No joo, juttujen taso alkaa olla taas "Tilasin sen Lamborghinin, kun sille riittää 150 cm korkea autotalli. Voin säästää autotallin rakentamiskuluissa. Missään vaiheessa en tiedostanut, että Lambon hankinnassa on kysymys luksus-hyödykkeestä". Yritän tehdä taas exitin. Toivottavasti se pitää paremmin kuin viime kerralla. Hyvää juhannusta kaikille ja toivottavasti myös hyvää loppukesää. Nähdään taas, kun illat pimenevät.
Eipä niin. Salamakuvaus on Leicalla aika haastavaa, mutta eivätpä Leica-miehet taida salamaa käyttääkään. Vanhemmissa M-maleissa lyhin sykkausaika oli 1/50 s. Esim. täytesalaman käyttö ulkona oli käytännössä mahdotonta. - Eivät ne ajat paljon lyhyempiä taida olla vieläkään.
M10 oli salamatäsmäysaika 1/180, lähes sama kuin järjestelmäkameroissa. Oli yksi syy, miki ko. kamern hankin. Kyllähän tässä keskusteluketjussa ilmenee se, että lienevätkö kaikki kommentoijat käyttäneet Leicaa viikoittain vähintään vuoden aikaa? Siinä kun oppii kameran ominaisuudet - hyvässä ja pahassa - ja ennen kaikkea oppii hyödyntämään mittaetsintä. Kyllä m10 muutama painike/kiekko ovat käytettävyydeltään huomattavasti parempi kuin ns. kustomoitavat näppäimet. Minullakin noita kustomoitavia systeemejä on ollut Nikon, Canon, Panasonic, Fuji ja nyt Sony merkkisiä. Leica vie loogisuudessaan ja käytettävyydessään niitä 100-0. En usko, että minkään kameramerkin valinta sinällään tekee kuvista tai kuvaamisesta harkitumpaa tai parempaa kuin jollain toisella. Kaikki on kiinni kuvaajasta. Tärkeintä on oppia tuntemaan kameransa, esim. valottamisen suhteen, ja toimia sen mukaisesti. Ei autofokus kameralla tarvitse ottaa satoja kuvia tai Leicalla vain yhtä.
Leican objektiivit ovat kyllä erinomaisia, joskin verraten hintavia. Toki Pentacon objektiivitkin olivat ihan riittävän hyviä, joskin varsin edullisia. Asuin aikoinaan Länsi-Saksassa, olin jo aikaa siirtynyt Prakticasta ja Pentaconista ensin Canoniin ja sitten Nikoniin. Leicaa pidettiin tuolloin Saksassa täysin huippukuvaajien ja ammattilaisten kalustona, sen saatavuus oli heikko ja se oli varsin kallis suomalaiselle. Sitä en edes ajatellut hankkia. Tuolloin hankin Rollei 35S ja ja Minox GTE:n, sekä objektiiveja Nikoniin. Siihen aikaan oli vielä hintaeroa Saksan hyväksi. Kaikki päteviä laitteita vieläkin.
Näin se kehitys kulki. Leica oli ja on aina ollut rajoitettuine tuotantomäärineen ja laatustandarneineen kallis, ja myös sillä tavalla saatavuudeltaan heikko, että sitä ei juuri koskaan ole saanut ns hyllyltä. Jonottaa on pitänyt. Muutoinkin kehitys johti siihen, että peilikamerat syrjäyttivät mittaetsinkamerat. Ne myös kehittyivät ominaisuuksiltaan nopeasti ja syrjäyttivät näinkin mittaetsinkamerat ammattikuvaajien työkaluina. Tästä Sakke jo kirjoittelikin. Olen kyllä myöhemmin kuvannut Leicalla, sekä M6:lla filmille että myös digileicoilla. Päälimmäinen vaikutelma on tietenkin laatu. Kuriositeettina saksankielisessä ympäristössä asuneena totean, että Leica lausutaan Laica, ei Leica, samoin kuin Zeiss lausutaan Zaiss.
Tuo "viestimme jatkuvasti" taitaa olla väite, joka ei ole todistettavissa millään mielekkäällä tavalla. En tiedä oikeastaan, miten tuohon kommentoida, kuin että ikävää jos näin kokee. Pitää olla oikeastaan jotain tynnyriäkin "pahempaa". Vähän oksettaakin...
Minä palasin tovi sitten digi-puolelta takaisin Leicaan ja vastaaviin + mustavalkofilmiin. Mustavalko on aina ollut mun mielenkiinnon kohde ja kun en kuvaa esim. makroja, minun käyttökohteissa Leican ergonomia vaan on miellyttävä. Digi-Leicaa olen himoinnut vuosia, mutten saa perusteltua hintaa itselleni, edes käytetyissä. Nykyisilläkin filmin hinnoilla digirungon hinnalla ostaa aimo läjän filmiä. Toisaalta mulla on ihan riittävästi kaikkia muita digi-vehkeitä enkä kuvaa 1-2 rullaa päivässä kuten joskus aikanaan, vaan yksittäisiä harkiitumpia kuvia silloin tällöin.
