...vaakamambossa yllätettyinä oli Penalle niin riemuisa yllätys, että isojen euroseteleiden kuvat alkoivat silmissä vilistää. Leskirouva - tuo vanha räkyttävä huuhkaja - oli paitsi sikamaisen rikas, myös v-mäisen kilpailijakollegan Paulin ÄITI! Vaan pitkään ei Pena laskutoimituksia likaisista kiristyssuunnitelmiensa nettotuotoista ehtinyt niillä jalansijoilla nautiskella, sillä Pauli oli rymynnyt jaloilleen ja hamunnut kouraansa metrikkään kakkosnelosen pätkän, eikä korsetista ja ym hepeneistään huolimatta vaikuttanut kovinkaan naiselliselta karjuessaan perkelettä ja rynnätessään....
...poistuen piha-alueelta uskoen Paulin jättävän takaa-ajon väliin julkisella paikalla, olisihan se nöyryyttävää kylän ainoalle kuvatoimistokuvaajalle jäädä poliisin haaviin korsetissa, peruukissa ja munaskuut tuulessa lepattaen. Pena kiihdytti juoksuaskeleensa täyteen raviin suunnaten kiertoreittiä pimiölleen...
...Mutta Penan vatsassa alkoi ikävästi kiertää ja tuntui siltä että tämäkään vauhti ei riittäisi vessaan asti, sitten...
Seinänvieriä pitkin toisella kädellä mahaa ja toisella takapuolta pidellen Pena hipsutti kotia kohti. 100 metriä ennen kotiporttia Pena äkkäsi jatkettavat alumiinitikkaat yhden 2 -kerroksessa olevan ikkunan alla seinää nojaamassa. Niiden avulla pääsen sisälle ilman avaimia, Pena äkkäsi. Sitä ennen voisi kurkata ikkunasta sisään, ei niitä varmaan turhan takia ole siihen roudattu. Tikkaille kiivettyään Pena näki...
Seinästä heijastuvan sinisen valonvälkkeen. Ääni kaukovittuilijan kautta komensi: "Tulkaa alas sieltä, tämä on poliisi!"
Pena jähmettyi kauhusta paikoilleen ja silloin poliisit lähtivät kohti Penaa. Penan vatsasta alkoi silloin kuulua mahtavaa mourintaa...
Poliisien saapuessa tikkaiden juurelle Penan vatsan mourunta nousi aivan uudelle tasolle, samalla kun kipu navan takana yltyi yltymistään. Tuskan käydessä sietämättömäksi Penan ote tikapuista irtosi..
Sulkimen ääni lähti selvästi vanhasta mekaanisesta kamerasta. Sen Pena hämärästi tajusi, vaikka olikin käynyt kaukana tajunnan rajamaaston takana. Joku tuki häntä niskasta ja ohjasi hänen päätää oikeaan suuntaan. Alla oli poliisilaitoksen kova penkki. Tämäkö nyt oli kuulusteluhuone vai mikä? - Katso nyt suoraan kameraan. Pena olisikin ehkä katsonut suoraan kameraan, mutta vähäinen tajunnan sirpale ohjautui välittömästi kuvaavan poliisin jalkoihin. Noilla reisillä, säärillä ja mustilla nahkasaappailla olisi voinut tehdä muutakain, kun pitää pystyssä tiukkaan uniformuun ahdettua seksikästä punapäätä. Pena tajusi heti, että nyt hän oli tekemisissä sellaisen naisen kanssa, jota hän ei ollut koskaan päässyt kuvaamaan. Olisipa tilanne vain ollut vähän suotuisampi Penalle. Mutta toisaalta näytti siltä, että nainen kuvasi enemmän, kuin oli tarpeen.
