Vs: Leica M9 Hyvin muistettu . <SIZE size="1"]Vaikka voin kyllä sen verran puolustautua, että on tuo jossain määrin molemminpuoleista tainnut olla... Ja onhan tää Leica M9 kuitenkin kiinnostava monelle M-filmikuvaajallekin eikä kuulu ihan samaan kastiin uutena tuotteena kuin uusi Canonin 100-sarjalainen . Tämä taitaakin olla niitä harvoja tämän osaston ketjuja joita on vähään aikaan tullut luettua. Ja vaikka itse sille toiselle materiaalille kuvaankin, niin en sitä otsaan ole tatuoinut (oli mulle viime kesänä Pentaxin DSLR:kin) =).</SIZE>
Vs: Leica M9 " Väitän, ettei Leica (M-sarja) ole reliikki. Joustamaton se on siinä mielessä, jos pitäisi kuvata aivan kaikenlaista kuvaa. Moneen hommaan kuitenkin sopii suppeampikin polttovälivalikoima ja välineensä voi valita tarpeen mukaan. Ei Leica sovi joka hommaan, kuten lintutelehommiin tai makrokuvaukseen kovinkaan hyvin, se on selvä... Mutta sille on paikkansa tietyntyylisessä valokuvaamisessa ja omassa sarjassaan se pitää pintansa yhä (jopa joku antiikkinen M2). Klassikkomaine on yhdentekevää, sillä se ei tee kamerasta sen kummempaa itsessään. Väitän myöskin jälleen ettei Leitzin lasitavarakaan mitään maagista ole ja jos onkin, sekin on aika turhaa viilausta, kun kuvia saa vallan hyvin vaikkapa Voigtländereillä ja jopa Jupitereilla (joissa tosin on omia kuvausergonomiaan liittyviä miinuksiaan, myönnetään). Se on se kameran yksinkertainen käytettävyys, joka Leicasta tekee hyvän ja monille niin hyvän työkalun. Ei legendaarisuus." Eipä noita mittajärjestelmiä Leicaa lukuunottamatta paljon markkinoilla näkynyt pitkään aikaan, toisin oli ennen slr:n voittokulkua, siinä mielessä kyse on reliikistä, tällä en tarkoittanut kameran ominaisuuksia tai käytettävyyttä kuvaamiseen. Itse kuvaan yleensä mieluummin M-6:lla kuin Nikon FM:llä (ero ei näy minulle lopputuloksessa, kyseessä on siinä mielessä fiiliskysymys) syistä, jotka varmaan ovat useimmille Leicasta kiinnostuneille tuttuja. Leica ei varmaan olisi legendaarinen, ellei sen käytettävyys olisi hyvä, mutta aika rohkeata väittää, ettei kameran maineella ja varsinkin sitä käyttäneiden kuvaajien maineella olisi mitään tekemistä siihen kohdistuvan mielenkiinnon kanssa. En epäile, ettet itse olisi sitä hankkinut pelkillä järkisyillä.
Vs: Leica M9 Mittaetsinjärjestelmän hienous kiteytyy minusta aika hyvin alla näkyvässä kuvassa. Siinä on kaksi polttoväliltään (35mm) ja nopeudeltaan (f/1.4) samanlaista lasia. Toinen on peilirefleksikameraan ja toinen mittaetsinkameraan. <IMG src="http://theonlinephotographer.typepad.com/.a/6a00df351e888f88340120a554165a970b-800wi"]</IMG>
Vs: Leica M9 Mutta kun vertailaankin käsitarkenteisia objektiivejä (kuten kuuluisikin), niin tästä kuvasta näkee miten pieniä esim. F-järjestelmän lasit ovat Leican mittaetsinkamaan verrattuna! <IMG src="http://hakkarainen.kuvat.fi/tempo/nikkor3514_vs_leica3514.jpg"]</IMG>
Vs: Leica M9 Nyt kun M9 tulee niin onko M8 huono vaiko hyvä ostos kun käytettyjä alkaa ilmestyä enemmän!?
Vs: Leica M9 Nikonin pienin täysikennoinen digikamera on D700. Ihan sama minkä kokoisen lasin siihen järkäleeseen laittaa kiinni.
Vs: Leica M9 Digi on vaan tehnyt kaikesta niin suurta... on sitä aikanaan osattu tehdä SLR kameraakin pienellä ja sievällä optiikalla... <IMG src="http://sefi.dyndns.org/~nappe1/dc.net/penft-lenses/Zuiko20-3.5/P6067042-dc.jpg"]</IMG> - No onhan se puolikino joo, mutta tuo 20/3.5 ei ole edes vielä Pienin optiikka mitä tuohon järjestelmään sai.
Vs: Leica M9 Pen F:t taitaa olla suunnilleen Leican kokoluokkaa kuitenkin (ainakin ero on pieni), kuten niiden objektiivit =). Mutta ei se Leicakaan (housun)taskuun mene, kyllä se siinä mielessä melkein samaa sarjaa on noitten DSLR:ien kanssa. Tietysti pienempään laukkuun menee tai takintaskuun.
