Vs: LP vs CD Töllöstä tuli J Karjalaisen LP mainos. Hiukan rupes kutkuttamaan että pitääkö laittaa vinyylivehkeet lyöntiin. Mulla on sellanen Sansuin levyn soittaja joka imasee levyn sisään ja soittaa molemmat puolet. Myös piisiä voi valita erikseen siitä näppäimistöltä.
Vs: LP vs CD No ehkä tarttee alkaa sitten viritteleen vehkeet kasaan. Muistelen että löytyy Technics sarjaa ja OR kaiuttimet. Katsotaan kun tuo nuorimmainen muuttaa joulukuun alussa opiskelijakämppään niin sitten on tilaa taas väsäillä vaikka kuuntelu mestaa.
Vs: LP vs CD Mulla on 70-luvulla käytettynä hankitut levysoitin viritinvahvistin ja muutama vinyylilevy. Eipäjuuri ole lapsille kerrottavaa. 60-luvun Hitachi kelamankka keloineen löytyy myös, C-kaseteille on suurimmaksi osaksi käynyt köpelösti. Studiossa on 80/90 luvulla hankitut stereot, CD-soitin ja kasettidekki. Jotain taustamusiikkia tulee soitettua...mutta valikoima on hatara. Justiin muutama päivä tuli jäätyä maksetusta Spotifysta tauolle, sensorttiset palvelut on ainut paikka josta löydän mielimusiikkia, oon niin huono muistamaan esittäjien ja kappaleiden nimiä. LP on liian vaivalloinen, ihan niimkuin filmikin.
Vs: LP vs CD Kukapa sitä haluaisi olla nuori uudelleen, jos ei hudaa. Itselleni kyllä nostalgia ja vanha tekniikka omine erityiskykyineen hudaa. Ja hudaa ihan löpönä. (Nyt Radio Suomi päälle.. Vanha hifistelijä: Neil Young. http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,1999.msg783752.html#msg783752)
Vs: LP vs CD Lp-levyjen vaivalloisuus on samanlainen juttu kuin pannukahvin keitto. Ei vaivalloista, mutta mielikuva, muistikuva on sellianen. Ja sama pätee myös filmikuvaamiseen. Kuvaa rullan negaa, vie senliikkeeseen ja katselee kuva. Onpa vaivalloista ;-) Paaaljon vaivalloisempaa, kuin käyttää niihin 7476 kuvaan kolme viikkoa kuvankäsittelyaikaa ;-D Palatkaamme levysoittimiin: paras yksittäinen juttu äänenlaatuun, sekä äänikuvaan, että häiriöääniin on levyjen pesun ohella: neulan vaihto toisenlaiseen leikkaukseen. Jos on kuunnellut levyä pyöreällä neulalla, tuo elliptinen ja edelleen shibata- tai sas-neula musiikkiin paljon sävyjä. Osin paremman seurannan, mutta myös siksi, että neula seuraa uranseinämästä kohtaa, mitä ei olla aijjemmin kihnutetttu.
Vs: LP vs CD No kun nuoruuteen ei juuri kuulunut LP levyt eikä hirveesti filmikameratkaan. Eihän semmoseen hömpötykseen ollut silloin(kaan) rahaa. Kamerana oli PAK-kamera ja kun harvoin kuvattiin, niin 2 kuvaa samasta aiheesta ei saanut ottaa. Mutta musiikkimaku on pysynyt 60-70 luvulla, nykymusiikkia en kuuntele kun se on niin kamalaa.
Vs: LP vs CD Juu. On vain niin huono hyötysuhde, pitäis viitsiä kalastamaan ne parhaat palat sieltä kaiken muun keskeltä.... Musiikki ei mulle ole kovin tärkeä juttu, mutta sillointällöin ihan kiva. Spotify on mulle sopiva, mutta ilmaisversion mainokset on paha juttu. Pitäis saada Peltorit yhdistettyä Bluetoothiin.
Vs: LP vs CD Sorry vaan mutta katkeroituneet kalastajat joutuvat kääntämään katseensa tärkeämpään. (ed. Kysymys on musiikissa isoista asioista: millä lailla massat liikahtavat. Nyt soi Ohio. Livenä Ylestä.)
Vs: LP vs CD Radio Nostalgia on oikeasti mun mieleen. Suomipopissa taas on kaveri joka on ollut kaikialla ja tehnyt vaikka mitä. Välillä muistaa väärin ja kaikki nauraa porukalla. Mutta itse aiheeseen, rakastan lp:tä , kaikkine rahinoineen.
Vs: LP vs CD Ei kai tässä niin vanha sitten olekaan. Toki nostalgiapaloina, varsinkin pienessä hiprakassa, tulee kuunneltua oman nuoruuden musiikkia silloin tällöin. Mutta on se vaan niin kulahtanutta, että radiosta tulee kuunneltua enemmän ihan tuoretta musiikkia. Edelleen tehdään erinomaista musiikkia. Levyltä/mediasoittimelta tulee sitten kuunneltua kokonaan toisenlaista musiikkia. Elämä lyhyt, hyvää klassista musiikkia niin paljon.
