Tein ottamistani tämän kevään ylioppilaskuvista gallerian nettiin (kuvat 650x433) ja sanoin äidilleni, että valitse parhaat, joista haluat paperiversiot niin toimitan siihen soveltuvat kuvat oikean kokoisena ja huolellisemmin käsiteltynä. No, äitini marssi neuvostani piittaamatta valokuvausliikkeeseen, ilmoitti sinne kuvieni internetosoiteen ja tilasi ison nipun kiitoskortteja ja ns. "virallisia" yo-kuvia (oiskohan jotain 23x17cm tjsp.). PRKL Kiitoskorteista tuli loistavat ja isommistakin kuvista tuli yllättävän hyvälaatuset (!!!). Laatueron huomaa tasaisissa pinnoissa, kuten yo-lakki puhki jne., mutta vähänkään kauempaa katsottuna nettikuvasta teetetty suurennos on täysin, siis täysin kelpo kuvana. Yllättävää. Sitten päästäänkin otsikon aiheeseen. Mikä on ollut tässä tapauksessa kyseisen kuvavalmistajan ammattitaito ottaa täysin digikuvista pihalla olevalta ihmiseltä vastaan tilaus suurennoksista, yo-kuvista, joiden originaali on nettikokoinen pieni kuva. Luulisi, että olisi edes jotain voinut mainita. Kyseessä oli kuitenkin yli sadan euron tilaus. "Rahatko pois hinnalla millä hyvänsä?"
Ensimmäisenä tuli mieleen aprillipila, sen jälkeen mietin äitisi ja valokuvausliikkeen välistä keskustelua. Oletko aivan varma ettei käynyt niin, että äitisi inttämällä intti ja vaati saada kuvat juuri noista? "Poika sanoi, poika tietää" periaatteella. Ihmettelen tätä tapausta kyllä suuresti. Eräs tuttavani on tällaisessa liikkeessä töissä ja kertoi, että ihmiset tuovat vaikka minkälaisia suttukuvia ja suuttuvat kun niille kertoo ettei niillä kuvilla kuuhun mennä. Asiakas on aina oikeassa Periaatteessa ei ole liikkeen vika jos asiakas jotain haluaa, mutta oudolta tuntuu jos eivät ole asiasta mitenkään informoineet. Voisit käydä sieltä hakemassa kamerakännykällä otetusta kuvasta vaikka 75*50cm kuvan, osallistun keräykseen jos kirjoitat reissuraportin. Edit: ajatuskatkos
Ei ole 1. kerta kun verkosta katsottavasta vedoksesta on teetetty itse kuva. Ja yllättävän hyviä noista 640px pidemmältä sivulta olevista on näyttänyt tulleen kymppikuvakokoon. Erään tuollaisen tapahtuman (taisi olla tuttavan joulukortti tms.) kyselin että eikö liikkeessa kommentoitu kuvan vähäistä pikselikokoa. Ei kuulemma ollut ennen, aikana (vaikka useimmat kyselevät puhelinnumeron) eikä jälkeen huomautettu. No, tuonhan ymmärtää jos joku tuo CD:n kauppaan ja sanoo että tästä muutama kappale. Vaikka itselleni käy aina niin että kun pyytää 3:2 kuvia niin saa aina vakuutella että kyllä juuri niitä haluan vaikka monet digikamerat takevätkin 4:3 kuvia. Mutta vähän hämmästyttää että ovat joltain verkkosivuilta kuvat poimineet. Palvelunahan tuo olisi hyvä, ei tarvitsisi aina poltella CD:lle jos on haussa vain muutama kuva (isommat satsit on kuitenkin tapana tilailla postitse kotiin). Voi olla että ostaja itse on esiintynyt kuvissa ja ovat siksi kehittäneet niitä. Mutta onnistuisikohan sama jos nappaisin vaikkapa jonkun opiskelijabilekuvasikermän osoitteen jo kävisin pyytelemässä kuvia sieltä? No, koko skene odottaa vielä jotain kansantajuista tapaa hahmottaa tiedoston riittävyyttä erilaisiin tulosteisiin. Vesa
Onko valokuvausliikkeellä edes oikeutta tulostaa kuvia netistä ilman asianomaisen lupaa? Tai saatikka kysymättä? Tuli äkkiseltään mieleen. Joka tapauksessa tarina alku oli aika hupaisa ja nauratti. Anteeksi vain. Mutta hyvä kun kuvat on onnistuneet olosuhteisiin nähden hyvin.
hmm-m Ensin se kuvausliike raastupaan, että millä oikeudella myyvät printtejä sinun kuvistasi ja jatkossa tekijänoikeudelliset infot kaikkiin kuviin jotka nettiin laittaa. Luulisi liikeenkin muuttavan mieltään kuvien tulostuksesta kun siellä on nimi ja jokin "Vedos - kopiointi kielletty" vesileima kuvassa
Re: hmm-m Ethän sä nyt ole tosissasi? Uskokaa pois, ei sillä valokuvausliikkeellä ole mahdollisuuksia tai aikaa tarkistella tekijänoikeuksia. Raastupaan my ass, suhteuttakaa nyt herranjumala asioita.
Re: hmm-m No perkele, pakkohan tuollaisessa tilanteessa on tarkistaa tekijänoikeudet!!! Jos/kun minä teen omat kotisivut jossa on kuvagalleriani niin niitä kuvia ei todellakaan saa kukaan ammatikseen valmistava maksaville asiakkaille tulostella! Helvetti vieköön, eihän tuosta asiasta voi kukaan järkevä/omista kuvista ja niiden oikeuksista huolta pitävä olla toista mieltä! Kuvaajana ottaisin välittömästi yhteyttä liikkeeseen ja vaatisin jotain korvausta tai ainakin vaatisin selvityksen tapahtuneesta. EDIT: Liikkeen olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kuvaajan yhteyttä ennen kuvien valmistusta vaikka kyseessä olikin äiti/poika kombinaatio. Järkihän sen sanoo.
