Jos on kiinnostusta suomalaisen valokuvan historiaan, niin tuossa vahva paketti yhdestä ryhmästä 80-luvulta: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/47248/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201510053308.pdf?sequence=1 Kapa
Mielenkiintoinen teos ja kun heti sivulta 15 katsoo ryhmään kuuluvat jäsenet, huomaa yhden olennaosen seikan: ainoastaam Kapalla on valokuva-alan koulutusta. Ryhmään kuuluvilla on korkea koulutus ja sen perusteella johtaen korkeahko sivistyneisyys (ainahan ne eivät mene käsi kädessä). Tällöin kamerasta tulee väline jonkinlaisen sanoman välittämiseen. Pitää kukea joskus kokonaan, kunhan on aikaa.
Tuttu jo ennestään, mutta täytyy tutustua vielä uudestaan. Hienoa että historiaa on näin kirjoitettu.
80-luvulla alkoi jo olla jonkin verran valokuvausta opiskelleita, muttei ruuhkaksi asti joka maakuntaan. Taidepiirit ja valokuva välineenä kuitenkin jonkin verran lähentyi. Ammatillinen valokuvakoulutus on usein toisenlaiseen ympäristöön suuntaavaa paljolti.
Tarkoitan tietysti koko joukkoa olettaessani heitä sivistyneiksi. Jokaista ryhmän jäsentä. Ettei tule vääriä johtopäätöksiä.
Kertoisko joku, mitä tekemistä sivistyneisyydellä ja koulutus tasolla on tekemistä syntymälahjana saatuna lahjakuuden kansaa?
Syntymälahjana saatu lahjakkuus, jos sellaisesta edes voi puhua, kehittyy oppimisen/koulutuksen kautta. Koulututtautumalla, myös ulkoa antamattomalla saadaan lahjakkuus ja sivistyneisyys sisälle. Syntymälahjana saatu lahjakkuus ilman sivistystä ja koulutusta tuottaa tyhjää toritaidetta.
Ehkä niin, mutta jos sitä lahjakkuutta on, niin Carnegie Halliin asti voi päästä. https://en.wikipedia.org/wiki/Manitas_de_Plata
Kyllä näinkin, mutta unohdin laittaa tuohon lahjakkuussanaan lainusmerkit. Lahjakkuutta voidaan kehittää opiskelemalla, vaikka omin päin. Syntymälahjakas voi saada koulutuksesta lisää omalle ilmaisulleen, tai haistattaa paskat kaikelle sille, riippuen koulutuksen suunnasta tai tasosta. Aina voidaan nostaa esiin esimerkkejä oman näkökannan mukaan. Niistä ei ole pulaa. Joillakin on tapana lukea raamattuaan kuin piru konsanaan. Kapa
Hauska ja mielenkiintoinen aikakautensa kuvaus aktiivisten ihmisten yhteistyöstä. Nostan hattua. Minulle tämä oli aivan uusi juttu, vaikka opiskelin juuri Fotogenesiksen aikaan ja olin ainakin yleisellä tasolla kiinnostunut valokuvauksesta harrastelijana. Yhteiskuntanahan Suomi avautui nopeasti ja kansainvälistyi tuohon aikaan ja kansainvälisiin virtauksiin oli yhä helpompi tutustua ja stallarikulttuurikin alkoi häipyä kellareitten ummehtuneisiin perukoihin (tosin nuorten kuvaajien ja yleisemminkin kannattaisi ainakin silmäillä aidon neuvostoliittolaisen propagandan ilmaisua oppimismielessä, vaikkapa esimerkiksi ns. modernin hybridivaikuttamisen silmälasien takaa). On hyvä, että Fotogenesis-ryhmä onnistui löytämään roolinsa ja jaksoi pitkäjänteisesti ajaa asiaansa - ja myös rohkeasti päättää toimintansa, kun luontevaa jatkoa ei enää ollut. Minua ei häirinnyt eikä häiritse edelleenkään Helsinki-keskeisyys, kun en sitä kai näe enkä nähnyt täällä pääosin yritysmaailmassa työskennelleenä. Eikä häiritse keskisuomalainen eksentrisyyskään! Monipuolisen, omaleimaisen