Vs: Leica M9 Olisikin noin halpa. 5496 on hinta veroineen. LeicaShopin takuuasiat hoituu vain heidän kauttaan, mikä on hieman epäkäytännöllistä. Suomen liikkeistä ei saa kuin harmaana toistaiseksi.
Vs: Leica M9 Useimminten kai päinvastoin -eikös suhteellisuudentaju mene helpommin ilman kokemusta? ;-D
Vs: Leica M9 Kyllä M9:ni on edelleen vain päiväunissa. Vähät Leicani ovat filmiversioita ja kuvaan niillä Adoxille. Tuloksia vertaan digiotoksiin ja jälkimmäisistä en saa yhtä laadukkaita. Yritän selvittää itselleni avoimin silmin nykytekniikoita ja siinä, miten kuva syntyy. Filmikameroiden kehitys on niin pitkällä, että huono kuva on aina kuvaajan "ansiota". Digilaitteissa tekniikka asettaa vielä omia rajoituksiaan, mutta kehitys on huimaa. Ehkäpä joskus voin kuvata M9:llä, mutta en vielä pitkään aikaan.
Vs: Leica M9 http://www.bhphotovideo.com/c/product/3 ... ripod.html"]http://www.bhphotovideo.com/c/product/30592-REG/Leica_14100_Table_Tripod.html Kuulapolven kanssa hieman yli 300. Muutama lisäkymppi. kapa P.S. Minulla on tuollainen "Leican" taskujalusta made in USSR. Se tosiaan maksoi sen muutaman kympin. Markkoja, ja niitäkin vähän. Ei taida enää mistään löytyä. Siinä päällä kuitenkin Leitzin oma kuulapolvi. Ikävä kyllä vain se pienempi, mutta menettelee sekin.
Vs: Leica M9 Sujuvasti kuitenkin selität kahden kameran laatueroista, joista vain toista olet kädessäsi pidellyt. Tämä korostuu jostain syystä digileicojen kohdalla; ihmiset esittävät kaikenlaisia mielipiteitä ja kokemuksia vaikkeivät ole tuotteita käsissään pidelleet. Suuri on tarve myös korostaa, kuinka ei tarvitse mitään digitaalista Leicaa, kuinka se on kallis ja miten hyvä nyt olemassaoleva filmiversio on.
Vs: Leica M9 Kai mielipiteensä saa esittää? vai pitäisikö kaikkien laulaa samaa ylistyskuoroa kamerasta, jolla kukaan täällä ei tietääkseni ole kuvannut.
Vs: Leica M9 Oma kokemukseni digileicoista perustuu M8-malliin, joka on parempi kuin lukemattomat kokeilemattomat mielipiteet väittävät. Eikä minulla ole mitään syytä olettaa, etteikö M9 olisi parempi ja kypsempi kokonaisuus. Toki viiden M-Leican jälkeen on todettava, että pitkä kuvauskokemus niillä helpottaa suuresti ymmärtämään kuinka M8:lla tai M9:llä ylipäänsä toimitaan.
Vs: Leica M9 Itse kukin =) [QUOTE> [/QUOTE] Mielestäni WILMIX lähinnä pohti, millaisia ratkaisuja kamerassa on tehty ja vaikuttavatko ne mahdollisesti kuvanlaatuun reunalla. Ei tässä kai vielä mitään johtopäätöksiä laadusta olla tehty. Ja kyllähän se hinta melkoinen on ja olemassaoleva filmiversio hyväksi todettu, monesti pitkässäkin juoksussa =). Jos alkaa tän digikameran etua pohtia niin eikö se lähinnä ole siinä, että kuvat saa digimuotoon helposti... Eli joku vois jopa röyhkeästi väittää että laiskuus (tai ajan riittämättömyys). Voisihan tuo kennokoon kasvattaminen joitakin kompromiessejakin poikia, varsinkin kun hinta on suhteessa edeltäjäänsä melko alhainen... Vaan kukapa tietää, niin...
