Vs: Los ultimos dias. Wohoou, olipas meinaan hieno setti. jostian syystä pidin kaikista muista kuvista enemmän kuin tästä tiiseristä. Hienoa, että kaikki on toteutettu samalla tavalla. Pidin erittäin paljon.
Vs: Los ultimos dias. vähän samaiseen aiheeseen kiinitin huomiota käydessäni Picasson kotimuseossa ja uudessa Picasson museossa peräjälkeen viime joulukuussa. Picasso nuoruudessaan maalasi hyvin valokuvan kaltaisia realistisia maalauksia, mutta kehityttyään hänen maalauksensa ovat aivan erilaisia, ei esittäviä. Myös ystäväni, jotka ovat taidemaalareita pääsevät kehityttyään ja omaksuttuuan elämään laajemmin, haluavat antaa katselijalle enemmän, jolloin tavanomaisuus jää tavallaan "lapsuuteen" ja tulee uudenlaiset ilmaisukeinot, jolloin katselija voi asettautua jälleen lapsen asemaan ja kokea taitelijan töiden yllätyksellisyyttä. Aivan kuin lapsi, nähdessään ensimmäistä kertaa linnun, lehmän tai minkä tahansa asian, se on kiinostava, ajatuksia ja tunteita herättelevä. Kun lintu, kissa tai muu kohde saa nimen ja lajinsa ominaisuudet, niin kohde ei ole enää niin syvällisesti kiinnostava vaan alkaa vertailu, joka latistaa yllätyksellisyyden. Tavanomaiset taitelijat, niin maalaustaiteen kuin valokuvaustaiteen, edustajat eivät ole koskaan saavuttaneet huomiota ja kuuluisuutta. Mutta hyävällä tekniikan osaamisella voidaan todella luoda jotain uutta ja unohtaa “turistikuvaus”, joka on harrastelijoiden tapa ilmaista itseään! Ehkä kaikkien harrastelijavalokuuvaajien kannattaisi käydä välillä taidenäyttelyissä ja pohtia erilaisia ilmaisutapoja, ja pyrkiä pois sovinnaisuudesta, kun on oppinut tekniikan?
Vs: Los ultimos dias. Katsokaa ja tutkikaa vaikka vuoden 2007 Lassi Rautiaisen vuoden luontokuvaa “Takaa-ajo”, se on teknillisesti hyvin puuttelinen kuva ja vielä tärähtänytkin. Ehkä kannattisi vilaista ainakin Andy Warhol's “Marilyn” sarjaa, jossa on väärät värit… http://www.luontokuva.org/default.asp?V_DOC_ID=3671 Andy Warhol's Marilyn Prints
Vs: Los ultimos dias. Tuli tosta lapsi ja kuva -asiasta mieleen, että kysynpä omiltani. Vieressä oli 14-v tytär ja 6-v poika. Kumpikin oli sitä mieltä että hyviä. Tytär sano joidenkin kuvien kohdalla että outoja, mutta 6-vee koki hienoksi. Oli uhkaavuutta ja ufoja ja ralliautoja.
Vs: Los ultimos dias. Lapset ovat selvästi tulleet äitiinsä Koska itsekin olen vielä kokeiluiässä tein koko sarjasta koemielessä mustavalkoisen>>> <IMG src="http://www.netikka.net/henrik.valimaki/ultimosdiasmv/IMG_6837netmvneg.jpg"]</IMG>
Vs: Los ultimos dias. Ooho. Olen jo monta päivää ihmetellyt miksei tää sarja vaan toimi mulle. Kun yleensä argos-sarjat aiheuttaa tuon Helin kuvaileman "kamera kaapin perälle" -tunteen. Mutta tässä olikin vaan liikaa värejä ekaks. Nyt on hyvä.
Vs: Los ultimos dias. Kyllä minäkin joudun Jereä hiukan komppaamaan. -En ihan joka tahdin kohdalla mutta joka kolmannella tahdilla. (sarjasta 2,5 ja 8) -Muutama muukin kuva alkaa mustavalkosena elämään hiukan paremmin vaikka ei vielä putoo. -Tai sitten ne tulee lähemmäks niitä holgakuvia ja niihin on tottunut jo. -Tai mistä sitä tietää jos minä olisin aikuistunut nyt justiinsa. -Eikä ku, mä annan vähän periksi ettei kellään jää paha maku suuhun.
Vs: Los ultimos dias. Ei! Mä haluun pitää värit . Oli elävämpi. Ja mv:nä toi ei oo enää tätä maailmaa, värillinen sarja on koettavissa ja nähtävissä, on jotenkin paljon konkreettisempi. En osaa sitä sen kummemmin selittää. Vaikka mähän tunnetusti en ole värikuvan "ystävä".
Vs: Los ultimos dias. Erityisesti suosikkini, mv-sarjassa toisiks viimeinen, latistui värien hukkauksessa. Muutama muu kyllä toimi oikein hyvinkin ilman värejä.