Vs: Leica M9 M6 (muistaakseni) on aika tismalleen Pen F:n kokoinen. Eroa vaan siinä että Penissä on tosiaan Peili kuvapinnan ja takalinssin välissä. piirtoetäisyydessä M:n ja Pen F mountin välissä on kokonainen milli, joten nyt jo pois nukkuneelta Maitanilta komea suoritus saada kaikki mahtumaan siihen tilaan. itseasiassa se uusi E-P1 Oly on lähes täsmälleen Pen F:n kokoinen (paksuudessa voi olla eroa... viimeeksi kädessä pitäessäni jäi mielikuva ohuemmasta kamerasta...), joten kyllä siinä aika iso ero on E-400/E-410/E-420:een jotka ovat kait edelleen ne pienimmät dSLR:t. vertailukuvana löytyy se sama moneen kertaan nähty: http://sefi.dyndns.org/~nappe1/dc.net/oly-perhe.jpg oli miten oli, teknisesti M9 on merkittävä kamera. Aika näyttää, kuinka kauan menee ennen kuin tuo kokoluokka tuolla kennokoolla tulee kuluttajahintaluokkaan, jos moiselle edes tarvetta koskaan tulee.
Vs: Leica M9 Ja se peili tuo laajiksiin ongelmansa, minkä takia ilmeisesti toi 20/3.5 on samaa kokoluokkaa kuin 35/1.4 M-bajonetilla ;-). Onkos hintaluokassakaan järkyttäviä eroja? Eikö noi Pen-laajikset ollu aika hintavia myös? [offtopicia viä vähän] Pen F olis saanu ollakkin mittaetsin, niin ei olis se etsinpuoli niin tuhnuinen =). Vaikea perustella tuollaista kameraa itselle, vaikka onkin ihan mielenkiintoinen laitteena... Kuitenkin kun samaan kokoon saa kokoruudun kameraa ja jos oikeasti taskukameraa haluaa niin niitäkin on (esim. XA).
Vs: Leica M9 vaan ei saannu 1963 (Pen F) tai edes 1966 (Pen FT). XA tuli vasta myöhemmin. Tiedätkö muuten mikä kamera oli se syy mikä pakotti Maitanin kehittämään XA:n? EDIT: vielä muutama pointti, 20/3.5 vastaa kuvakulmaltaan 30millistä. (muistetaan se kuvasuhde-ero) mittaetsimen ongelmana on taas se etsin, sitä kun on pakko A) kompensoida polttovälin muuttuessa tai B) vaihtaa kokonaan. portaaton Zoomi vaihdettavaobjektiivisessa mittaetsinkamerassa on taas täysi mahdottomuus johtuen juuri siittä että etsimen pitäisi olla osa obejktiivia että se voisi muuttaa myös polttoväliään sykronissa objektiivin kanssa. Lisäksi tulevat myös ongelmina lähelle tarkentamisen problematiikka ja erittäin lähelle jäävien kohteiden näkymättömyys etsimen kuva-alalla vaikka ne kuvaan jäävätkin pahimmillaan aivan keskelle. Täydellistä systeemiähän ei ole. Eikä koskaan tule. Välineet kuvauksen mukaan eikä kuvausta välineiden mukaan. EDIT2: hintoihin pitää todeta että keräilijäkama on aina kallista, valmistajasta riippumatta. Tuskin Pen F:ää tänäpäivänä kukaan ihan käyttörungoksi ostaa. Putkien hinnat vaihtelee jonkun verran, tuon laajiksen ollessa siellä 200-400 Euron välillä. 38/1.8 ei vastaavasti maksa sitten juuri mitään, mikä on vähän hassua ottaen huomioon että se on aivan törkeän skarppi objektiivi. Pannukakku 38/2.8:sta saa sitten maksaa taas varmasti yli tonnin yksinäänkin. Harvinaisuusaste ja objektiivin kunto sen hinnan loppupeleissä määrää. John Fosterin sivut osaavat kertoa tästäkin asiasta paljon: BIOFOS &tm; for Olympus collectors
Vs: Leica M9 Kiinnostaako ketään Leica X1? Itse odotan sitä mielenkiinnolla, 35mm on lempi polttovälini ja tuossahan luulisi olevan varsin laadukas 35mm kinovastaava objektiivi ja rungossakin näyttää olevan leicamaista fiilistä. Digitaali M-runkoihin tuskin koskaan on varaa, mutta tuohon kenties olisikin...
Vs: Leica M9 1550e Rajalassa. Kiinnostais, mutta ei tolla hinnalla. Eiköhän noita M8:ja saa pian samaan hintaan, sit vaan nokalle esim. 28mm f2 Ultron
Vs: Leica M9 Äskeisellä työmatkallani katsoin kuinka khakin väriseen kaupunkiasuun pukeutunut viisikymppinen Leica-mies tuli vaimonsa kanssa katukahvilaan. Mies auttoi digipokkaria roikotelleen vaimonsa ensin istumaan. Sen jälkeen hän otti oman tuolinsa, asettaen mustan M7:n roikkumaan tuolin selkänojalta. Siinä pariskuntamme sitten istui. Ja kun espressot ja vedet oli tilattu ja juotu, alettiin katsella kuvia digipokkarin takatelkkarista. M7 roikkui joutilaana tuolin selkänojalla... Mielestäni tämä oli hauska episodi. Kertoo kameramaailman merkitysrakenteista ja siitä, miten sukupuolittuneita ja luokkakantaisia ne ovat. Saatuani olueni loppuun, heitin D700:n olalle ja jatkoin matkaani