Niinpä. Kohta voimme tehdä luontoretkiä tyhjentyneelle maaseudulle ihmettelemään lähes ihmisen älykkyyteen yltäviä luontokappaleita kunhan ensin saisimme tämän vedenpaisumuksen valmiiksi. (Kuva sopisi sarjaksi jo täällä nähdyn, ainakin yhden,kanssa. Sisältö alkaisi kirkastumaan helpommin.)
Luultavasti näin on, mutta tolkullista sen kummempaa sarjaa ei ole toistaiseksi olemassa. Ohessa kuitenkin kuva samasta maakunnasta Humppilan makkaratehtaasta.
Turhaan odottavat humppilan makkaratehtaan tytöt prinssejään. Prinssit ovat lähteneet pois ja hevosista tehdään prinssinmakkaraa. Eikö? (Kyllä näin dramaattiset maaseudun tapahtumat yhden kuvasarjan ansaitsee.)
Nää on sitä tasoa tehokkaita, että pelkään tulevani hulluksi pelkästä katsomisesta, tulkinnasta puhumattakaan.
Hyvä kysymys, mutta tällaista valokuvauksen rajanvetoa on käsitelty kymmeniä tuhansia kertoja erilaisilla foorumeilla ja kertaakaan siitä ei ole syntynyt mitään positiivista... Sanon siksi kuin Miles Davis, jota ei kiehtonut keskustelu jazzin rajoista: Call it anything.