Tämä keskustelu alkoi ketjussa mikro 4/3 -kamerat. m43:iin liittymättömät postaukset siirrettiin tänne. AnselA / ylläpito --- Joo, täytyy aloittaa Vertti-koiran kanssa yyteet. "Nopean näköinen, laiska ja jalkavaivainen vinttikoira saa paikan Olympuksen mainoshuorana. Kihti katsotaan eduksi" -p-
Anselin kanssa tätä jo kommentoimme muuallakin, mutta täytyy sanoa että olen varsin ihmeissäni. Eikö porukka osaa ollenkaan lukea tekstiä ja kuvia? Sekä englannin- että suomenkielisessä blogissa kerron ajatukseni käyttää epäterävyyksiä. Niinpä kuvissa on kierretty kameraa, heilautettu kameraa, kävelty kuvatessa, jätetty koko kuva softiksi jne. jne. Ja sitten siellä on muutama skarppi kuva mukana. Ja onpa kuvattu kokeeksi pari kertaa päin aurinkoakin, kun siihen tilaisuus tarjoutui. Ei kai kukaan tosissaan osta halpaa triplettiä sen terävyyden (= aina ollut kittizoomitasoa) vuoksi? Ja jokaiselle suomalaiselle luulisi olevan varsin selvää, että varsin heikolla prosentilla löytyy niitä tunteja, jolloin f/8 on paras aukko edes ISO 200:lla? Onko nykyisen pikselipiippauksen aikana ainoa kuvan kriteeri sen terävyys? Kuitenkaan valokuvauksessa ei edes pystytä absoluuttiseen terävyyteen, ei koskaan. Jopa syväterävyyden käsite perustuu siedettävään epäterävyyteen. Cartier-Bresson, Capa, Robert Frank, Ernst Haas, William Eggleston... Epäterävää skeidaa äijien tuotanto täynnään. Capan kuvat Normandian maihinnoususta ovat omasta mielestäni hienoja nimen omaan niiden tärähtäneisyyden ja (epäonnistneen kehityksen tuoman) rakeisuuden ansiosta. Ihmisen kyky havainnoida ympäristöään on hyvin rajallinen, ja ainakin itselleni oikein toteutunut epäterävyys voi olla paljon puhuttelevampi kuin staattinen pönötys. Nykyisin nimen omaan kuvaan kuviini liikkeen ja terävyyden kontrastia. Ja sitten kamerallakin voi leikkiä ja kokeilla kaikkea ilman suurempia ambitioita, kuten näissä.. Se on oikeasti kivaa. -p-
Epäterävyys, tärähtäneisyys esim. Normandian maihinnousun kuvissa ei kuitenkaan liene tarkoituksenmukaista. Mieluummin Capakin olisi varmaan saanut skarppeja kuvia ja on luotien ujeltaessa tehnyt parhaansa. Jos ja kun sellaiset osin "epäonnistuneet" on kuitenkin hienoja, niin eikö ole jotenkin kornia yrittää tehdä samanlaista olosuhteissa, joissa voi tehdä teknisesti ns. onnistunutta kuvaa. Toisaalta onhan muitakin alueita, joissa hyvää tulee ikäänkuin vahingossa, virheiden tuloksena ja tuota yritetään toistaa, jäljitellä.
Tarkoituksenmukaista se kuitenkin on ihan vaan kuvaa ajatellen. Ja miksei maihinnousukuva olisi voitu nostaa ja päästä asemaansa tunnetuksi ja pidetyksi kuvaksi osaksi myös ilmaisullisista syistä. Ehkä siellä rullalla oli muitakin ruutuja, vaan kyllähän visuaalisesti lahjakas aina jyvät akanoista nokkii. Mitä Capa mieluiten olisi negatiiveistaan kehityksen jälkeen löytänyt lie vaikea arvata. Mutta eikö hänen kuviaan sodasta ole myös osoitettu tekemällä tehdyiksi, jokin kuva tai joitakin. Taisi rakentaa itselleen mainetta osin bluffilla. Täytyyhän sitä ihmisen pärjätä markkinoilla. Mutta ei tämä niitä kuvia muuta, ne ovat mitä ovat. Fiilistä välittyy hyvin, ne ovat hyviä. Kuoleva tasavaltalainen. Sekoittuuko minulla jo sodat ja kuvaajatkin? edit. Maihinnousukuvan kuvallinen tarkoituksenmukaisuus: Toki terävä kuva aidosta tilanteesta olisi myynyt kuin häkä ja olisi myös edelleen kuuluisa, mutta epäterävyys antaa katsojalle oman huiman lisänsä ja mielikuvitukselle vapautta.
Capan maihinnousun filmit menivät kehityksessä pilalle, ja ne kuvat jotka tunnemme, ovat sellaisista negatiiveista, joista vielä sai jotakin tolkkua.
Entäpä jos tarina on kehitetty siksi että kuva on lavastettu? edit: Taitaa olla loppuun setvitty aihe dokumenteissa, ainakin niin pitkälle että sanomaasi voidaan pitää todennäköisesti totena?
Normandian maihinnoususta on kuvaa pilmin pimein, suhteellisen terävääkin: d-day images - Google-haku: Kuitenkin Capan kuvat ovat nousseet ikonisiksi. Eikä niitä olisi julkaistu, jos sekä Capa että uutistoimistojen kuvatoimittajat eivät olisi heti tajunneet kuvien toimivuutta. Harmiteltu on vain osan materiaalin tuhoutumista kokonaan kehityksessä. -p-
Ko. Capan kuvien epäterävyys sinänsä, kehityksestä riippumatta, on olosuhteiden (pelossa, vauhdissa, hämärässä, sillä herkkyydellä, sillä aukolla) määräämä. Muut tuotanto osoittaa, että terävyys ei ollut hänelle dogmi. Mutta omista leikeistäni: En lähtenyt matkimaan ketään. Kuten jo olen kertonut, lähdin yksinkertaisesti kokeilemaan mitä tehdä vaatimattomasta valovoimasta lähtien. Kokeilemaan miten sen kautta voisi rakentaa jotain, jonka päälle jatkaa myöhemmin "tyyliä". Itse pidin kittizoomin kaltaisen terävyyden näkemisen olevan sinänsä kovin mielenkiinnotonta ja moneen kertaan nähtyä. Mutta ei, täytyy ottaa testitaulu esiin ja palata ruotuun. Sehän kertoo kaiken tästäkin pikku lisähärpäkkeestä. -p-
Mä oon ihan samaa mieltä tästä kauheesta huolesta tms että onks jossain linssissä x 1,2% parempi jonkun spektrin toisto pixelissä nro 129567 18000000 kuvapisteen kennossa. Tai filmissä ei sen puoleen. Samantyyppistä on ollu vuosikaudet äänentoiston kanssa, kauheeta kun cd-pyörittimen sisään saattaa jostain tulla vieras _valonsäde_ ja sotkea bittien musikaalisuuden Ja kun itse kuvaan tai musiikkiin niillä ei ole juurikaan merkitystä: jos sisältö on suttua ja skeidaa ei "laadulla" ole väliä. Aika yks lysti millä se Capa ne kuvansa tossa tilanteessa otti: tärkeintä että sillä oli kamera (joka oli toimintakunnossa). V-MS
Ansel ja Pekka, voitte olla varmoja, että huomasin osan kuvista olleen tahallaan liikuteltuja, mutta kun joukossa on pari kuvaa missä koko kuva on tärähtänyt/epäterävä (ei siis vain koira), niin uskalsin kysyä mistä tuo johtuu. Itse en laittaisi epäonnistuneita kuvia esille jos on tarkoitus esitellä objektiivin ominaisuuksia eikä omia taitoja/taidottomuutta. Jos kuvan epäterävyys olisi johtunut vaikkapa objektiivin väärästä tarkennusasennosta (jota itse myös epäilin yhdeksi vaihtoehdoksi), niin silloin se olisi kertonut, miltä kuva näyttää jos tarkennusasento on lähikuvauksella vaikka kohde on kauempana - ei sen ihmeellisempää. Mun täytyy kyllä ihan rehellisesti todeta, että olette te vaan todella herkkähipiäistä porukkaa, mitään negatiiviselta haiskahtavaakaan ei saisi mainita, ja silti oma kirjoitelmani oli puhdasta uteliaisuutta, ei missään nimessä moite. Ammattimiehenkin tulisi kestää kritiikkiä - varsinkin jos se kritiikki ei edes ole kritiikkiä vaan vain herkkähipiäisen väärä tulkinta.
Tässä threadissa peesaan osittain nimimerkkiä ppotka. Olen itsekin testaillut panorointeja, sillä joskus vauhdintunnun ja fiiliksen saaminen kuvaan edellyttää epäterävyyden hanskaamista. Erityisesti millä suljinnopeudella eri kulmissa lähestyviä kohteita kannattaa tallentaa sopivan "efektin" luomiseksi. Liitän oheen pari snapshottia Red Bullin mäkiautokisasta Tähtitorninmäeltä. Tekniikkana olen käyttänyt näissä yleensä sulkeutuvan verhon salamasynkkaa ja suljinnopeuden esivalintaan perustuvaa valotusautomatiikkaa. Ilman epäterävyyttä tällaiset snapshotit ovat "kuolleita", eikä niiden tunnelma välity katsojalle. P.S. Saapa nähdä seuraavatko profiilit mukana ja onko näyttöprofiilini aivan skutsissa. Kommentoikaa jos näin on.
Pari viimeistä oli hyviä siinä mielessä mitä käsitän panoroinnilla. Aiemmin ei ollut mielestäni kylläkään ko. "tekniikasta" kyse.
Hups, no niin. Minulta jäi puolet asiasta kirjoittamatta. Tosin en ole scrollaillut kovin pitkälle taaksepäin, etten ole varma, mitä kaikkea sieltä löytyy. Joka tapauksessa keskityn keskusteluun, joka virisi Capan sotakuvista ja tuon esille mielipiteeni siitä, että absoluuttista terävyyttäkin tärkeämpiä ovat mielestäni kyky tuottaa kontrastia ja se fiilis-faktori. Mäkiautokuvista fiilis välittyy kirkkaiden valojen ja värien kautta, vaikka kuvissa ei taatusti ole yhtään terävää kohtaa. tämä siis täydennyksenä edelliseen viestiini.
Samaa mieltä Pekan kanssa, miksi kuvien pitäisi aina olla veitsenteräviä? Joskus kuvassa ei tarvitse olla edes yhtään terävää kohtaa ja silti se voi ilmaista tilanteen paljon paremmin kuin samasta kohteesta otettu ultraterävä otos. Lauantaina kuvasin Iitissä kaikkien aikojen hanhinäytelmää, samalla pelolla oli n. 170000 hanhea, eikä yksikään ottamistani terävistä kuvista tuo tuota uskomatonta fiilistä niin hyvin esiin kuin nämä kaksi epäterävää otosta. Alempi: Olympus E-30 ISO 200 f 16 1/20 sek. käsivaralta Sigma 70-200mm. Polttoväli 150mm. Ylemmässä kuvassa on hieman liian lyhyt suljinaika, 1/30 sek. f 5 20 mm. Oikea aika olisi n. 1/15- 1/20 sek. Näin lintujen liike tulee parhaiten esille. Kuvattu EPL-3 + Panan 20 millinen.
Kuva on onnistunut, jos se on haluttu, ta kuvaaja pitää siitä muuten. Mitään fakstista onnistumisen tai oikean tekniikan lakia ei ole. Siksi termejä väärä valotus väärä harmaatasapaino ja väärä tarkennus väärä rajaus väärä valotusaika väärä aukko väärä herkkyys jne. kannattaa välttää, koska ne voivat olla juuri halutut. Se, onko kuva omasta mielestä huono, sen voi toki sanoa ;-) ..tiedän kyllä että moisesta ei tykätä, mielummin haluttaisiin se perustelu; pitkäpiimäinen pikkuvanha lapsellinen sössötys miksi kaikki on kuvassa väärin. ----------- ...ja mikään tuosta ei liity tapaan esitellä objektiivia.
Riippuu todella paljon siitä millasen polttovälin haluat, eiköhän sielä jotain löydy jos jaksat vähän askarrella..
Kyllä sellainen rosoisuus ja suttu tuo kuviin vauhtia ja elävyyttä. Hyviä valokuvia vika mäkiautoista ja vika linnuista. Jos toi linssin hinta on muutaman kympin luokkaa ni ehkä sit kuitenkin... V-MS
On selvää että on olemassa useimmille tajuttava, onnistunut (tai epäonnistunut) kuva tai työ. Inhimillinen konsensus on olemassa. Villaristi antoi siitä ylikäymättömän esimerkin! Loppu on pilkun viilausta.
Tämä nyt herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastaiksia mutta antaa olla, sovitaan että näin on: me kaikki olemme samaa mieltä kaikista valokuvista. Nyt valokuvaosio tulee helpoksi paikaksi kaikille. Ja ehkä tosiaan turhaksikin.