Kuvasin Leicalla aikanaan, sekä fimi- että digirungoilla. Filmirungot menivät hankintana ihan ok ja kaikin puolin hyvin, myös taloudellisesti. Eikä niitä tarvinnut oikeastaan vaihtaa koskaan. Sitten tulivat digileicat. Ensimmäinen digileicani oli M9, aivan ainutlaatuinen laite ccd kennoineen, joka euron väärti, mielestäni. Se oli kuitenkin jo vähän sen hintaluokan laite, jonka hankkimisen katsoin viisaimmaksi tehdä vähän salaa. No, tuli uusia malleja, myös erinomainen monochrome. Päivittelin runkoja uusien mallien myötä, hintaluokat alkoivat olla sellaisia, että hankinnat piti tehdä jo kotiväeltä täysin salaa; itse kuitenkin olin käsittääkseni täysin järjissäni ja tiesin mielestäni mitä olin tekemässä. Nykyisen Leica M11 Monochromen hankinta (olisi) on jo sen suuruinen rahoitettava, että sitä on vaikea perustella itselleen sillä, että olen käsittääkseni täysin järjissäni. Hankita (pitää) pitäisi salata myös itseltä. Ei järkeä, eivätkä kuvat sen myötä ainakaan parane. Hyvä kun saa edes entisten veroisia.
Juu, joillakin ihmisillä on kuulemma jonkinlaisia ”shoppailuaddikteja”, eli eivät kykene hallitsemaan ostamisiaan, (eli ostavat tavaraa ”itseltään salaa”) eivätkä kykene sovittamaan ostoksiaan omaa taloudellista kantokykyään vastaavaksi. Ongelmaan on kuitenkin kuulemma apua saatavissa, jonkinlaisesta ”terapiasta” tai vastaavasta, eli rohkeasti vaan apua hakemaan, jos tarvetta on…
Kyllä. Harvalla tarve näissä perusteena on. Sama se on tietenkin muidenkin ns luksustavararoiden kanssa. Toki, Leicat ovat aina haluttuja, ja jälleenmyyntiarvokin pysyy hyvin. Filmileicoissa se on melko lailla noussutkin.
Aina haluttuja - onko? Omalla kohdallani en kyllä ole ainakaan vielä havainnut minkäänlaista halua ko. tuotteen omistamiseen… Nuo Leica:n mittaetsinkamerat ovat kovasti hankalakäyttöisiä ja käyttömahdollisuuksiltaan varsin rajoitettuja. (Töissä kyllä käytän Leica-merkkistä stereomikroskooppia, mutta ei se kyllä minussa mitään intohimoja herätä, vaikka hyvä laite onkin).
Luovuin 1,5 kk sitten leica 10 + 3 optiikasta. Paljon tuli itselleni tärkeitä kuvia otettua. Vaihdoin sen autofokus peilittömään ja 24-70/2.8 tsuumiin. Tällä hetkellä tämä tuntuu sopivalta kombolta. Ei ole ikävä leicaa, muttei kyllä oloa, etten joskus hankkisi uudelleen. Lähitarkennustäisyys oli suurin rajoittava tekijä.
Leica on kai vähän kuin jalkapallo: Leicalla kuvaaminen ei suinkaan ole osa kuvaajan elämää, vaan kuvaajan elämä on osa Leican tarinaa.
Niin, se Leica:n ”tarina” onkin varmaan ainakin M-sarjan kameroiden kohdalla niiden suurin myyntivaltti. Vaikea kuvitella, että ko. kamerat tarjoaisivat teknisessä mielessä jotain semmoista, mitä muun merkkisillä kameroilla ei saisi huomattavasti edullisemmalla hinnalla.