@hoffig Hyvin valittu! Fiilistelen myös paljon enemmän filmillä kuvaamista, etenkin mv. M11 saa käyttöä lähinnä, jos tarvitsen kameraa töissä tai haluan kuvata sisällä vähäisessä valossa. Muutoin käteen tarttuu lähes poikkeuksetta M3. Leican rangefindereihin keskittyviä keskusteluita on välillä ihan hauska seurata sivusta. Kaava toistuu lähes aina samanlaisena. Osa lähestyy asiaa hyvin insinöörimäisesti, eivätkä speksejä tuijottamalla voi yksinkertaisesti ymmärtää lajin viehätystä. Heille on yleensä turha avata tunne-/kokemuspohjaisia perusteluita, sillä niillä ei yksinkertaisesti ole heille samanlaista arvoa. Onneksi laadukkaita vaihtoehtoja löytyy kaikille
No, ketjussa on jo todettu, että kalliistakin kellosta näkee ajan. Tosin saman ajan kuin halvemmastakin. - Vastaavasti kalliillakin kameralla saa kuvia. Tosin samanlaisia kuin halvemmallakin. (Leicalla tosin on tietysti rajoituksensa.) Kukin saa luonnollisesti valita, minkälaisia välineitä haluaa käyttää.
Vähän sama on autoissa. Kun sain kortin, Tekniikan Maailmassa oli kattava katsaus autojen tarjontaan Suomessa. Siellä oli kirjoitettu muistaakseeni Fordeista jotenkin tähän tapaan: kauppareissut ja naapurivierailut lähistölle sujuvat hyvin Anglialla, mutta jos automies haluaa ripauksen ylellisyyttä, hän valitsee pidemmälle matkalle Taunuksen. Cortina sitten puolestaan oli enemmän urheilullisesta ajotyylistä nauttivien tudortyyppisten miesten valinta. Samahan se oli myös kameroissa: naapurivierailuihin ja kauppareissuihin sopi hyvin Agfa, ripauksen ylellisyyttä kaipaaville Zeiss Ikon, ja tudortyyppisille miehille lienee Rolleiflex ollut paikallaan. Leica ja Hasselblad olivat vain valokuvaajille.
Ainakin minulle Leica, Hasseli tai muukaan parempi kamera ei takaa hyviä kuvia. Jotkut paremmista kuvistani on otettu tyyliin Holgalla tai vastaavilla ja laatuvehkeillä taas hirveetä kuraa. (toki myös toisinkin päin, huono kameraka ei takaa hyviä kuvia). Teknistä laatua, laadukasta tuntumaa kourassa ja luotettavaa toimintaa laatuvehkeillä tietysti saa, ehkä myös jopa fiilistelyä jos on ihastunut jonkun tietyn vehkeen tuntumaan. Veikkaan etten ostaisi Leicaa helposti nykyhinnoilla, toista oli silloin kun lähes uuden veroinen M7 irtosi reilulla 600 rahalla ja mukavasti sisäänajettu M6 halvemmalla.
Yleensä näiden pulmana on omien vaatimusten liiallinen yleistäminen ja kun ei tunne toisen tarpeita. Makrokuvaaja kertoo miten leica on täysin hyödytön peli, eihän sillä saa millään järkeviä makrokuvia. Tekniikkaan orientoitoitunut tietty demoaa heti miten lähilinssillä ja itse tehdyllä lisäviritelmällä tarkennusta myöten kaikki toimii ja nopeatahtista muotokuvaa kuvaileva ehtii väliin kertomaan, miten ilman moni-salama tuellista TTL-kameraa ei voi selvitä. Perään tietty puristi kertomaan, miten kaikki 8x10 kameroita on niin onnettomia kriittisesti katsoen 4mx5m printeissä. Jäljelle jää rassukka, joka kysyi neuvoa, kaivaten hiljaista filmityylistä jälkeä tekevää kameraa, kuvaa lähes yksinomaan merenrantamaisemia aukolla 11 hyperfokaaliin tarkennettuja ja ne neljä perhealbumin vuosittaista yhteiskuvaa päälle, skannaa ja tulostuttaa ne 10x15cm koossa. Lähtökohtana omistaa filmi-Leican ja pohtii digiin siirtymistä.
Ihmisluonnolle on varsin tyypillistä hakea hyväksyntää omille valinnoilleen ja ylipäätään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Muiden hyväksyntää valinnoillesi kait sinäkin lopulta haet, kun koet tarpeelliseksi tulla Leica M11M -ketjuun kertomaan perusteluineen, kuinka Leicat eivät kiinnosta. Toivon vilpittömästi, että lisäkseni ainakin pienet lapseni tulevat olemaan tyytyväisiä kameravalintoihini
Parhaasta tavarasta tuli mieleeni: Billnäsin kirveet ja Pispalan pillut ne on maailmakuuluja ne. Kun tavara on hyvää, siitä tulee maailmankuulu.
Vähempikin riittää, mutta toisaalta nautin siitä vapauden tunteesta kuvatessa, kun tietää, että voi halutessaan cropata aika paljonkin. Valittavana on toki myös 37 MP ja 18 MP kuvausmoodit.
Huonostakin tavarasta voi tulla maailmankuulu - Jos kameramaailmassa pysytään, niin vaikkapa Holga tai Diana. Tosin, ovatko ne huonoja on tietysti makuasia. Ehkä eivät, kun käyttöönsä soveltuivat hyvin. Kameroina sinänsä surkeita, teknisessä mielessä.