Vs: LP vs CD +1 kaikelle. Eli myös pannukahvia keitellään every now and then. Yksi parhaiten/helpoiten päivitettävistä perusrasioista lienee tämän suhteen Audio-Technican AT-95E. Muutenkin hintaansa nähden erinomainen valinta, perushionnalla ja käytettynä liikkuu parilla kympillä. http://musiikincom.valmiskauppa.fi/audiotechnica-95e-mmaanirasia-p-918.html Tuosta on keskusteltu muistaakseni jonnin verran hifiharrastajien foorumilla. Mulla oli shibata (AT20SLa) käytössä jonkin aikaa, mutta sitten tuli tämä teknarivillitys ja piti saada Shuren M44-7:t molempiin. Siinä sivussa piti siirrellä kaiuttimia ja huonekaluja uusiin sijainteihin, että sai noiden nykyisten diskorasioiden bassokorostuksia hallintaan.
Vs: LP vs CD Työkaveri teki yläkertaan sisälle uudenlaisen yläkaton ja sanoi, että bassotoisto parani merkittävästi selkeämmäksi. Sanoi, että vaikuttaa enemmän ääneen kuin kaiutinten uusiminen. Lisäksi hänellä on analoginen studio, jonka laitteistosta hän on nyt 5:stä vetänyt laitteen tuuletuksen suoraan talon poistoilmanvaihtoon, niin nyt studiotila ei ole enää niin kuuma. Nyt siellä voi jo olla. Vielä muutama laite jäljellä vetämättä. Pyysi kuuntelemaan, pitää mennä kun pääseen. Samalla näkee talon vastarannalla, jonka hän suunnitteli naapurilleen. Ja voin kokeilla hänen uutta kontrabassoa, jonka tähän teki. Samoin todeta tai olla toteamatta hänen kokeilujensa perusteella väitteensä, että ennen 1965 tehdyissä kitaroissa on paremmat mikrofonit.
Vs: LP vs CD Asiaan liittyvää: http://www.nytimes.com/2015/11/29/business/norman-c-pickering-refined-the-record-player-dies-at-99.html “It was a big surprise to me that the public took to this device as they did,” Mr. Pickering said in a 2011 oral history interview for the engineering society. “It was never intended to be a consumer product. It was a professional transducer for people in the record business. So we found that we were selling them right and left for people who just wanted to play records at home.”
Vs: LP vs CD No, ehkä LP ei ole kovin vaivalloinen, hieman enempi pitäis siihen panostaa. Pannukahvikin on ihan hyvä juttu. Kunnon suodatinkahvikin on ihan hyvää. Filmikuvaus on silti vaivalloista, ajat 30 km, viet liikkeeseen sen aukioloikana, odottelet....ja tuloksena on surkeita pikalabbiskuvia jotka joutaa saman tien roskiin, hyi helkkari. Digikameralla voi ottaa halutessaan vain yhden kuvan, ja tulostaa sen kotona ajamatta kaupungille todeten taas miksi aikanaan aloitin värikuvien tekemisen itse kotona.
Vs: LP vs CD Mä aikanaan huomasin, että levysoitin on paljon sosiaalisempi väline kuin cd-jukeboksi. Siinä kun kääntää levyä jutustelun välissä, on mukavasti puuhaa harjalla pyyhkäistessä ja kääntyy siinä keskustelu vaikka kyseisen levyn kanteen, missä yleensä oli jotain katselukelpoista katsottavaa. Siitä juttu sitten siirtyi itse esittäjään ja kaikken mitä se uransa on tehnyt. Keskustelun aikana voi hörppiä kaikkia pöydän antimia, kakkua, pullaa, valkkaria, punkkua, giniä, tupakkia. Sitten niitä levyjä voi lainailla kaverien kesken, kun ne näkee, kuinka hyvässä hoidossa se mun huushollissa on ollut. CD:tä ei kannata lainata. Vaikka siinä ei naarmuja olisikaan, saattaa lainassa vaikka kopahtaa syrjälleen lattiaan, eikä sen jälkeen lähde soimaan. Kaput!