Vs: Leica M9 Vastaukseni ei sisällä rautalankaa, mutta vertailuja olen tehnyt ensin kuvaamalla filmi-EOSsilla (1N) ja työkalullani, 5D Mk2:lla. Koska harvat Leican linssini ovat parempia kuin käyttämäni Canonin linssit, käytän nyt referenssinä Leicalla otettuja kuvia ja vertaan niitä digiotoksiini. Niin kauan kun filmille saan parempia kuvia, voin nähdä tarpeen kehittyä digin kanssa. Aivan samalla tavalla kuin jo analogisessa työskentelyssä, on helpompi kehittyä, kun tietää, miten tekniikka on kuvaajan apuna. Esim. ei auta yhtään huippuvälineet, jos ei osaa käyttää jalustaa jne. Vastaukseni sisältävät rivien välissäkin sen tiedon, etten omista M9:ää (vielä), joten tekniikkojen vertailuja on ollut mahdollista tehdä vain käytössäni olevalla kalustolla. Haluan puristaa omista välineistäni enemmän, testejä tekevät kameralehdet. En selitä tai epäile M9:n laatuominaisuuksia, en ollenkaan. Haluan edelleen käyttää tämän foorumin positiivisia ominaisuuksia tiedustelemalla asiaa paremmin tuntevilta, miten Leica saa aikaan täydellä kennolla sen laadun, josta olemme valmiita maksamaan. Digivälineissä on vielä huima kehitysvaihe meneillään. Parin vuoden välein tulee silmin nähtäviä laatuparannuksia. Tänään voi verrata digiä hyvään digiin ottamalla verrokiksi aidon 16-bitisen järjestelmän. Silloin voi käsitellä samaa kennokokoa.
Vs: Leica M9 Omistamatta kyseistä vehjettä ja koskaan edes koskeneena siihen voin kuitenkin sanoa, että nyt puhutaan taas tyhjänpäiväisyyksistä. Parempi olisi keskittyä siihen, kuinka tuo väline soveltuu kuvaamiseen. Miten se toimii työvälineenä. Kuhinat ja muut kohinat ja reunaruput jättäisin pikselipiippareitten kummasteluksi. Jos tuo väline kelpaa kuvajournalistille ja saa jopa hän kuvansa painetuksi, niin sieltäkö luupin kanssa tiirailette nurkasta rasteria ja tutkailette reunapiirtoa ja kohinaa. Kyllähän tuo vehje on tehty valokuvaajille, ei pikselipiippareille. kapa
Vs: Leica M9 Kyllähän M-leica on aina ollut selkeästi yksipuolisempi ja joustamaton vehje verrattuna slr:ään(ei digi eikä filmi), eräänlainen reliikki, eikä sitä koskaan ole voinut ominaisuuksiltaan monipuolisuudessa noihin rinnastaa, eli se siitä huonommasta kohinasta. Kuitenkin se on kameroiden ykkösklassikko, jonka laatu ja sen tuntu ovat vertaansa vailla. Leica on ollut aina aika hidaskäänteinen tuotteidensa kehittämisessä ja yhtenä syynä ilmeisesti on ollut se, että asiat on yritetty suunnitella jopa vuosikymmenien perspektiivillä. Luultavasti myös M-9 kestää aikaa paremmin kuin muut digikamerat.Ämysikin olisi saatu nopeammin aikaiseksi, jollei olisi piitattu siitä, että vanhat objektiivit sopivat tuohon (vrt. esim. digiperä r-runkoihin, kunnioitettava yritys).
Vs: Leica M9 Omistamatta ko. vehjettä arvelen, että kirjoitat nyt itse tyhjänpäiväisyyksiä. Tätä laitetta ei ole suunniteltu työkaluksi. Jos niin olisi, miten voisi ihminen ymmärtää, että muistikortin vaihtamiseksi pitää edelleen ruuvata jokin idioottimainen pohjalevy pois? Se on museointia eikä työkaluvalmistusta. Miten voisi ymmärtää, että vuosikymmeniin ei sitä työkalua ole muutenkaan kehitetty kuin tekemällä siitä digitaalikamera. Yleisen elämänkokemuksen nojalla arvelen, että 1) useimmille kuvajournalisteille on olemassa paljon parempia kameroita ja 2) äärimmäisen harva kuvajournalisti ostaa tämän kameran välineekseen ja 3) kukaan työnantaja, joka ostaa kuvaajilleen työkaluja, ei osta kuvaajilleen tätä kameraa.
Vs: Leica M9 Ammattilaisilla olisi luultavasti rahaa ostaa M9 uusillakin laseilla, mutta uskonpa että suurin osa näistä tullaan myymään Leica-fanaatikoille ja muille vastaaville harrastajille, joille lopulta tärkein asia ei aina ole kameran uskomaton käytettävyys ja kestävyys työkaluna. Sen sijaan heille tämä on "hieno kamera" itsessään, jossa voi käyttää uskomattoman maagista objektiivikokoelmaa, joka ennestään on samalta legendaariselta tehtaalta alkunsa saanut.
