moron. oon jonkun verran pelannu digivehkeitten kans, mutta nytten innostus iski filmipuolelle. tuli hankittua canonin eos 500n filmijärkkä. rupesin kyseleen neuvoja näistä filmivehkeistä tuolta digipuolen foorumilta ja ohjasivat tänne. täältä pitäis löytyä osaavaa väkeä vähän joka lähtöön, kun puhutaan mistä tahansa valokuvaukseen liittyvästä ei-digi jutusta. eli itse valokuvaus on tuttua hommaa, mutta filmien kehittely, hinnat jne on pikkasen hukassa. sitten itse asiaan. jos ostan filmit valmiina rullina kaupasta kehitytän ne jossakin liikkeessä, niin mikä on se hinta, mitä kannattaa maksaa siitä filmistä ja siitä jehityksestä? vaikuttas aika kalliilta, jos näin tekee, vai tuntuuko vain? minkälainen homma on alkaa itse opetteleen kehitteleen niitä kuvia alusta loppuun saakka? jotenkin sellanen mielikuva, että mustavalkofilmistä se on helpompaa. ja jos itse alkaisi niitä kuveja kehitteleen, niin missä hinnoissa liikkuu mustavalko filmit ja ne kaikki aineet, mitä kehityksessä tarvitaan ja ne työkalut? kiittäen. pera
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Mustavalkofilmien hinnat liikkuu Suomessa yleensä n. 4-7 euron hinnoissa, toki kalliimpiakin löytyy mutta peruskamaa saa ainakin Helsingistä n. 4 euroa rulla valmiina tehtaan purkeissa. Käytännössä nykyään useimmiten kannattaa ostaa ihan valmiiksi purkitettua, koska metritavara on sen verta mennyt marginaalitouhuksi ja sit pitäis myös hommata melkeinpä se latauslaite. Mustavalkofilmiä ei kannata kehityttää, vaan kehittää itse. Hinta on vähintään nelin-viisinkertainen liikkeissä, ellei enempi. Lisäksi itse tekemällä saa paljon paremmin kontrolloitua tulosta (kontrastia) kuvausaiheiden mukaan (kova valo vs. pehmeä valo). Voi myös valita hienoraekehitteitä tai reunaterävyyttä korostavia kehitteitä. Kehityshinta rullalle tuskin on euroakaan kun itse tekee. Aikaa menee ehkä reilu puoli tuntia plus filmin kuivuminen päälle. Liikkeissä halvimmillaan neljä euroa, yleensä vähintään viisi ja pitää saada rullat vietyä ja haettua liikkeiden aukioloaikana. Lisäksi ne filmit yleensä lähetellään esim. Eirille, eikä kehitetä paikan päällä. Poikkeuksena ovat C-41-prosessissa kehitettävät mustavalkofilmit, jotka ovat siis periaatteessa värittömiä "väri"negatiiveja. Voidaan kehittää samassa koneessa ja aivan samalla tavalla (ja hinnalla) kuin värinegat. Mustavalkotyöskentelyyn tarvittavien materiaalien hintoja voi katsella vaikkapa osoitteista www.telefoto.fi ja www.fotohertell.fi (Tampereella). Filmin kehitykseen tarvitaan filminkehitettä ja kiinnitettä. Sama kiinnite käy myös papereille, mutta kehite on eri. Nämä ovat välttämättömät aineet ja lisäksi usein käytetään loppupesussa huuhteluainetta, joka auttaa vähentämään kuivumisjälkiä jos vedessä on esim. kalkkia. Keskeytteenä toimii vesi aivan hyvin, joten erillistä keskeytettä ei ainakaan filmeille tarvita. Yleisimmät (muovipintaiset) paperit eivät sitä myöskään vaadi. Esim. 18x24 -kokoinen paperi maksaa Tampereella n. 40 senttiä arkilta. Litralla laimennettua kehitettä ja kiinnitettä kehittää muistaakseni n. 60 arkkia näitä, joten kun laimennussuhteet yleensä ovat luokkaa 1+7 niin kemikaalien