Eka on ns. oikein ja siksi luonnollinen ja rauhaisa katsella. Toinen on jotenkin epätasapainossa vasemman ja oikean välillä ja kolmas vertikaalisesti. ed. toisessa tuo "jotenkin" on yksinkertaisesti (vain) oikealla rikkoontuva rajaus ... joka tarkemmin tutkaillen johtuu eniten siitä että kohteessa on kolme intensiivistä huomiopistettä jotka syntyvät naamoista ja joista kolmatta rikkoo kuvan raja. (ed2. tuo kolmas on oikealla reunassa johon katse liiaksi pysähtyy, mutta eihän siinä varsinaisesti naamaa olekaan)
Toinen ja kolmas kuva ovat samasta kohteesta. Kokonaisuus oli senverran iso ja paikka ahdas, että en saanut kaikkea samaan kuvaan. Rajaus ei onnistunut optimaalisesti. Ensimmäinen kuva on Gran Canarialta ja muut Teneriffalta.
Kuvat ovat kuin museotyöläisen dokumentteja, siis tekevät tehtävänsä taltiointeina. Nuo hiekkaveistokset taasen samaa tuubaa kuin lumi/jääveistoksetkin. En ymmärrä, miksi tuollainen ei sisällä mitään luovuutta, eikä omaperäisyyttä. Hyvin hallittua käsityöläisyyttä ja osaamista sinänsä. Joko omaa rajoittuneisuutta tai yleisön aliarvoimista/kosiskelua. Kapa
Ensimmäisen kuvan mietiskeleväisten kova takavalo ja pöydälle kallistuvat tuopit iskee kyllä. Jos oikeen tulkitsen, ilmeisesti toisessa kuvassa niskaansa niksauttava, rennosti makoilevana piiputteleva kaveri (keinokantojen hevosineen) unelmoi kolmoskuvan jatkumosta, useemman huoneen asunnosta (vallitsevien tv-produktioiden tapaan), jos nuo kaks kuvaa (2-3) siis edes kuuluu jatkumona yhteen (stupat yhdistäis kuvia saumassa)? Hiekkalinnojen kai kuuluiskin olla murenevia haaveita?