No niin, oloneuvoksena olo alkaa tuntua vähän köyhältä joten töitäkin pitäisi keksiä. Siis myydä sielu, tehdä rahaa kuvilla (yök) ja työkaluna käyttää digikameraa (yök) ja hylätä perfektionismi Jotenka vinkkejä ja vihjeitä kaipaisin, kuinka kamerahommista saisi itselleen ammattia/tulonlähdettä? Ilmeisesti jokin kansanopisto tms. on hyvä lähtökohta suhteellisen lyhyenä koulutuksena? Muita oppilaitoksia? Tai tapoja hankkia "paperit"? Kovin pitkään koulutukseen ei yksinkertaisesti ole kuitenkaan realiteetteja. Entä itse työ? Vakihommaa, freelancea vai mitä nuo tuppaavat olemaan? Vai kassana valokuvakaupassa? Kertokaa esimerkkejä vaikka omasta urasta jos kehtaatte
Lisätään nyt vielä, että takana on harrastusta noin 20 vuotta... Mutta kai sitä jotain papereitakin pitäis olla? Varsinkin kun harrastus lienee maisemapainotteisena keskarikuvauksena vähän toista kuin kaupallisella puolella tarvittava?
Mäkin luulin, ettei mulla oo mahkuja alalle, VVI tuli meikäläiselle kuin salama kirkkaalta taivaalta 10 vuotta sitten ja muutti koko systeemin.
oma tarina: Neljä-viisi vuotta sitten miettisin, että mitäs sitä tekis ku armeija ja lukio on takana. Löysin itseni Paasikivi-opistosta, jossa ajatukseni oli opetella kirjoittamaan. Yhtäkään kirjoituskurssia ei kuitenkaan tullut käytyä, koska huomasin että opistossa on myös valokuvauslinja. Tätä ennen en ollut kuvannut yhtään, en ainakaan niin, että olisin miettinyt vähääkään mitä teen ja miksi kuvaan. Vuosi meni nopeasti ja paljon tuli kuvailtua erilaisia projekteja, koulun takia ja muutenkin. Pääsin myös assisteeraamaan eräälle turkulaiselle valokuvaajalle. Koulun jälkeen sitten jatkoin harrastusta ja riippusin valokuvaajan seurassa. Pikkuhiljaa pääsin piireihin sisälle ja lopulta minua pyydettiin kuvaamaan häitä ja oli pakko ostaa digivermeet omaksi, tähän asti olin pitkälti kuvannut koulussakin filmille. Tein pienimuotoisia keikkoja puolitutuille ja pikkuhiljaa ihmiset ympärilläni huomasivat, että osaan kuvata. Kaverin kautta sitten sain kuulla, että mainostoimisto, jossa hän on töissä etsii tällaisia "free-kuvaajia". Vein näytteitä ja sain ensimmäisen toimeksiannon. Toimistolaiset olivat todella tyytyväisiä jälkeen ja tämän jälkeen olen tehnyt viimeiset kaksi vuotta laidasta laitaan erilaisia on-location -kuvauksia. Nykyisin opiskelen yliopistossa, mutta teen edelleen sekä tälle mainostoimistolle, että monille muille kuvauksia, puskaradion kautta olen saanut kaikenlaista keikkaa. Todella hyvä tienauskeino opiskelun oheen, mutta kokopäiväisenä en tätä tekisi. Suomi on vain liian pieni maa. Toki tätä on mahdollista tehdä täysipäiväisesti, mutta se vaatii sisua, suuria sijoituksia ja pitkiä hermoja. Kansanopisto oli minulle todella hyvä vaihtoehto ja opettajat olivat todella motivoituneita ja laitteet huippuluokkaa. Toki opiskelu oli kallista, tai no, onhan se maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin. tällasta ville
Ikävä, että PK-seudulla ei taida olla yhtään oppilaitosta.. No Taikki, mutta siellä ei ainakaan vaikuta olevan ulkoisille opiskelijoille juuri valokuvatarjontaa. Ei oikein innosta "valokuvauksen historia" tms. luento. Mieluummin olisin kurssilla, jossa opetetaan vaikkapa muotokuvauksen/studiohomman perusteita.
Onneksi oppia on muualla kuin pääkaupunkiseudulla. teillä on kuulemma niin paljon kaikkea että pitäkää ne Pääkaupunkiseutu on todella sivussa muualta Suomea katsottuna. Tampere on keskemmällä Suomea, kieltämättä sinnekkin on monelta paikkakunnalta pitkä matka Tampereellahan näitä kursseja onneksi riittää...(VVIOY)
Onhan se totta, että stadi on kaukana maaseudusta. Mutta silti ihmetyttää miksi täällä ei ole alan opetusta. Pistäähän tuo hieman miettimään sitä, että kannattaako satsata valokuvaus-alan koulutukseen jos sen takia joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Ehkä harrastus on paras pitää harrastuksena ja kehittää joku muu leipätyö.