Digikuvaaja, ajatteli Pena, ottaa tuhat kuvaa, vaikka ei tarvitsisi kuin yhden. "Neiti taitaa olla enemmän sinut uusien kameroiden kanssa?" aloitti Pena keskustelun. Punapään vihreät silmät välähtivät hänen vastatessaan:
Pena tunsi silmiensä kiertyvän ympäri, huone tuntui tekevän valtavan kierroksen pään ohi, ja hän vaipui jälleen tajuttomuuden autuaaseen tilaan.
"Tiedän että laajikseni häviää kroppikertoimen takia tän filmihörhön laajikselle", kuuli Pena tajuttomuutensa hellittäessä. Hän raotti silmiään ja näki eteensä kumartuneen punapäisen naispoliisin. Hetken kuvaajat kokivat ainutlaatuista sielujen sympatiaa, mutta pohjimmiltaan he tiesivät olevansa sidottuja omaan tallennusformaattiinsa. Niin lähellä, mutta kuitenkin tavoittamattomissa. Pena sulki silmänsä väsyneenä...
mutta kuullen kaiken mitä huoneessa tapahtui. Puhelin pirisi jossain. "Olga Hamulatov", kuului vastaus punapään äänellä. "Kyllä, olen aina allekirjoittanut lapsena opitulla tavalla virallisetkin paperit. Holga- se on minun allekirjoitukseni!" Holga! Tuo kaunis nainen varjeli siis valokuvausmaailman suurinta salaisuutta! Pena ymmärsi että tiedon joutuminen vääriin korviin johtaisi katastrofiin, vapaan valokuvauksen kuolemaan. Digiteollisuus oli raivoissaan Holga-kameroiden jo kahteen tuhannesaosapromilleen nousseesta markkinaosuudesta, ja oli valmis mihin hyvänsä keinoihin selvittääkseen Holgan suosion syyt. Valokuvaajien jatkuva valitus huonoista etsimistä, monimutkaisesta käytöstä ja tähtitieteellisistä hinnoista loppuisi, kunhan Holga saataisiin tuhottua. Pena oli edelleen nukkuvinaan, koska ei halunnut paljastaa kuullensa käytyä keskustelua. Jotain putosi napsahtaen lattialle, ja siitä Pena sai syyn havahtua...
- Saatana! Kingston 1 gb CF oli tipahtanut jostain lattialle. Mitä oli tapahtunut - ja erityisesti mitä oli kuvattu Penan tajuttomuuden aikoihin? Ja millä. Ei saatana. Joku piilottelee kai 350D:tä!
Pena katseli ympärilleen yrittäen selvittää ajatuksiaan ja tajuta mitä oli tapahtunut. Hän havaitsi, että hänen viereensä oli istunut rumin mies, mitä hän oli ikinä nähnyt. Varsin kuvauksellinen tosin. Suloinen punahiuksinen keijukainen oli poissa, mutta tämä ylipainoinen mustiin nahkahousuihin ja -hattuun pukeutunut erilaisin kettingein koristautunut karju muistutti Penaa etäisesti jostakin. Hän tunsi eräänlaista outoa yhteenkuuluvuutta tuon valtavan miehen kanssa. Mies tuijotti Penaa, joka havaitsi näyttävänsä hirveältä ja haisevansa sanoinkuvaamattoman pahalta. Ilmeisesti aiemmin vatsakivun muodossa ollut kiire oli mennyt kaikessa hötäkässä ohi. Ajatusten poukkoillessa vielä osittain sumun täyttämässä pääkopassa, Penan aivoihin kirkastui yksi kysymys: missä hänen kameransa oli? Sitä ei sopinut hävittää, sillä sen sisältö oli kallisarvoinen. Pena yritti etsiä katseellaan...
...nukkavierua reppuaan, joka hädin tuskin muistutti kamerareppua. Sitä ei näkynyt missään. Pena mietti kuumeisesti, missä oli nähnyt sen viimeksi. Oliko se mukana, kun hän kiipesi tikkaille? Päässä rupesi taas heittämään, ja