Moi, Tämän verran kerkesin ennen pääsiäislomailua kokoamaan viime viikonloppuna pidetyn Jyrockin galleriaa: Best Party Planning Tips - Kertokaa mikä toimii ja mikä ei, mistä pidätte ja mistä ette. Sen verran taustoja, että kyseessä on minun neljäs konserttikuvausrupeama.
Ihan mukavaa settiä, vaikka perus kasvokuvat nevöhööd-tyypeistä on ehkä vähän tyksiä. Olisi voinut olla vähän laajista joukossa tai erikoisempia sommitelmia tai jotain. Savuava rumpali oli kai mun suosikki.
Kiitosta kommenteista. Joo, minulla on ihan hyvä kasa tekosyitä takataskussa että miksi tuossa setissä ei (vielä) ole lajiskuvia . Harjoittelua on kuitenkin jatkettava, pieni lava ja esiintyjät lähellä turva-aitaa on minulle toistaiseksi vähän tuottanut ongelmia, en osaa vielä saada mieleisiäni sommitelmia noilla eväillä. Tai ehkä kyse on siitä, että 17mm ei vaan ole riittävän laaja Canonin 20D:ssä. Samoin en itse pidä siitä, minkälainen määrä ylimääräistä krääsää laajiskuviin tulee, jotenkin ne piuhasotkut, vahvistinhässäkät yms palauttavat maan pinnalle, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Hieman wanhojen setien perässä nyt juostaan, mutta rumpalikuva on tosiaankin ihan nappiosuma. Profeettakuva (15/15) nousee myös esiin profeetallisen valon ansiosta.
Kiitosta kommenteista. Profeetta oli kyllä vähän sieltä erikoisemmasta päästä, homman luonteeseen näytti kuuluvan se, että erinnäiset instrumenttien jeesusteippiviritykset toimivat vähän satunniasesti ja sinnepäin (erityisesti rumpalin sähkörumpusetti näytti hajoilevan jatkuvasti). Välispiikit olivat af Gran -tasoa, ja yhden laulun kertosäe taisi olla kokonaisuudessaan "Sienet ja LSD, ne tekee juttuja sun päälle" (en mene takuuseen siitä, että laulussa olisi ollut muitakin sanoja kuin tuo kertosäe). No, tuki jotenkin sitä tunnelmaa mikä allekirjoittaneella oli kun kuumeen piti vaihtelevalla menestyksellä loitolla ainoastaan pari Buranaa.
Kivoja keikkakuvia! itse diggaan varsin paljon kuvasta 10, "the millioners"; savu, mikrofoni ja rummut kiertävät kohdetta mukavasti vieden huomion pois muuten perus-keskisommittelusta.
Yleensäottaen erittäin hyviä. Jos ottaa huomioon tuon että kyse on vasta neljännestä konserttikuvauksesta niin jopa häkellyttävän hyviä. Missä ja miten olet onnistunut kehittymään noin nopeasti? Vinkkinä tulevaisuuteen: vaikka valkoinen valo saattaa antaa mahdollisuuden teräviin kuviin niin värivalojen ollessa päällä saa parhaat kuva aikaan. Samoin noita voimakkaita vastavalotilanteita kannattaa metsästää. Ja järkkäreille ja paikan henkilökunnalle kannattaa käydä esittäytymässä jo etukäteen. Jos ei aio käyttää salamaa niin saattaa päästä kuvaamaan yleisöltä ja kuvaajilta kielletyille alueille.
Kiitosta, lämmitti kovasti tuo kommentti . En kyllä itse usko olevani erityisen nopea kehittymään, eli moni jolla on aikaa lukea netistä juttuja, oikeat välineet (ts. nopeat lasit), perusteet kunnossa (olen harrastanut valokuvausta aktiivisissa vuosissa laskettuna jotain väliltä 1,5-3 vuotta) ja paljon muistia/filmiä käytettävissä saisi varmaan vastaavaa jälkeä aikaiseksi. Se, mihin olen yrittänyt panostaa on vähän pyrkiä miettimään tavoitteita etukäteen, sekä keinoja päästä niihin. Päätavoitteena minulla on saada kunkin artistin musiikki kuulumaan kuvissa ja välittää tunnelma... Totta kyllä. Joskus säätelen valkotasapainon jälkikäsittelyssä tahallaan "pieleen" jotta saan muuten valjuun kuvaan vähän eloa (jep, pitäisi osata saada se elo kuvaan kuvaustilanteessa, mutta kaikki aikanaan...). Toisaalta kapean spektrin värivalot voivat tuottaa melko ikävää jälkeä kun kuvasta löytyy vain eri tummuusasteita samasta väristä. Tein ensimmäiset mustavalkoistukset kyseisestä syystä myöhään eilen kun laajentelin tuota galleriaa (voipi kurkata). Nyt siellä on myös vähän vähäemmän kivoja pönötyskuvia (eli kuvia joissa soitetaan instrumenttia pokerinaamalla, mikä ei minuun iske) eli ainakin henk. koht. pidän varsin tärkeänä sitä, että saisi niitä tunnelmointihetkiä taltioitua (mikäli soittaja/laulaja moista ylipäänsä harrastaa). Pitää vielä säätää ja miettiä mitä jättää ja mitä heittää pois, mutta pitäisi saada jossain määrin laaja galleria kasaan järjestävälle osapuolelle. Valaistuksesta tulee mieleen se, että tässä odottelen sitä kaunista päivää kun pääsen Tavastialle kuvaamaan... Siellä kun näyttäisi