ja kiinnostavan ilmaisun vaaliminen ja kehittäminen yleisesti olisi mielestäni tärkeää. Jumittuminen menneeseen menestykseen ei ole tae tulevasta. Kärjistääkseni esimerkiksi Aallon arkkitehtuurin pitäminen ainoana oikeana korkeatasoisena arkkitehtuurina muodostuu lopulta uppotukiksi johon instituutiotkin kernaasti ripustautuvat. Sen sijaan menneen menestyksen vaaliminen on tärkeää, että opitaan ymmärretään kehityksen kaaria paremmin uuden menestyksen luomiseksi. Onkohan Fotogenesiksen julkaisuja digitoitu, olisi mielenkiintoista katsoa nekin, jos ne ovat jossakin kootusti saatavilla? Verovaroillahan niitä on tuettu. Pidän tärkeänä, että varsinkin nuoret lahjakkuudet pääsisivät tehokkaasti valtakunnallisesti näkyviin. Nykyään facet ja instat ovat monin verroin printtiä tehokkaampia jakelu- ja palautekanavia - mutta esimerkiksi tie kansainväliseen näkyvyyteen ja varsinkin menestymiseen on silti kova, ellei paljon kovempi kuin 40v sitten. Vai onko tämän ilmaisumuodon kehittäminen edelleen liiaksi pirstaloitunutta alueellisiin, sisällöllisiin tai "not invented here" -kuppikuntiin. Juuri nyt esimerkiksi Tampere Camera Fair pyrkii viemään asiaa eteenpäin taas tässä ajassa, mutta jonkin Fotgrafiska-tyyppisen menestyvän ilmiön synnyttäminen vaatisi kovatasoista ja pitkäjänteistä työtä, syvät taskutkaan eivät olisi haitaksi. Fotografiskaakaan ei kannattaisi kopioida sellaisenaan. Omaleimainen, kiinnostava ja tuore sisältö ratkaisee, ihmismieli on ehtymätön ja ilmaisun välineet kehittyvät ja monipuolistuvat nopeasti. Toivon, että nuoret kuvaajat ja taiteilijat löytäisivät paikkansa ja elinkeinonsa, kun maailma mullistuu nyt nopeammin kuin koskaan.
Hieman kummallinen tuo kommenttisi Aallon arkkitehtuurista. Kuka/ketkä pitävät Aaallon arkkitehtuuria ainoana oikeana korkeatasoisena arkkitehtuurina? Tampere Camera Fair on enemmänkin rompetoritapahtuma, välinekeskeinen kirpputori? Kapa
Tampere Camera Fair sivuilta: "Tapahtuman tarkoituksena on tuoda tutuksi filmikuvausharrastusta digitaalisen aikakauden nuorille, sekä tukea jo filmikuvausta harrastavia valokuvaajia. Samalla luodaan ainutlaatuinen tilaisuus valokuvausalan oppilaitoksille ja muille koulutusta tarjoaville toimijoille toimintansa esittelyyn, sekä harrastajille upea mahdollisuus rakentaa kontaktiverkostoa rakkaan harrastuksensa tueksi. Lisäksi tapahtuma, teemastaan huolimatta, tarjoaa kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille upean tarjonnan luentoja, näyttelyitä ja uusia kontakteja. Kaikki valokuvauksesta kiinnostuneet ja sitä harrastavat, sekä raudanlujat valokuvaaja-ammattilaiset ovat tervetulleita kokemaan ainutlaatuinen Viikko/viikonloppu syksyisellä Tampereella. Tapahtuma ei ole kaupallinen (voittoa tavoittelematon organisaatio), joten pääsymaksuja ei peritä järjestettäviin tapahtumiin, eikä luentoihin. Tapahtuman taustaorganisaatioiden tarkoitusperänä on erityisesti vaalia sekä tallentaa tuleville sukupolville, vanhoja, jo katoavia valokuvaus ja valokuvien vedostusmenetelmiä. Sekä tehdä menetelmiä tutuksi nuorillemme työpajojen ja luentojen muodossa." TCF 2017 NÄYTTELYT * TCF 2017 EXHIBITIONS Akira Murata [Nagoya-shi, Aichi, Japani] Isoja