Viimeinen tätä sarjaa. Käytiin ottamassa kuvia joulukortteihin ja siinä sivussa syntyi nämä täällä esille olleet enkelikuvat, joita ei siis tule kortteihin.
Edellinen enkeli kolahti paremmin. Teknisesti tämä on taattua laatua, kuten kuvasi aina, mutta tässä ei ole sitä samaa fiilistä. Edellisessä oli pieni enkeli pimeässä käsi ojossa kohti valoa, kuin tietä osoittaen. Tässä pieni enkeli on istumassa kellarin ikkunan edessä, selkä valoon päin. Jokin tästä vaan puuttuu kun vertaa edelliseen.
Jännää miten eri tavalla jokin kolahtaa . Mun mielestä tämä on tosi hyvä, mietteliäs jopa surumielinenkin enkeli, jolla ei välttämättä ole asiat ihan kohdallaan.
Tare sulla on onni kun lapsesi ja vaimosi suostuu sun uhreiksi =D Todella upeita kuvia olet ottanut perheestäsi, ei mitään "istutaan olkkarin sohvalla ja poseerataan".
Kyllä ne on toistaiseksi olleet innolla mukana ja vanhin tyttö haluaa jo itsekkin suunnitella kuvia. Vaimo taas tykkää saada lapsista kuvia ja minä pidän valokuvauksesta eli tilanne on kaikkien kannalta hyvä. Tällaisia "ihminen miljöössä" kuvia on tosi mukava suunnitella ja toteuttaa. Tässä on viime aikoina itsellekkin selkiytynyt se oma tyylisuunta ja kyllä se on ihmisten kuvaus eri muodoissa.
Minusta tämä on viestiltään ehkä parempi, tai selkeämpi. Tässä enkeli tulee valosta päin, siis valo lähestyy pimeyttä, eikä tavoittele valoa niinkuin siinä ykkösessä. Jotenkin eka mielleyhtymä on, että enkeli on jonkun aitan tai muun vanhan rakennuksen katonrajassa ja katselee alhaalla olevien ihmisten toimia.