Vs: Leica M9 Samaa mieltä, ainakin tuosta että mikä on oleellista kamerassa. Hieman eri mieltä siitä, kenelle kamera on suunniteltu (edellinen postaus). Käytettävyys todennäköisesti on pitkälti samantapainen kuin vanhemmissakin M-Leicoissa, joten sen suhteen ei pitäisi olla ongelmaa. Jos jotain pientä kompromissia kuvanlaadussa olisikin tehty, niin ei se välttämättä käytännössä mihinkään näy. Valtaosassa kuvista se ei kuitenkaan ole ratkaisevaa, onko reunalla vähän vinjetointia tai kohinaa. Ne saattavat monesti jopa sopia kuvaan oikein hyvin. Sitä mä kuitenkin ihmettelen, miksi "tavallinen" harrastaja maksaa digi-Leicasta tuollaisia hintoja? Onko se nopeus digikuvan saamiseksi niin tavoiteltavaa? Eikö meillä harrastajilla yleensä ottaen ole vapaat kädet esim. aikataulujen suhteen? Filmikulutkaan tuskin M9:n ostajalle muodostuisivat ongelmaksi =). Väitän, ettei Leica (M-sarja) ole reliikki. Joustamaton se on siinä mielessä, jos pitäisi kuvata aivan kaikenlaista kuvaa. Moneen hommaan kuitenkin sopii suppeampikin polttovälivalikoima ja välineensä voi valita tarpeen mukaan. Ei Leica sovi joka hommaan, kuten lintutelehommiin tai makrokuvaukseen kovinkaan hyvin, se on selvä... Mutta sille on paikkansa tietyntyylisessä valokuvaamisessa ja omassa sarjassaan se pitää pintansa yhä (jopa joku antiikkinen M2). Klassikkomaine on yhdentekevää, sillä se ei tee kamerasta sen kummempaa itsessään. Väitän myöskin jälleen ettei Leitzin lasitavarakaan mitään maagista ole ja jos onkin, sekin on aika turhaa viilausta, kun kuvia saa vallan hyvin vaikkapa Voigtländereillä ja jopa Jupitereilla (joissa tosin on omia kuvausergonomiaan liittyviä miinuksiaan, myönnetään). Se on se kameran yksinkertainen käytettävyys, joka Leicasta tekee hyvän ja monille niin hyvän työkalun. Ei legendaarisuus. Viimeistä lausetta on vielä kommentoitava: M9 kävisi tuskin kaupaksi kovinkaan hyvin jos siihen pitäisi ostaa aivan uusi sarja objektiiveja. Ei kai tuolla mikään varsinainen kiirekään ollut, kun edeltäjä jo oli markkinoilla (ja sitäkin olisi myytävä). Asiakaskohderyhmä ainakin olisi ollut aivan erilainen ja kapeampi, jos olisi hätäilty markkinoille joku kyhäelmä johon ne vanhat arvossaan olevat optiikat eivät olisi sopineet.
Vs: Leica M9 Minun kohdallani kyse ei ole nopeudesta tai filmin kalleudesta vaan kätevyydestä. Filmirungon kanssa käy usein niin, että ei ole tilanteen vaatimaa filmiä koneessa. Nopeista värifilmeistä on Suomen pimeydessä ainakin itsellä vaikeampi saada yhtä hyvää jälkeä kuin vaikkapa M8:n tiedostoista, vaikkei se mestari korkeilla herkkyyksillä olekaan. M9 on tällä hetkellä valitettavasti ainoa järkevän kokoinen täysikennoinen kamera ja siitä joutuu pulittamaan kovan hinna. Onneksi digivehkeet halpenee nopeasti...