Kaippa Kameraseura Ry siellä pääkaupunkiseudulla tarjoaa kaikensorttista kurssia. Niillä taitaa ola studiot sun muut systeemit sitä varten. Aika moni joutuu muuttamaan koulutuksen perässä. VVI:llä opetus on etäopetusta & lähiopetusjaksoja, jolloin suurin osa opiskelusta tapahtuu omatoimisesti missä milloinkin. Eri asia sitten onkin, että riittääkö alalla töitä.....
Sama täällä, n. 10 vuotta risat koittanut "harrastella" kameran kanssa kun sain mielenhäiriössä päähäni hakea kouluun ja tuo tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta, monimuoto-oppiskelua, eli vanhaa duuniakin pystyi tekemään samalla, jossa olinkin ollut jo 20 vuotta alalla jne. ja KIP:in koulutus kestää vain 2 vuotta, jonka jälkeen olisi VAT (valokuvaajan ammattikoulutus) jne. Eilen sain KIP:in toisen näytön läpi jopa aikataulussaan, vielä olisi punnerrusta loppuvuosi ja 2 näyttöä jäljellä niin saisi paperit kouraan. Töitä joutuu tekemään koulussa hulluna, mutta on se sen arvoistakin, eikä tää ole mitään propagandaa. Suosittelen jos vain pää kestää ;o) Pääsyvaatimuksena oli mm. laitteisto omasta takaa tai käytettävissä silloin kun tarvitsee, siis mitä ammattikuvaaja nyt siis tarvitsee, studiokamoineen kaikkineen. Listasin omat rojuni paperille mitä oli tullut jo hankittua muutenkin, ja ihme kyllä riittivät ;o) Paitsi märkälabrakamoja ei enää ollut omasta takaa kun olin hävittänyt ne jo aiemmin pois, mutta on paikka missä pystyn tarvittaessa niitäkin tekemään (ei ole tähän mennessä tarvinnut koulu jutuissakaan...)
Jep, nimenomaan se oli itsellänikin ongelma hakea mihinkään muuhun, kun en halunnut muuttaa minnekkään. Eikä päätös ollutkaan ollenkaan huono, KIP:issä esim. opetusta on viikko kuukaudessa (lähijaksot) ja käytännössä muuna aikana hommia tehdään kotona, tai missä sitten haluaakaan tehdä. Koululla taas ne viikot on täysipainoista pakertamista kanssa, ei tarvitse paljoa miettiä mtä tekisi iltaisin... ;o) Töiden riittämisestä itse en kommentoi, mulla ollut kyllä välillä keikkaa jonkin verran, mutta eri asia meilläpäin Etelä-Savossa kuin esim. tsadissa. Niin joo, siis KIP on kuvallisen ilmaisun perustutkinto, osaamisalana valokuvaus (alalle aikoville) ja koulu missä olen, on juuri tuo VVI, näin selvennyksenä vielä ;o)
Ensinnäkin, lienee vähän hölmöä ajatella, että valokuvauksen historian tuntemisesta ei olisi mitään hyötyä. Historiaton vääntäminen on imho alalla kuin alalla astetta huonompaa kuin omien juuriensa tuntien. Mutta onhan helsingissä Luova (www.luova.fi). Kävin siellä viikolla ostamassa pari kirjaa. Ihan symppis ja mukava paikka, mutta kursseillaan en oo vielä käynyt.
Mut jos mä ite haluaisin tästä ammatin, hakisin kyllä taikkiin. Jos lahti on nou. Muutoin en olis varma, että mussa on oikeasti ainesta. Ja tuntuis, että söisin koulutettujen, työttömien valokuvaaja-TaM:ien pöydästä.
et sitten oo tutustunut VVI:hin? Kyseisessä paikassa käy vuositttain jo ammatissa toimiviakin kuvaajia erimoisissa tapahtumissa. Se kun on samalla SVL:n koulutuskeskus.
Mitäs väliä sillä, jos ne on työttömiä; ne on tod näk liian huonoja, tai väärällä alalla. Ei kannata suotta pohtia kunhan tekee hommat hyvin eikä ns myy liian halvalla.
Juu kannattaa myös lukea tuo ja tehdä siitä jotain johtopäätöksiä: VVI | Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy