Digitointia Nikon D800 Filmiskannereiden kyky tehdä kinokokoisista filkoista hyviä digitaalisia tiedostoja on rajallinen. Esim. Epson V850 PRO skannerilla jo A4 kokoinen tiedosto kinosta on tarkkuutensa puolesta kelvoton, käyttää sitten Silverfastia, Vuescania tai Epsonin omaa softaa. Kelvollisesta filmiskannerista joutuu maksamaan 15000 euroa tai enemmän esim. Hasselblad Flextight X1 tai joku vastaava. Lähes yhtä hyvään tulokseen pääsee kuvaamalla. Nikonin ja Flextightin kuvaa on vaikea erottaa toisistaan. Kuvaamisen huono puoli on filmin saaminen riittävän suoraksi pitimeen kuvaushetkellä. Nikonin 105 mm makrolla kuvausetäisyys filmin pinnasta on n.15,5 cm ja syväterävyys aukolla 14 on puoli milliä. Ks. kuva1. Suuremmalla aukolla saa hieman terävämpää mutta reunoista saattaa tulla epäteräviä. 60 mm makrolla kuvausetäisyys on niin lyhyt että negaliuskan siirtäminen ja vaihtaminen on hankalaa. Tiedostokooksi tulee pienen kroppauksen jälkeen 39 x 59 cm , noin 30 megaa grayscalena. Jos pienempi koko riittää niin syväterävyyttä saa lisää kun kuvaa löysemmällä rajauksella kauempaa negasta. Paras tapa valaisuun on kirkas valopöytä. Jos tekee mustavalkonegoista niin värilämpötila ei ole niin tärkeä mutta pöytää hankittaessa on hyvä jos saa 5000 kelvinin pöydän. Valon määrällä on suuri merkitys. Tärähdyksen estämiseksi täytyisi päästä vähintään 1/60 suljinaika nopeuteen, mielummin nopeampaan. Kokeilin Planistar Xled A4 valopöytää mutta suljinajat menivät mv-negoissa liian pitkiksi ja kuvissa näkyi lievää epäterävyyttä. Oma boxini on http://www.kaiser-fototechnik.de/en/produkte/2_1_produktanzeige.asp?nr=2493 Kuvausohjelmana käytän Nikonin Camera Control Pro (Kuva_2) ja ViewNX 2 ohjelmia. Valopöydän etu tulee myös tässä hyvin esille. Camera Controlin ikkunassa näkee sijoittaa kuvan hyvin ja samalla voi säätää valotuksen negan tummuuden mukaan suljinaikaa muuttamalla. Salamoita käytettäessä suljinaika on vakio ja mieluiten myös aukko syväterävyyden kannalta. Herkkyyden säätö pitäisi olla 100 tai 200 ja sitäkään ei kannata muuttaa. Jäljelle jää salamoiden tehojen muuttaminen ja se menee mielestäni liian hankalaksi jos on rullassa kovin erilailla valottuneita negoja. Mallikuvassa on kolmeen viimeiseen muutettu suljinaikaa (Kuva_3). Salamalla kuvattuna saattaisi tulla tämänkaltaisia tiedostoja. Kun kuvausvaiheessa korjaa yli ja alivalottuneet negat niin lopullisesta kuvasta tulee parempi ja helpommin. Kuvaus kannattaa tehdä käsintarkennuksella. Camera Controlissa voi esikatseluikkunan suurentaa 100 prosenttiin jolloin tarkennus on tarkkaa. Filmin pidin: Filmin tulee puristua myös ruutujen välistä, ei ainoastaan perforoinnin kohdalta. Muuten filmi jää kaarevaksi. Käytän itse kahta suurennuskoneen metallista kinokoolle tarkoitettua pidintä johon olen laittanut saranan takareunaan. Lasien väliin laittamisen olen hylännyt, olkoonkin vaikka minkälaista antinewtonia. Tämä pölyn takia. Kokeilin myös Epson V750 pro skannerin filminpitimiä mutta filmin keskikohta jäi hieman koholle ja jos keskelle tarkensi niin reunat olivat epäteräviä. Se on se puoli milliä joka vaikuttaa. Heijastusten välttämiseksi pitimen reunojen pitäisi olla mahdollisimman matalat. Terävyyspalikkaan on 45 asteen kulmaan liimattu mm-paperia josta syväterävyyden aukolla 14 näkee selvästi. Kuva_1 on kropattu 100% suurennuksesta. Kameran kohdistus kannattaa tarkistaa millimetriarkin kuvaamisella että kaikki reunat ovat suorassa Vielä kannattaa ottaa huomioon ilmankosteus. Kuivalla ilmalla filmit käpristyvät enemmän ja tasaisesti terävän kuvan saaminen on hankalaa. Kuvassa 4 on cropattu palanen valmiista kuvasta 100 proentin suurennoksella.
Minä olen digitoinut Nikonin PB4 palkeella ja vanhalla PS4 diakopiointipäällä. Salama kohti tasaista valkoista taustaa. Micro-Nikkor 55mm aukolla f:8...f:11 antaa erinomaisen hienoa jälkeä ja syväterävyys on ollut tähän mennessä riittävä, tosin ym. tarkkaa työtä en ole jaksanut tehdä. Set-up ohessa kiinnostuneille. D800 on tulossa myöhemmin mukaan.
Noissa optiikkaan kiinnittettävissä vimpaimissa on se hyvä puoli, ettei tärähdysvaara oikeastaan ole. Nikonin ES-1 duplikointi tötsä on merkkiriippumaton, mutta stepup-renkailla voi joutua pidentämään dian/negan etäisyyttä kroppikennoisilla.
Itse tuli tehtyä dublikaatit Beselerin väripäällä ja käännetyllä Nikkorin 50-millisellä. Nopeaa, helppoa ja tasalaatuista.
Paljon hyvää vinkkiä, kiitos siitä. Pariin kohtaan kommenttia. En näe mitä etua olisi tietyllä värilämpötilalla värifilmienkään kanssa, vaan sen sijaan sillä, että valonlähde omaisi erinomaisen värintoiston. Kameran tuenta on usein puutteellinen tosiaan, mutta yleisimmin on tietyt kriittiset suljinajat jotka näkyvät hieman pehmeämmässä lopputuloksessa, vaikka olisi kuinka hyvin tuettu. Kun suljinaika on tarpeeksi pitkä, ehtii värähtelyt yleensä laantua merkitsevälle osalle valotusaikaa. Nikonissa MUP (mirror up) on tietenkin tässä käytössä, mutta D800:ssa jää jäljelle sen peiliä suurempi tekijä eli sulkimen avautuminen. D750 ja D810 rungoissa saa MUPin toimimaan sähköisen etuverhon kanssa. (Vaan miten se liveview ja ohjelman kautta kuvaaminen sitten toimiikaan MUP toiminnon kanssa? Sehän olisi vihoviimeinen tilanne, että tulisi peräkkäin kaksi tärähdystä ja samaan syssyyn valotus alkaisi. Siis suljin kiinni ja sitten auki. Vertaa ekan sukupolven Sony a7 mallit. )
Tuollainen pitäisi väsätä, niin alkaisi helpottamaan. Kelpaisi varmaan Porvoon suunnillekin. https://www.youtube.com/watch?v=gmRHTausFls https://www.dpreview.com/forums/thread/3680724 Tai siis joskus tuota katselin ja aloin suunnitella sellaista alustaa, jossa käsin liikutellen nega vaihtaisi täsmällisesti paikkaansa. Nuo liikuttavat moottorit mekanismeineen kun tuntuvat varsin vierailta minulle enkä jaksaisi semmoiseen perehtyä uutena juttuna.
Kun kamera ottaa värikuvan mustavalkonegasta: jokainen kameran R, G ja B-bayer-maskin kautta valonsa saaneista senseleistä saa hieman erilaisen tuloksen, vaikka kuvattaisiin R=128, G=128, B=128-tyyppistä keskiharmaata tasoa. Kanavat tulisi saattaa samalle viivalle, jotta kuva ei vaikuta kummalliselta (keskiharmaa ei olekaan keskiharmaa). Lisäksi ihmisen silmä on eri väreille hieman eri herkkyyksinen: Kun värikuvasta tehdään mustavalkoinen, lasketaan jokainen pikseli tuon kaavan avulla. Kun mustavalkokuva on kuvattu värikennolla, niin bayer-maskin kautta sekin tulee. Valonlähteen värillä voi säätää sekä Bayer-maskin vaikutusta, että ihmisen silmän herkkyyden vaikutusta raakakuvassa. Jos kameralla pyritään vielä mahdollisimman hyvään dynamiikkaan, niin valonlähteen värillä on merkitystä. Yksittäisen kuvan kohdalla pitäisi jokainen värikanava saada käyttämään koko (A/D-muuntimen ja kennon) dynamiikka-aluetta. Isomman kuvajoukon ollessa kyseessä on pyrittävä jonkinlaiseen valon keskiarvoon ... esimerkiksi valon on oltava sellaista, että keskiharmaa kuvautuu kennolle keskiharmaana. Tällöin valkotasapaino säädetään kohdalleen vasta jälkikäsittelyssä (digitaalisessa pimiössä), joka käyttää yleensä laskentaan joko isoja kokonaislukuja tai liukulukuja, jolloin dynamiikkaa ei menetetä . Niin ja tämän jälkeen tehdään konversio mustavalkoiseksi. Hmm ... olikohan tuossa mitään järkeä
Ainkaan se ei ihan tavoittanut minun ajatustani lähtökohdassaan ja lisäksi oli vaikea sitä ymmärtää. Minusta tuntuu että puhut heti kolmannesta ja neljännestä asiasta vaikka ensimmäiset vasta mainittiin. Siksi palaan taaksepäin. Värilämpötilalla ei ole merkitystä, koska valkotasapaino säädetään valolle sopivaksi (kameran jpeg:n tai Raw-muunnoksen Kelvin valinnalla). Valonlähteen hyvällä värintoistolla on merkitystä, koska muuten värisävyt eivät yksinkertaisesti voi toistua muuttumattomina vaikka miten säätäisi, ainakaan joka kuvan kohdalla. Halogeenit ovat yksi tuttu ja varmasti erinomaisen värintoiston antava valonlähde. Tyypillinen värilämpötila niillä on 3000K paikkeilla. https://www.kameralaukku.com/studiokuvaus-f45/polttimoita-e27-kannalle-t120838#p839551 Salamat on toinen yleisesti varmana pidetty ja värilämpötila niillä on noin 5000K.
Jos saa selvennyttää, niin hyvällä ja erinomaisella värintoistolla tässä tarkoitettaneen valon tasaista värintoistoa.
Ainakin kaikki ns. mustan kappaleen spektrit olisivat valonlähteen täydellisiä värintoistajia. Asia ei siis ole riippuvainen värilämpötilasta, mutta jatkuva spektri on näille tyypillinen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_kappale#/media/Filelanck%27s_law_vs_frequency.png https://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_kappale http://www.astro.utu.fi/zubi/radiat/black.htm https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4ril%C3%A4mp%C3%B6tila https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4rintoistoindeksi ---------------------------------------------------------------------------------------- Sopivan monipuolinen värikartta siihen valonlähteen valoon ja testikuvat ottamaan. Siitä sitten pääsee asiaa käytännössä tarkastelemaan. Mit niitä onkaan valokuvaukseen nimenomaan tehtyjä ... muistuu mieleen nimi color checker Tässä on mm. sellainen ilmiö, että ikääntyessään polttimo muuttuu ja esimerkiksi loisteputkilla muutos voi olla värintoistoa muuttava kun taas esim halogeeni vanhenee niin että sen värilämpötila lähinnä vain alenee.
Jos filmin kupruilu on ongelmana niin sitä voi taklata stacking-tekniikalla. En tunne Camera Control Pro:ta mutta ControlMyNikon-ohjelmassa tuon pinon kuvaamisen saa automatisoitua. Kun perustarkennuksen tekee Live View -tilassa niin peilihän nousee "valmiiksi" ylös. Minulla valkoisen paperin kautta heijastettu salama on toiminut hyvin, jopa D7000:n rungossa olevalla tuikulla.
Salamavalot hylkäsin jo edellämainutun syyn takia. En halua yli- ja alivalottuneita raakatiedostoja joista alan tekemään lopullisia kuvia. Toisin sanottuna kun taikina on tasalaatuista niin pullista tulee parempia. Valopöydän värilämpötilalla on väliä kun tekee värillisiä kuvia. Dioja digitoidessani 5000 kelvinin valolähteellä niin kuvatut raakatiedostot ovat lähes identtisiä verrattuna diaan Just-ColorMatch 5000 tarkkailuvalon kanssa sekä kalibroidun Eizo ColorEdge CG 277 ruudulla. Nopea suljinaika on tärkeä. Käytössä on Kaiserin muutaman tuhannen euron reprokäyttöön tarkoitettu jalusta ja silti tärähdys näkyy. Jokainen voi kokeilla liveview systeemillä omalta ruudulta miten tärähdys näkyy ruudulla kuvausnäytön ollessa 100% Alla kaksi kuvaa. Toinen 1/125 ja toinen 1/15 sek.
Tästä on virhe päätellä, että värintoisto olisi heikompi jos tuollaisen valonlähteen värilämpötila olisikin jotain muuta kuin 5000K. Värilämpötila ei ole määräävä tekijä asiassa., vaan valonlähteen spektrin laatu. Tarkoitin sitä että 1/8 1/4 tai 1/2 voisi olla teorian mukaan taas terävämpi. Jos systeemin värähtelylle kriittisiä aikoja haluaa käyttää, avittaa paitsi peilin nosto, varsinkin sähköinen etuverho. Mistä muustakaan se sykäys tulisi - olettaen että muuten kuvaustapa on tarkoituksenmukaista ja huolellista (MUP + lankalaukaisin tai kauko-ohjattu laukaisu, lattian huojunta kuvaajan liikkumisen alla yms).
"Valopöydän värilämpötilalla on väliä kun tekee värillisiä kuvia. Dioja digitoidessani 5000 kelvinin valolähteellä niin kuvatut raakatiedostot ovat lähes identtisiä verrattuna diaan Just-ColorMatch 5000 tarkkailuvalon kanssa sekä kalibroidun Eizo ColorEdge CG 277 ruudulla. Tästä on virhe päätellä, että värintoisto olisi heikompi jos tuollaisen valonlähteen värilämpötila olisikin jotain muuta kuin 5000K. Värilämpötila ei ole määräävä tekijä asiassa., vaan valonlähteen spektrin laatu." Mirrored: Ihan miten vaan. Koitapa kuvata dia 2700 kelvinin lampun valossa ja katso sitten lopputulosta. Hieman kellertää, vai? Olisiko parempi käyttää 5000 kelvinin valoa kuvausvaiheessa?
Ei se ole miten vaan. Valkotasapainon asetus on kameroissa sekä raw-kääntäjissä. Siinä suhteessa ihan miten vaan eikä kellerrä . Ennen vanhaan oli keinovalofuilmiä ja päivänvalofilmiä valkotasapainon asetuksen sijaan. Lisäksi suotimia, kuten esimerkiksi sinisävyinen kääntösuodin jonka kanssa sai oikean väritasapainon halogeenin valossa päivänvalofilmille, sekä tietenkin hienovaraisempia säätöjä. On tosiaan paljon laajempi asia tuo värintoisto kuin vain valkotasapainon säätö. Voi olla silti voturallaan. Yksi perinteinen esimerkki on loisteputken vihreä piikki, joille oli jopa omia suotimiaan. Ei todellakaan riitä että vain valkotasapaino säädetään neutraaliksi, jos valonlähde ei lähetä riittävän tasaisesti tarpeellisia aallonpituuksia. Eikä sitä korjata aina edes tyydyttäväksi suotimillakaan kun hurjimpia valaisimia otetaan esimerkiksi.
Yksi esimerkki. Ihan tavallinen T8 loisteputki mallia 930 ja toinen mallia 850. Kummalla saa luonnollisemman värintoiston? Sitten kun tähän on vastattu oikein, voimme jatkaa aiheessa eteenpäin. Kominumeroisen koodin ensimmäinen numero viittaa Ra-indeksiin. 9 tarkoittaa suurempi kuin 90 ja 8 suurempi kuin 80. Toinen ja kolma kertoo värilämpötilan. 30 = 3000K, 50 = 5000K ja 65 = 6500K
Eikö ole parempi että värit ovat mahdollisimman oikeat prosessin alusta loppuun. Ei tarvitse säädellä väritasapainoa randomina jälkikäteen. Kameraan 5000 K ja oikeat lamput valolähteeksi niin pääsee kaikkein helpoimmalla. Alla oman pöytäni lamppujen tiedot. Professional light box for transparent originals of all types, e.g. slides, negatives, X-rays and microfiches. Color temperature 5000 Kelvin. Four Dulux fluorescent lamps with high color reproduction quality CRI = 90-100. Very high lighting power: approx. 50.000 lux.
Nimenomaan siitä on kysymys, että kuvataan oikeita värejä. Kameraan 5000K kun on 5000K valo ja 3200K kun on 3200K valo. Valkotasapainon säädössä ei kannata käyttää mitään randomia . Asetus on aina valittava ja se siirtyy raw-muunnokseenkin vakioasetuksella "as shot".