hinta ei ihan kamalasti tuossa tunnu. Paperikuvien tekoon tarvitset myös sen suurennuskoneen, ellei paikkakunnaltasi löydy jotakin kerhoa, seuraa tai muuta yleistä pimiötä, jossa pääsisit valokuvia tekemään. Yksinkertaisia mustavalkotyöskentelyyn sopivia suurennuskoneita saa nykyään todella halvalla, joskus jopa ilmaiseksi. Sama pätee altaisiin ja filminkehitystankkeihin, siinä ne tärkeimmät työkalut taitavat ollakin. Tässä vielä pari hyödyllistä linkkiä aiheeseen liittyen: http://www2.uiah.fi/virtu/materiaalit/valokuvaus/kehitys_tarvikkeet.html http://kamerat.tky.fi/cms/index.php?page=mv_opas B&W Film Developing Times | The Massive Dev Chart (Kehitysaikoja lähes kaikille yleisille mustavalkofilmeille) -- Värifilmeistä ja vedostamisesta vielä: Varsinkin värinegatiivit on myös helppo kehittää itse, jopa ihan kotona. Erona mustavalkoiseen on lähinnä lämpötila, joka mustavalkofilmeillä yleensä on n. 20 astetta tai vähän yli. Värinegatiivit vaativat yleensä 35 tai 38 astetta. Tämä onnistuu kuitenkin helposti laskemalla vaikkapa tiskialtaaseen sopivan lämpöisen vesihauteen, jossa kehityspurkkia pidetään kehityksen ajan (silloin kun sitä ei käännellä). Kehitysajat ovat värinegatiiveille ovat varsin lyhyitä, joten lämpötila ei paljoa ehdi laskemaan ja kehitys onnistuu riittävällä tarkkuudella (eikä se muutenkaan ole ihan niin pienestä kiinni, mitä valmistajat varmuuden vuoksi väittävät). Myös diafilmit onnistuvat itse, mutta ovat hieman kriittisempiä kehitysprosessin suhteen, koska kehitetty kuva on suoraan lopullinen jos projektorilla sitä katsotaan. Samaan tyyliin kuin yllä, on kuitenkin päästy erinomaisiin tuloksiin myös diafilmeillä. Prosessi on hieman pidempi ja siinä on ainakin yksi vaihe enemmän. Värinegatiivista paperikuvien teko onnistuu myös hyvin kotipimiössäkin. Erona mustavalkoiseen on kuitenkin erityisesti suojavalon käyttö. Mustavalkokuvien teossahan voi käyttää punaista (tai mahdollisesti muun väristä hommaan tarkoitettua) valoa, joka ei valota paperia. Väripaperi taas luonnollisesti on herkkä myös punaiselle valolle, joten suojavalon on oltava sopivan värinen ja todella himmeä tai homma on tehtävä täysin pimeässä. Kun mustavalkokuville etsitään valotusaika ja oikea jykkyysaste (kontrasti), niin värikuville etsitään valotusaika ja värisuodatukset. Tämä vaatii myös suurennuskoneen, jossa on väripää. Mustavalkoisille riittää multigrade-pää tai suodinsarja kontrastin säätelyyn. Mustavalkoisesta on helpompi alottaa, mutta ei kannata pelätä värikuvienkaan kehittelyä. Yllättävän harva sitä harrastaa, vaikka ei se lopulta ole sen vaikeampaa. Filminkehitykset ovat väripuolellakin selvästi halvempia ja laatu on hyvää, joskus jopa parempaa kuin liikkeissä. Myös kontrolli ja mahdollisuus kokeiluihin ja pieneen säätelyyn samoin kuin mv-puolella, lisääntyy selkeästi eikä maksa ekstraa.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Paas tuleen osoittees mulle emailina, niin lähetän mun monisteen aloituskurssista ja hinnaston matskuista, siitä on hyvä lähteä liikkeelle. www.123Prolab.com ja <EMAIL email="jukka.vatanen@kolumbus.fi"]jukka.vatanen@kolumbus.fi</EMAIL>
