Joko tämä Leica keskustelu loppui? Itse en olisi ikinä uskonut päätyväni Leica -leiriin, onko semmoista edes, en tiedä. Mutta niin pääsi käymään että matkan varrelle sattui juuri ja juuri siedettävän hintaisia Leicoja kun samalla myi muuta kuvauskalustoa. Alkuperäinen Q, en lopultakaan tykännyt kiinteän objektiivin polttovälistä ja myin pois. Mutta vahinko oli jo tapahtunut, nimittäin sisäänajo uudempien digileicojen menuihin. Niihin kun tottui niin vaikeaa on kuvata enää muulla. Niinpä käytössä on nyt ensimmäinen SL ja 'antiikkinen' M8 tehtaalta tulleessa kunnossa eli sulkija vielä alkuperäinen ja 'kahvitahraton' takanäyttö. Sormet ristissä sillä kuvailen ja kuuntelen sulkijan jousen ääntä: pojoiiiing ja toivon sen kestävän kun säännöllisesti käyttää. Tämän lisäksi yritin urhoollisesti lomamatkalla kuvata Sonyn pikku-räksällä RX100.4:lla joka on minusta oikeasti todella hyvä pokkari mutta aivot ei vaan taitu enää Leican jälkeen sen säätämiseen kun tykkään tehdä säädöt käsin enkä lauo point-and-shoot automatiikalla. Matkalta mukaan tarttui Leican virittämä Panasonic D-Lux 8 m43 sensorilla. Ja tässä on kyllä mukava kamera kuvailla. Ominaisuudet kattaa kuvaajan taidot ja tarpeet monikerralla ja tuntuu käytettävyydeltään 100% Leicalta. Tämän kaluston ylivoimaisesti huonoin puoli on että aidot L- ja M-lasit maksaa mahdottomasti. Mutta kun hyväksyy vähän rujompaa käyttöä saaneita Leican laseja käytettynä, itsellä nyt M-Summicronit 35 ja 50 millisenä, niin onhan ne aika hienoja työkaluja valokuvaukseen ja pienehköllä itkulla selviää rahanmenosta. Ja mikä se sellainen harrastus muka on mikä ei vie kaikkea vapaata aikaa ja käytettävissä olevaa rahaa? Adapterilla on kohtuullista kuvata SL:llä sitten vaikka millaisilla linsseillä. Kun kuitenkin oikeastaan aina tarkennan manuaalisesti. Ei-autofokus linssit on myös kooltaan/painoltaan jopa adapterin kanssa aika pieniä ja kevyitä. Tietysti toisenlaiset kohteet kuin itsellä ja kuvaustavat saattaa vaatia sitten erilaisen kaluston mutta itse olen vihdoin pitkän, kalliin, mutta myös opettavaisen digiloikan jälkeen perillä ja voi toivottavasti vihdoin keskittyä enemmän kuvaamiseen kuin kaluston kanssa säätämiseen. Vielä pitäisi päättää mitä tehdä Nikon Df:n kanssa ja siinä mukana olevien Nikonin ja adaptoitujen lasien kanssa. Silmät kun ei muutu enää paremmiksi ja manuaalinen tarkennus Nikonin peilietsimen läpi muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Olisiko tullut halvemmaksi heti päätyä Leicaan ja investoida sitten siihen? En kehtaa laskea, mutta arvelen että todennäköisesti.
Toisille Leica sopii ja on mahtava, toisille ei. Minäkin käytän Leicaa (ja Bessa R2A) tiettyihin asioihin, en kaikkiin. Jonain päivänä ostan vielä moisen digitaalisena. Optiikkana mun Leica/Bessa käyttää monesti Voightlandereita, joiden laatuun olen ollut tyytyväinen. On joku Summicronkin kertynyt nurkkiin, mutta jostain syystä jäänyt vähemmälle käytölle kuin nuo.
Kannattaa tutustua Voigtländerin laajaan valikoimaan linssejä eri vuosikymmeniltä joista kokeilemalla voi löytää itseään miellyttävät lasit. Osassa voi piirto ja mekaaninen toiminta olla hyvinkin lähellä Leican polttoväliltään ja valovoimaltaan vastaavia ja osassa piirto on jopa Leican vastaavaa parempaa. Voikkareissa suurin ongelma on vaihtelu samasta optiikasta eri yksilöiden välillä - tarkennus äärettömään voi heittää tai joku yksilö vain on pehmeämpi piirroltaan. Mekaanisesti ovat kuitenkin varsin laadukkaan tuntuisia. Mutta hinnat ovat kyllä huomattavasti edullisemmat suhteessa Leican laseihin. Tämä voi tietysti kuulostaa ristiriitaiselta, koska en ole vielä omistanut yhtäkään Leican lasia, perustan arvioni mm. Fred Mirandan seikkaperäisiin arvosteluihin ja vertailuihin optiikoista. Pakko se on varmasti jonain päivänä kokeilla Leican 35mm ja 50mm Summicron ja Summilux (ehkä jopa asfäärisinä), mutta toistaiseksi en ole pystynyt perustelemaan niitä (vielä) itselleni. Mutta samanlainen "jonain päivänä" graalinmalja Leican M-runkokin oli, kun eihän näistä voi tietää ennen kuin itse kokeilee. Kannatti.