Re: hmm-m jos kuva ei ole sinun ottamasi, sinulla ei ole oikeutta tehdä kuvalle julkisesti ja/tai ansaitsemistarkoituksessa yhtään mitään ilman lupaa.
Re: hmm-m Sori, mutta jos tajuan mitään laista, Suomen Laki tuntee sellaisen käsitteen kuin "hyvässä uskossa toimiminen". Tämä tarkoittaa käytännössä että jos ei ole syytä epäillä toimintaa laittomaksi, ei asialle voi tehdä mitään. Se on äiti kriminaalina tässä tapauksessa. Hän tuli kuvien kanssa, kuten muutkin asiakkaat, niillä ei ollu mitään syytä epäillä tekijänoikeusrikkomusta. Sama asia pätee varastetun pyörän ostoon: jos joku myy sulle käytetyn pyörän uskottavaan hintaan, ei sulla voi olla epäilystä että se on varastettu. Jos sitten oikea omistaja toteaakin että olet ostanut hänen pyörän joka varastettiin muutama viikko sit, lain mukaan sulla ei oo velvotteita antaa sitä takas, eikä kukaan sitä oikeastaan saa sulta vietyä lain nojalla. Teoriassa siis näin. Käytäntö on aina tapauskohtainen, toki.
Suomen laki ei tunne mitään hyvässä uskossa toimimista. Laki on laki, vaikka et olisi siitä tietoinen. Eli sinun tulee noudattaa myös niitä lakeja, joista et ole tietoinen. Tietämättömyys ei täällä käy perusteeksi olla noudattamatta jotain lakeja. Virossa saattoi olla ainakin jokin aika sitten tuon tyyppinen lainkohta hyvässä uskossa toimimisesta, mutta taisivat joutua muuttamaan sen unioniin liittyessään. Se kun aiheutti sellaisia ongelmia, ettei täältä varastettua autoa saanut Virosta takaisin, koska ostaja oli sen "hyvässä uskossa" ostanut tuntemattomalta mieheltä kadunkulmassa....
Re: hmm-m Minun käsityksen mukaan se on juuri päinvastoin! Eli jos ostat varastetun pyörän tms. niin asian ilmettyä (siis esim. poliisin kautta) menetät pyörän ja sinä olet se joka kärsii taloudelliset tappiot. Eli et todellakaan saa pitää pyörää joka on alunperin varastettu.
Minä laitan kuvia netinkautta, sähköpostilla ja CF kortilla kehitykseen. Vaikkakaan ei yleinen tapa tuo nettihomma, ei se eroa noista muista siirtomedioista mitenkään jos asiakas antaa ymmärtää omaavansa oikeudet kuviin. Vuoden vitsi taas vaatia liikkeen vastuuta jos "syypää" on oma äiti. Kuka ****** edes haluaisi jonkin toisen ihmisen YO kuvat? Järki hoi! (Tervemenoa vain oikeuteen, muistakaa kertoa miten kävi).
Re: hmm-m Parhaimmassa tapauksessa saatat saada syytteen varastettuun tavaraan ryhtymisestä, kuten laki sen ytimekkäästi ilmaisee. Vähintään siis menetät ostamasi tavaran ja saat olla kiitollinen jos selviät ilman syytettä ja raastupakeikkaa, jonka todennäköisesti häviät.
laki tuntee sellaisen ilmaisun kuin "vilpitön mieli".. en sitten teidä voiko sitä soveltaa tekijänoikeuskysymyksissä kuinka pitkälle.
Jos joku täti-ihminen tulee kauppaan ja haluaa kuvat jollain sivulla olevista kuvista, niin kyllä se on liikkeen asia varmistua, että hänellä on myös oikeudet ao. kuviin. Sitähän IFI:kin kysyy vielä viimeisenä asiana ennen tilauksen vahvistamista. Jos asiakas todistettavasti valehtelee myyjälle omaavansa oikeudet, vastuu siirtyy kyllä asiakkaalle. IFI:n tilauksestakin jää sähköinen jälki osoitteineen yms. joten en kyllä myyjänä lähtisi netistä jostain saiteilta kuvia kopioimaan ilman asiakkaan allekirjoittamaa tilausta, jossa vahvistetaan tilaajan omistusoikeus ao. kuviin.
Missä yhteydessä se on mainittu /sitä on sovellettu? Lakien noudattamattajättämiseen tai varastetun tavaran ostamiseen se ei ainakaan oikeuta.
No minusta se vaan olisi hyvin nurinkurista jos laki vaatisi että jokaisen tavaran lainmukaisuus - on se sitten asiakas/pyörä tai liike/valokuva - on tutkittava ja todettava ennenkuin se voi vaihtaa omistajaa... Millä tavallinen tallaaja voi todeta tuotteen lailliseksi? Pitääkö minun mennä citymarketin johdon puheille kysymään jokaisen mansikan kohdalla että onkohan se nyt viljelijän omalta pellolta poimittua, tai naapuritilalta varastettuja. Sitäpaitsi minusta koko ajatustapa sotisi koko "syytön kunnes toisin todetaan"-periaatetta vastaan. Täten oletettaisiin että jokainen liikevaihto olisi laiton, kunnes se todetaan lailliseksi.