olevan videotaltiointien perusteella aika oleellisesti eri meininki mitä esimerkiksi Lutakko tarjoaa. Jo se, että katto on varmaankin vähintään kaksi kertaa niin korkealla kuin Lutakossa tarjoaa ihan erilaiset mahdollisuudet, eikä kattorakenteiden näkymisen kanssa tarvitse varmaan samaan tapaan tuskailla. Rajoittava tekijä minulle Tavastialla kuvaamiseen on yöpaikan puute, hotelleja en sentään rupea itse makselemaan pelkästään keikkakuvausharrastuksen takia. Kiitoksia vinkeistä. Jyrockiin minulla oli mediapassi (pyysin nätisti järjestävältä taholta), mutta Ilokiven järjestelyt vähän vähentävät siitä saatavaa riemua kun lava on 30-40 senttiä korkea (oikeasti), esiintyjät tyypillisesti metrin päässä etureunassa ja turva-aita on tuettu kaadetuilla pöydillä. Hypipä siinä sitten kameran kanssa pöytien jalkojen yli artistin ja yleisön välissä kun molemmat ovat samaan aikaan iholla. Minä en hyppinyt, jos ei muuten niin kehtaaminen ei olisi riittänyt ja toisaalta olisin kyllä jo häirinnyt melkoisesti. Periaatteeksi olen näin yleisesti ottanut, että pyrin käyttäytymään niin, että jos toiseen kertaan pyytäisin asianomaisilta kuvauslupaa (oli sitten kyseessä artisti tai järjestävä taho) niin edellisen käyttäytymisen perusteella minut koettaisiin pikemminkin "tiimiläisenä" (tms) kuin harmina jota on erityisesti vartioitava. Tulipa kirjoitettua...
Hyviä keikkakuvia, olet selvästikin saavuttanut monia tavoitteitasi. Itseäni kiinnostaisi kyllä festivaalidokumentaatiossa nähdä myös laajempia kokonaisuuksia, minkälainen paikka, minkänäköistä yleisöä, minkänäköinen lavarakennelma (tuo värikäs kertomuksesi kaadettuine pöytineen herätti kyllä kiinnostusta). Jos toimitat kuvia myös järjestäjälle, niin heitä varmasti kiinnostaisi saada kuvia yleisöstä, siis sellaisia joissa yleisö näyttää suurelta ja riemuitsevalta.
Yleisön pyynnöstä olisi muutama widempi tarjolla. Kommentoikaapa näitä jos nappaa (lisää galleriassa). Ja kiitoksia tosiaan kaikille tähän mennessä kommentoineille. 1. Best Party Planning Tips - 2. Best Party Planning Tips - 3. Best Party Planning Tips -
Koitas sellaista että valotat vaikka 1/3-2/3 aukkoa alaspäin noissa kuvissa olleesta. Sitten jyrkennät kuvia jollain tavalla vähän niin että saat taustarekvisiitan katoamaan. Pieni - joskus isokin - liike-epäterävyys voi toisinaan sopia rokkikuviin hyvin. Kannattaa tehdä itsensä bändille ja yleisölle tutuksi jo ensimmäisten biisien aikana mutta hakea varsinaiset kuvat keikan lopusta kun jäykkyys on kadonnut ja hiki valuu. Sanoisin että siitä vaan bändien tai levy-yhtiöiden kanssa neuvottelemaan kuvaus- ja kuvankäyttödiilejä. Selitin vähän epätarkasti. Tarkoitin lavaa, lavan sivustoja, backstagea, lavan takaa kuvaamista sun muuta sellaista. Eli sitä, että jos on henkilökunnan ja bändin kanssa väleissä niin voi päästä kuvaamaan niin yleisön kuin bändinkin näkökulmasta. Joskus homma toimii ihan eri tavoin kun menee sekaan. Jos käyt katsomassa tätä allekirjoittaneen ottamaa kuvaa http://www.kameralaukku.com/portal/index.php?name=PNphpBB2&file=viewtopic&t=7686 niin huomaat, että se on otettu suunnilleen puolen metrin etäisyydeltä rumpalista eli siis bändin seasta. Joskus kannattaa ja voi mennä sumeilematta sekaan, mutta se edellyttää hyvää yhteistyötä kaikkien kanssa sekä lupaa tehdä niin. Ja jos kuvaaja menee lavalle niin hän ei saa näyttää jäykältä vaan jammaavalta sisäpiirifanilta, jolla nyt vain on lupa mennä kameransa kanssa bändin sekaan.
Lavalle mennessä pitää ottaa huomioon ettei vaan "varasta" showta bändiltä, ts. pitää osata toimia nopeasti ja huomaamattomasti. Ja kannattaa myös muistaa etta ihmisistä saa vaikuttavempia kuvia alhaalta ylöspäin, joten lattialta yläviistoon puolivartalo-potretit kannattaa kokeilla myös, pelkat päät eivät ole kovin kiinnostavia.
Moni kyllä pitää (erikois)lähikuvia laulajasta mielenkiintoisena, kunhan kuvassa on tunnelmaa ja tunnelmointia. Näin olisi mutu-tuntuma siitä mitä palautetta olen saanut (ja lukenut muiden kuvista). Sen sijaan totta on että alaviistosta ei tule kuvata erikoislähikuvia, koska katsoja ei näe kuvassa sitten juuri muuta kuin ammottavat sieraimet, ne vetävät katseen itseensä todella tehokkaasti. Totta tietysti on myös, että instrumentti+pää-sommitelmat (tai vielä widemmät kuvat) ovat tärkeämpiä, pelkillä pääkuvilla ei pitkälle pötkitä.