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä noniin. nyt olen jo saanu aika lailla informaatiota tästä koko touhusta. ja vatanen lupas lähettää jotakin matskuakin mulle, niin saas nähä, jos tästä viä kurssillekkin joutuu onhan tää vähän eri maailma, kun tietokoneella "kehitellä" näitä kuvia. ja jos jollakin on ylimääräsenä tarjota suht halpaa alotussettiä tohon filmien kehitykseen, niin saa tarjota. mialuiten sellanen kokonaispaketti, missä on kaikki tarvittavat, että saa tehtyä valmiita paperikuvia. kiitos kaikille vastanneille ja jeesanneille. t. pera
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Huutonetistä voi kans katsella suurennuskoneita yms.. Tosin en mene takuuseen mitkä niistä on hyviä. Osaavalta käyttäjältä on tietysti paras ostaa, mutta toisaalta ei paljon mene rahaa hukkaan jos jollain 50 eurolla "kokeilee" mitä saa. Helposti suurennuskoneen objektiivistakin saa tuon verran tai suurimman osan takaisin tarvittaessa.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Eikä tämäkään saitti ole huono tietolähde...varsikin jos ei ole pakko saada kaikkea uusintana.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä panin pienen paketin tulemaan ihan demona, viitteiden ja kommenttien kanssa, JV
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä mitenkäs muuten, jos kehitetään filmiä, niin onko mustavalko filmin ja värinegatiivifilmin kehityksessä eroa? siis tarkotan, että jos ne pelkät filmit kehitetään ja jätetään se valmiiden kuvien teko pois? vai onko pelkästään vedostuksessa ero mv:n ja värinegan työmenetelmissä?
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Eri kemikaalit, eri lämpötilat. Vaiheet ovat yksinkertaisimmallaan samat, ainakin periaatteessa. MV: 1) Kehite (20-24 astetta yleensä, ajat filmin ja kehitteen mukaan jne...) 2) Keskeyte (joko ihan kemikaalilla, tai sitten vedellä) 3) Kiinnite 4) Loppupesu Värinegatiivi (prosessi tavallisesti 38 asteessa): 1) Kehite (3-4 min, standardikehite ja -prosessi) 2) Stop (mustavalkoisellekin soveltuvalla keskeytteellä, yleensä laimea etikkahappo tai sitruunahappo) 3) Valkaisukiinnite (Blix) 4) Loppupesu 5) Stabilisaattori Lopuksi kuivaus molemmissa. Mustavalkoisella voi lisäksi käyttää pesua nopeuttamaan kemikaalia, joka auttaa kiinnitteen poistumisessa. Lopuksi voi myös käyttää kostutusainetta (jotkut ovat käyttäneet Fairyakin) auttamaan kuivumisjälkien vähentämisessä (vähentää nesteen pintajännitystä, jolloin ei niin helposti muodostu valuvia pisaria joista jäisi jälkiä). Mustavalkofilmissä valottuneet hopearakeet kehitetään ja ne mustuvat. Kiinnite poistaa valottumattomat osat, jolloin jäljelle jää negatiivikuva. Värifilmissä rakeet kehitetään, mutta ne valkaistaan blixillä pois. Rakeet kuitenkin ovat reagoineet filmin eri värikerroksien kanssa muodostaen väripigmenttejä, jotka sitten jäävät lopulliseen negatiiviin kuvaa muodostamaan.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä ok, kiitos. tämä tieto riittää tältä erää.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Kerro toki tuloksista ja kokemuksista sitten kun olet alkuun päässyt (tai kerro vaikka aikeistasikin näiden juttujen perusteella) ;-).
