksi reissusta vaellusporukallemme pieninä tulosteina ja skannattuina koneella, eli sikäli kuvien laadusta ei ole stressiä. Ja se on totta, että kuvien tekninen laatu ei ole ole tärkein - kyllä jokunen valotukseltaan epäonnistunutkin kuva lukeutui viime reissun suosikkikuviini, koska ne sattuivat olemaan oikealla hetkellä otettuja ja valotus sopi tilanteeseen. Mutta olisi tietysti kiva saada myös teknisesti kelvollisia kuvia. Talvivaelluksilla kokeilemillamme digikameroilla (Canon Powershot ja pokkareita - kaverin digijärkkäri on niin iso, että se ei ole päässyt talvivaelluksille tähän mennessä mukaan) on ollut akku- ja paristokesto-ongelmia kovemmilla pakkasilla, vaikka ne ovat pienemmillä pakkasilla toimineet ihan hyvin. Kovilla pakkasilla viikon reissulle tarvittaisiin useammat vara-akut, mikä on hankalaa, kun kantamukset muutenkin ovat niin painavat ja tilaa vievät. Lisäksi akun säilyttäminen niin, ettei se kylmene tai hiostu, on ollut -30C tienoilla vaikeaa. Filmikameralla pakkasasiaa ei taas tarvitse miettiä lainkaan, ei edes salamalla. Tähän mennessä olen vaihtanut kameran pariston uuteen ennen jokaista talvireissua, mutta en ole varma, olisiko sekään tarpeen. Lisäksi filmikameran valitsemista puoltaa se, että tykkään kuvata sillä (jo siksikin, että se on ainoa järkkärini). Nyt, kun filmikuvien laadun kanssa on ollut ongelmia, olemme päätyneet ottamaan talvireissuille mukaan yhden digikameran (varmasti onnistuneita kuvia, jos akku toimii ja jaksaa säätää) ja filmikameran (varmasti kuvia). Talvivaelluksilla pääasiallinen päänvaiva on ollut kameran saaminen käyttökuntoisena tupaan ja tuvasta, kun vesi tahtoo tiivistyä kylmän kameran päälle ja jäätyä ulkona. Tuvalla ulkovalokuvaus pitää siis tehdä kerralla, koska vähän väliä ulkona ravaaminen ei onnistu. Ja tupaan tullessa kamera pitää muistaa jättää lämpenemään hitaasti kameralaukkuun tai rinkkaan. Viime reissu kesti noin viikon ja mukanani taisi olla 3x36 kuvan filmit, joista jäi kuvaamatta muutama kuva. Valtaosa kuvista tuli otettua kesken hiihdon käsivaralta, jolloin kylmenevä hiki ja jäätyvät näpit rajoittivat kuvausta. Tupien tienoolla ja lounastauoilla otin kuvia myös noin 15cm taipuisalla kolmijalalla pidemmillä valotusajoilla ja se toimi ihan kivasti, kun käytti rinkkaa tai tasoitettua lunta apuna. Isompi jalusta olisi tietysti ollut vielä hyödyllisempi, mutta painon optimoiminen voitti.
Onko noi esimerkkikuvat skannauksia negoista? Talvella pohjoisessa taitaa olla suht monokromaattiset maisemat (kuvittelen ainakin niin), joten mv-filkka vois olla myös ihan toimiva ratkaisu.