Minowashi-paperille vedostettuja pigmentti printtejä Curt Richter [Helsinki, Suomi] ”Thousand Words” kirjan pohjana oleva platinavedos sarja Marko Rantanen [Helsinki, Suomi] #firstworldproblems Tiia Ennala [Pälkäne, Suomi] ”24 tuntia kauneutta” oodi suomalaiselle kauneudelle [Tästä linkista ”making of video”] Katri Tala [Tampere, Suomi] 3 sarjaa “Hetkissä” New York “I stunder” New York “In Temporary Moments” New York Marjo Sahinoja [Tampere, Suomi] ”Me” / ”Us” Heli Markkola-Myrskylä [Tampere, Suomi] ”Hiedanranta tänään” Marjaana Turakka [Turku, Suomi] ”Laivoja ja Ihmisiä” Laptopogrammeja Turun kesästä Jyrki Portin [Kokkola, Suomi] ”Flowers of Melancholy” Saša Mustonen [Tampere, Suomi] ”Eye” Jukka Turunen [Haukipudas, Suomi] Otteita sarjasta ”20 Motels” [USA], isoja taideprinttejä ja multimediaa Olli Jaakkola [Tampere, Suomi] – Hopeagelatiinivedoksia Henry Valtonen [Helsinki, Suomi] – 8×10″ MV-pinnakkaisvedoksia Vesa Laurila [Helsinki, Suomi] ”15mm” [Hopeagelatiinivedoksia] Markku Nurminen [Helsinki, Suomi] ”Lomography From Hel” Kari Vahtolammi [Tampere, Suomi] Antti Kujala [Tampere, Suomi] ”Menolippuja metsään” ”Santalahti” Antti Kujala & Esa Luoto [Tampere, Suomi] ”Töhrytehdas” Yhteisproduktio LFGF (Large Format Gathering Finland) yhteisnäyttely Tampereen Valokuvausseura Ry:n yhteisnäyttely TT-Kamerat (Tampereen Teekkarikamerat) yhteisnäyttely ”Tamperelainen opiskelijavappu” [@Ravintola Maja/Talo]
Viime vuonna taisi olla vasta eka Tampera Fairy? En ole käynyt, en edes Lielahden kartanossa. Onkohan noihin näyttelyihin kelpuutettu digikuvia? Tuossa löytyy linkki listaan näyttelyistä: https://www.kameralaukku.com/kuvaustapahtumat-valokuvanayttelyt-f13/tampere-camerafair-2017-t123142#p854068 Jos ne kameradiilerit on koko ajan tyrkyttämässä jotain.. Hei tässä ois Penan ME ... kuule sie laitetaan mukaan 70-200, osta nyt. Pss. tules katsomaan kulma taa mitä siellä on, saatiin erä hasselii.
Ei ole muuta lahjakkuutta kuin "syntymälahjakkuus". Lahjakkuutta ei voi kehittää. Sen sijaan ihminen voi kehittää osaamistaan, taitojaan, tietojaan, kyvykkyyttään jne...
Kärjistykselläni tarkoitin lähinnä tällaista muotoiluun liittyvää seikkaa, mikä tulee esiin YLE:nkin jutussa. Kotonani on tietty monia Artekin tuotteita, pidän niistä itse, mutta kärjistin tarkoituksellisesti tuota ripustautumista. Vaaliminen on eri asia. Pitäisi katsoa muutakin. https://yle.fi/uutiset/3-8976650
Aallolla on ollut merkitys, ja on vieläkin arkkitehtuurissa ja muotoilussa maailmanlaajuisesti. Se, että uutta ei olla saatu aikaan tuolla laajuudella on sitten eri asia. Huvittavaa, että Aalto otetaan aina esiin negatiivisessa yhteydessä. Niin tyypillistä meille suomalaisillle. Kapa
Joo kyllä joskus vaikuttaa siltä, että kolmijalkaisen jakkaran huonompi tukevuus nelijalkaiseen verraten on Alvar Aallon vika. Toisaalta myös kolmijalan tukevuus epätasaisilla alustoilla toisinaan tuntuu olevan Aallon ansiota. Valokuvaajatkin toisinaan saavat arvostusta kohteensa kautta.
Aalto on maineensa ansainnut, kuten sanoin, mutta kategorinen menneeseen ripustautuminen ei vie kehitystä eteenpäin. Tampere Camera Fairin ohjelma puhukoon puolestaan. Menen sinne uteliaalla mielellä.