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä joo kerron kyllä sitten lisää. ja kuviakin voin laittaa. no alustavasti voin kertoilla jo jotakin. eli innostus lähti, kun keltastapörssiä selaillessani silmään osui myynti-ilmotus. "myydään canon eos 500n, sigma 28-200 ja topca salama. hintaan 40€". valokuvaus sinänsä on jo niin mielenkiintosta ja hauskaa puuhaa, etten voinut vastustaa kiusausta. pakkohan se setti oli ostaa. nyttemmin jo jonkin verran kuvanneena digicanonilla (eos 40D+kaikkia lishärpättimiä) innostus filmiin vaan on jostakin kehittyny. eli kun on saanu tolla halvalla systeemillä harjotella, hutilaukaukset ja epäonnistuneet otokset ei maksa mitään, niin johan sitä osaa suurinpiirtein arvioida riittääkö kameran antama valotusaika jne jne. eli ne epäonnistuneet otokset osaa minimoida. siitähän se lähti, ekat 3 rullaa oli räpsitty filmille ja oli aika kehittää ne. ajelin tohon viereiseen kylään, mistä löyty 2 valokuvaus kauppaa. hinnat kehitykselle + 10x15 kuville oli toisessa 10e rullalta ja toisessa muistaakseni 15e rullalta. sitten viälä, kun maltti ei riittäny, niin ne piti saada heti ne kuvat! siitä tuli sit 15e per rulla. eli 45 eskoo yhteensä. no, tunnin päästä sai hakea kuvat. hienojahan ne oli, oikeen kunnon kuvia! kaiken kaikkiaan 72 kuvasta oli vaan jotain 4 kuvaa tärähtäneitä tai muuten epäonnistuneita. tyytyväinen olin. sitten rupes vähän ahdistaan, kun alko laskeskeleen, että mitä tää hupi maksaa.. kympin rulla.. eli yhen kuvan hinnaks tulee n. 40senttiä. aika kallista, kun ajattelee mitä ne ottaa digikuvista. 9 senttiä kuva. siitä se sitten lähti. eli kiinnostus alkaa itte kehittään niitä kuveja alusta loppuun. ja nyt viimeisempänä on pinnalle noussu sellanen ajatus, että jos värinegatiivin pystyy helposti kehittään, niin mitäs jos ostais filmiskannerin ja skannailis ne filmikuvat digimuotoon ja kiikuttais aina CD:n ja kehittelis siitä sitten 9 sentti/kuva.. noh, kuitenkin ajattelin hommata ne kaikki tarvikkeet ja suurennoskoneet, että jos niitä mustavalko kuvia tekis ihan ittekkin.. oishan se kivaa jokatapauksessa. tai se fiilis, kun on itse tehny jotakin alusta loppuun. että sellasia innostuksia. miltäs kuulostaa? onko järkeä? onko muuten teillä kokemuksia noista filmiskannereista? minkälaisella määrällä rahaa saa kohtalaisen vekottimen?
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Filmiskanneri on pitemmän päälle kova sana, jos digitaaliseen muotoon filmille kuvattuja kuvia haluaa. Muutenkin sillä voi vähintään esikatsella tuloksia ja päättää sitten, mistä kuvista haluaa vedostaa pimiössä suurennokset. Itse teen näin, vaikka harmittaakin hieman, että skannauksen takia on usein liian laiska tekemään pinnakkaisia (luettelokuva, jossa valokuvapaperin päälle ladotaan negatiivit ja valotetaan valolla ne paperille). Hyvän skannerin saanee käytettynä 100-250 eurolla, jos uskaltaa ostaa Saksasta eBaysta. Tarkoitan Konica-Minoltan Scan Dual II-IV -malleja. Tuossa on toki pieniä miinuksia sikäli, että Konica-Minoltaa ei enää ole, joten softapäivityksiä ei ole tiedossa. Windows Vistan kanssa ajurit eivät toimi suoraa Minoltan skannaussoftalla, mutta Vuescan -ohjelmalla, jonka voi erikseen ostaa, tämä asia ratkeaa (on muutenkin aika hyvä softa). Toinen vaihtoehto on Plustek, jonka skannerit ovat uutena edullisia, mutta eivät aivan yhtä hyviä... Mutta kai niilläkin ihan hyviä kuvia saisi. Kolmas vaihtoehto on tasoskanneri, jotka ovat kinofilmille (eli sille tavalliselle) kyllä huonoja. Eivät pysty läheskään samanlaiseen kuvanlaatuun kuin oikea filmiskanneri. Jokaista