Vs: LP vs CD No mä rohkeena suomalisena ostin muutaman käytetyn levyn. Poika eilen kantoi tavaransa naapurikuntaan joten töistä tullessani aloin vanhaa musa räkkiä kasaamaan taas lyöntiin. Piti käydä ostamassa pullo punkkua juhlistamaan tätä suurta tilannetta. Emäntäkin on työmatkalla joten minä stereot ja punaviini kivasti elävöittää työn täyteisen illan vaivaamaa miestä. No ne käytetyt levythän ei vielä tullu postista. Muistin että mulla on muutama armi ja danny levy sekä finnfits sarja täydellisenä pahvipoksissa. Kuuntelen ne iltasella pois. Sain hyllyn kasattua niin avasin punkkupullon. Täytin ekan lasillisen. Siinä lasillisen loputtua olin saanut kaikki kytkettyä. Täytin toisen lasillisen ja laitoin laitteet päälle. Mitä vahvistin ei näytä toimivan. Hetken aikaa kun sitä tutkailin huomasin että toimii se mutta valot on siitä pimeänä. Ai hitsi poika on käyttänyt sitä ja pari säätönuppiakin on irti. No se ei tunnelmaa pilaa. Sitten sain sieltä kuulumaan radiokanavia. Toinen OR kaiutin rätisee. Tutkailin niin joku ääliä on hiukan sitä käsitelly kaltoin. No pinellä kolistelulla rätinä väheni ja ääni oli lähes siedettävää. Tässä vaiheessa punkku pullo näytti olevan tyhjä. Onneksi kaupassa käydessä aattelin kuten aina, ei sitä yhden pullon takia tänne kannata tulla. Ostan kolme punkkua ja yhden jallun, jos vaikka alkaa vituttaan. Avasin toisen punkku pullon ja rupesin levaria laittamaan päälle. Finnhitsin levy kädessä tietty mikrokuitu liinalla puhdistettuna kun ei nyt sitten mitään aitoa levyn pihdistajaa löytynyt. Levypesä ei tule ulos. Kauhea surina eikä mitään. Sehän on sellanen hieno soitin millä voi kuunnella molemmat puolet kerralla. Aikani sitä ropasin niin sain sen pesän ulos. Otin koneen sähköstä pois ja aloin purkamaan sitä. Rupesin tutkimaan kelkastoa. Vain pölyä. Putsailin ja laitoin kasaan. Ei vieläkään. Tässä vaiheessa oli toinen punkkupullo jo puolessa välissä. Aattelin että hyvä on. Ihan paska se olikin. Olis pitänny aikoinaan ostaa tavallinen levari eikä olla mikään edistynyt kusiainen. Heitän sen siis kaatopaikalle. ...tana siis sinne kierrtätys ekopisteesee...kele. No kätevänä hemmona päätin siirtyä cd puolelle. Löysin jonku cd:n. EN jaksannnu, nähnyt, lukea mitä siinä luki. Päätin syötää sen sissään. Cd päälle ja siihen tuli valot. Oli syytä avata jallu npullo. Painoin ejekt nappia. Ei tule cd pesä ulos. No voi vittu perkele. Täähän on paska. Yritin rukaria työntää väliin eikä sitten millään. Istuin tuoliin ja säädin radiokavanaa. Kuuntelen klassista musaa ja juon sivistyneesti puna jaloviiniä. Eka kanava oli jotakin keskustelua ja sitten kun aikani kirtelein nappulaa niin koko helvetin vahvistin kyykähti. Ei kuulu mitään. Kanava osoitin palaa että kanava on kohdin muitta mitään ei kuulu. No voi sun kerpele. Ei sitten ei tana. Kelamankkaan en koske. Niin ja kasettidekkikin on koskematon. Tulin iloseksi kun huomasin että en ollut ekua kytkenny laitteisiin koska siinä olis menny tuhottomasti aikaa. Säästin sen ajan ryyppäämiseen. Menin sitten tietokonelle pisti martti huuhaa innasta juutuupista ja katselin säälipi***en kuvia. Olin nukahtanut siihen ja nyt aamusella yritän saana näppäimien kuvia kasvoista pooiis ennen kun menen töihin. Pitäis ostaa joku musa laite. Tämä näyttää kivalta. Mitä sanoo ammattilaiset? http://www.electronic-star.fi/Auna-Belle-Epoque-1908-retrostereojaerjestelmae-Bluetooth-USB-CD-MP3_i101556.htm
Vs: LP vs CD Noitten "retro"-vekottimien vinyylisoittimet ovat yleensä ihan totaalisen ala-arvoisia. Soveltuvat lähinnä sorvaamiseen, levyjen kuunteluun en suosittelisi. Ainakaan jos tarkoitus on kuunnella samoja levyjä useampaan kertaan.
Vs: LP vs CD Tuli tässä mieleeni, että aikoinaan jäsen KTO:n kotona käväisin taas kerran jotain kamerakauppoja tekemässä ja hänellä oli joku muistaakseni Tansakalaisen kaverin tekemä LP-pyöritin, siihen kytkettynä putkipääte ja kaksi putki etuvahvistinta molemmille kanaville eri. Kajareista en muista mitkä ne oli, saatoi olla jotkut elektrolyysi tai mitä ne nyt oli. Mutta asiaan, Kari laittoi soimaan Dire Straitsin Brothers in Arms levyn ja oli mahtava kuunnella, kieltämättä kaikki soittimetkin kuuluivat todella nätisti. Kerrankin pääsi kuulemaan sen miltä levyn ilmeisesti tulikin kuulua. Hieno kokemus, liian hinnakas vaan mun kukkarolle