Vs: Leica M9 Otetaas lainaus kejusta x johon pääsee klikkaamalla tuota lainauksen yläosan linkkiä: Jännä juttu miten piti saada filmipuoli erilleen ettei digimiehet pilaa ketjuja, mutta onneksi filmimiehet voivat tulla digipuolelle ylistämään omaa formaattiaan
Vs: Leica M9 Tämä mielenkiintoni M9:n toimintaperiaatteisiin ei ole lähtöisin pikselihuumasta tai muusta taudista. Silloin kun M8 tuli markkinoille, joku asiantunteva media kertoi, että Leicaan ei ole koskaan mahdollista tehdä isompaa kennoa, koska takalinssit ovat niin lähellä kennoa ja syntyviä ongelmia ei Leitz voi tuotteissaan hyväksyä. Leicaan piti siis valmistaa erikseen "digilinssit", joissa valonsäteet tulevat enemmän kimpussa kuin viuhkassa. Valon tulokulman ollessa 45 astetta, kenno "peilaa" enemmän kuin keskipisteessä. Nyt kun ongelma on ratkaistu, on mielenkiintoista tietää, miten se on ratkaistu. Canonin digirungolla eron huomaa, kun ottaa kuvia zoomien laajiksilla ja toisessa ääripäässä Zeissin S-Planar 74:lla, jossa valonsäteet ovat hyvinkin yhdensuuntaiset kennolla. Jälkimmäisen kuvat ovat tasalaatuisia reunasta reunaan. Tässä auttaa myös piirtoympyrä : digijärkkärin täyskenno on oikeastaan linssiin verrattuna croppikenno. Vinjetointi sopii joihinkin kuviin, joihinkin ei. Itse joudun ottamaan kuvia, joissa ei saa olla vinjetointia. Kun esim. Biogoneilla vinjetointi on hyvin vähäistä ja filmikalustolla korjausta ei tarvitse tehdä, niin on perusteltua tietää, miten M9 toimii. Palkkikameroiden laajiksissa on erikseen Centerfilter, jolla poistetaan vinjetointia. Suuresta hinnasta huolimatta vinjetointi on objektiivin ominaisuus, johon voidaan vaikuttaa. Suodattimen kanssa todellinen valovoima on sitten jo 11 eikä 5,6. Asiaa ei mainittu näin raadollisesti yhdessäkään esitteessä. Ylipäätään kaikkien kameroiden markkioinnissa kerrotaan saavutuksista. Ei ole kaupallisesti järkevää kertoa niistä rajoituksista, joita ei ole tuotteessa ratkaistu. Jälkeenpäin kokemusperäisesti voidaan todeta kolme vuotta vanhoista digijärkkäreistä montakin asiaa, joihin niistä ei ole. Asiat eivät olleet esillä tuotteiden uutuusaikana. Otetaanpa sitten toinen merkittävä mielenkiinnon kohde esiin M9:stä ja täydestä kennosta. Tasalaatuisuudesta on kysymys myös siinä, että myös reuna-alueilla sävyntoisto ja vivahteet ovat tallella valo- ja varjokohdissa samalla tavalla kuin keskialueella. Asiasta on havainnollinen kuvapari Digikamera-lehden 14/09 sivuilla 28-29. Osan erilaisuuksista saa korjailtua fotarissa, osaa ei. M-filmirungoissa erot ovat enemmänkin käyttöominaisuuksissa. Kun ajatellaan, että runko on vain valonpitävä laatikko, niin kuvaan vaikuttavat sitten eniten linssistö ja tallennemateriaali. Kun pitää kädessään Hasselin 500-runkoa härpäkkeet riisuttuna, niin sinähän se on : pelkkä valonpitävä laatikko. Useissa muissa tallennemateriaali on integroitu laatikkoon... Kommenttina taskujalustan hintaan : Mulla on kaksi alkuperäistä Leitz-taskujalustaa isoilla kuulapäillä. Hankin ne Ruotsista huutokaupasta muutamalla kympillä. Ovat todella käytetyn näköisiä, mutta tukevuus on tallella. Ruotsin armeija on käyttänyt tätä ja tuotteita löytyy joskus saappaitten ja leikkuulautojen välistä miljoonalaatikosta. Edelleenkin on arvoitus, miten M9 tuottaa kennolle tasalaatuisia kuvia kehittämällään tekniikalla.
Vs: Leica M9 Leican ratkaisu on se, että mitä kauemmas kennon keskipisteestä mennään, sitä vinommaksi noi kennon mikrolinssit on rakennettu. Eli rakenne on "kovera" mikrolinssien rakenteen osalta. Sama periaate on M8:n kennossa, M9:ssä on vaan pinta-alaa kasvatettu. edit: niin ja tuossa on lisäksi myös kameran softaan / rautaan pohjautuva korjailu eri objektiiveille. M8:ssa on automaattinen tunnistus joka perustuu kuuden bitin (mustan tai valkoisen täplän) koodaukseen bajonetissa, M9:ssä on käsittääkseni myös mahdollisuus valita suoraan menusta mikä objektiivi on rungossa, joten laseja ei tarvitse koodata.
Vs: Leica M9 Ei kai se mikään arvoitus ole kun se on jokaisessa kameraa koskevassa artikkelissa selitetty. Esim (Leica M9 and hands-on preview): [QUOTE> [/QUOTE] Toimivuus käytännössä on testattu systemaattisesti ja perusteellisesti mm. täällä (maksullinen) ja hyvin näyttää toimivan. Vinjetointi näyttää olevan hyvin minimaalista ja sisäänrakennettua softakorjausta käyttämällä siitä ei ole tietoakaan.