kuvaa onkin aika turha kuvitella pimiössä vedostavansa, sen verran se vie kuitenkin aikaa ja vaatii työtä. Pimiössä tehty kuva on kuitenkin yleensä selkeästi erilainen kuin ne liikkeissä teetetyt kuva, jotka varsin usein skannataan negalta valottamisen sijaan ja kyllä juuri se käsityö palkitsee. Sanoisin että kannattaa siis lähteä siitä, että ne "helmet" poimii ja vedostaa ja muut hoitaa vaikkapa skannaten... Itselläni on kinofilmille tuommoinen Scan Dual IV (ja keskikoon filmiä varten tasoskanneri), jolla yleensä kehittämisen jälkeen kuvat skannaan. Valitsen sitten parhaat kuvat, jotka vedostan myöhemmin. Skannauksesta pitää vielä huomauttaa myös se, että sekin vaatii hieman "taitoa". Oikeastaan skannaukseen pitäisi laskea jonkinlainen jälkikäsittely mukaan mielestäni. Skanneri ei välttämättä saa ainakaan helposti kovinkaan samannäköistä jälkeä irti filmistä kuin pimiössä (tai diaprojektorilla) saisi.. Vaikka olisi hyväkin skanneri. -- Ja kyllä kannattaa kokeilla sitä värinegankin kehittämistä. Sen lämpötilan saanee aika helposti pysymään tarpeeksi lähellä 38 astetta. Aika moni kaveri ja tuttu on kehittänyt ihan lavuaarissaan hyvin tuloksin. Meillä on kerholla semmonen prosessori, joka pitää lämpötilan melko tarkastikin, mutta homma onnistuu hyvin ilman sellaistakin. Jotkut ovat jopa kehittäneet värinegaa ihan hyvin tuloksin niin, että jättävät kehitteen tankkiin seisomaan tunniksi huoneenlämmössä (mustavalkopuolella suositumpi mentelmä, nimeltään stand-kehitys tai seisotuskehitys).
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Jos haluaa diakuvista paperiversiot, oikeastaan ainoa järkevä tapa on skannata ja teettää vedokset tiedostoista. Silläviisiin taitaakin saada parhaat väripaperikuvat tätä nykyä, diafilmeissä on kuitenkin paras terävyys ja näteimmät värit, vaikka hyvillä värinegoillakin toki saa kunnon tuloksia.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Kyllä diasta yhä saa Ilfochromejakin.. Ja ne vasta "parhaita" ovatkin. Maksavat toki ja ovat hiukan työläämpiä vedostaa kuin värinegat, koska joutuu tankkia käyttämään (ja lämpötila olisi 30 astetta). Mahtavatkohan diaskannit voittaa pimiössä käsin tehtyjä värinegavedoksia?
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Riippuu varmasti vedoksen koosta, diafilmistä, skannerista, pimiötyöntekijän taidoista, digikäsitelijän taidoista yms, yms, yms. Oma veikkaus on että mitä pienemmät vedokset kooltaan, sen pienempi on ero. Suuremmissa kuvissa oikein tehtynä pimiö lienee voittaja.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä En mä ainakaan miettisi asiaa niiden teknisten perusseikkojen (terävyys, resoluutio,...) perusteella, vaan sitä yleisilmettä. Ilfochrome on ainakin aivan omassa sarjassaan.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Kysymys olikin siis retorinen. aaaaaaaaaaasia kunnossa tämä tällä selvä.
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Tämä ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, mutta katselin alan messuilla uusia Epsonin ultrachrome HDR printteireitä ja panin merkille, että välimatka perinteisen ja sähköisen kuvan välillä kapenee. Näin alkuun musteita saa ainoastaan suurkuva tulostimiin, joten köyhän kansan kotitulostimiin niitä ei vielä saa. Printterillä tehdyt kuvat olivat suorastaan loistavia, niin väreiltään kuin myös MV kännetytkin, vain kiinitteen haju puuttui. Päätän raporttini tähän.............. Heips !!!!
Vs: yleisesti filmivehkeistä, filmeistä ja filmin kehityksestä Silti skannaaminen ja tiedostoista teettäminen on mun mielest ainakin se järkevin tapa :-/