No no, onhan Leica mekaanisesti laadukas ja jo pelkästään esineenä aina hieno. Objektiivitkin ovat sitä tasoa, ettei tarvitse katua hankintaa, puhumattakaan arpoa Sigman tai Sonyn välillä, eikä vaihdella alvariinsa. Ja kyllä jotkut kuvaajat ovat Leicalla ottaneet hyviä kuviakin. Mutta samat kuvat kieltämättä ottaa osatessaan millä tahansa laitteella.
Juu, varsinkin ne vanhat mekaaniset Leica:t on hienosti suunniteltu, ja onhan ko. tuotemerkillä varsin kunniakas historia valokuvauksen alueella. Aikanaanhan Leica oli erityisesti ammattikuvaajien suosiossa, mutta nykyään ko. kameramerkki taitaa olla lähinnä innokkaiden valokuvauksen harrastajien valinta, ja ne ammattilaiset tienaavat leipänsä pääasiassa muun merkkisillä kameroilla. On siis turha väittää, että: ”Leicat ovat aina haluttuja”. Joku sellaisen haluaa ja joku toinen ei. Esim. itse en sellaista halua, vaikka kohtalaisen hyvätuloisena henkilönä sellaisen ostaminen ei olisi minulle mikään ongelma. Mutta kiva, että meillä on vaihtoehtoja. Jos joku haluaa Leica:n ostaa, vaikka ”itseltään salaa”, niin mikäpä siinä, ei se keneltäkään toiselta ole pois…
Kyllä mä leican viehätyksen ja laadun tiedän. Leica m10 väreissä oli se pop. Mutta en kyllä m11 ostaisi, en ymmärrä mihin niin hirvittävää pikselimäärää tarvitse. Jos joku pitäis ostaa, niin m10p, jossa on hiljaisempi suljin kuin m10. Säästyneet tonnit verrattuna m11 sijoittaisin esim 50 apo summicroniin
Leica-keskustelut ajautuvat aina tekniseen inttämiseen miten siinä ja siinä kamerassa on se ja se ominaisuus tai miten sillä ja tällä kameralla saa ihan samat kuvat ja miten Leica ei sovellu siihen ja tuohon tilanteeseen. Kymmenen euron kvartsikello pitää säntillisemmin ajan kuin sertifioitu sveitsiläinen koronometri. Se on se matka, ei se päämäärä. M-kamera on insinöörityön taidonnäyte siinä missä sveitsiläinen automaattikin. Se on samalla kunnianosoitus historiaa kohtaan ja ainutlaatuinen (no, ei ole muitakaan digitaalisia mekaanisia mittaetsinkameroita) kameramalli, joka erottuu joukosta. Lisäksi samalla M-bajonetilla on tehty optiikka jo vuosikymmeniä, kaikki sopii myös uusimpaan M-malliin. Taaksepäinyhteensopivuus. Mutta ennen kaikkea sillä on hauska kuvata. Toinen hyvä esimerkki on Hasselbladin 907x + CFV 100C. Valtaosa tuijottaa speksejä suhteessa hintaan ja unohtaa kokonaan millainen hatunnosto kyseinen kamera on koko valokuvauksen historialle sekä samalla mielenräjäyttävä kädenojennus harrastajille kaluston taaksepäin yhteensopivuudesta useiden vuosikymmenten yli. (Voit lätkäistä tuon digiperän kiinni vaikka 500c/m hasseliin.)
Sitä inttämistäkin on niin monta lajia. Jos joku haluaa lähteä käytöltään kömpelöllä ja hitaalla kameralla ”matkalle”, ja fiilistellä samalla valokuvauksen historialla jne. niin siitä vaan. Ei kukaan sitä estä, eikä sille ”matkalle” lähtemiseen tarvita muiden ihmisten hyväksyntää. Eli, siitä vaan Leica-kaupoille, ellei siellä ole jo käyty.
Naljailuakin on montaa lajia. Mikä tekee M:stä kömpelön ja hitaan? Aika monessa kamerassa menuviidakko tekee niistä kömpelöitä ja hitaita. Ja niin edelleen.
No jos et sitä tiedä, niin mitäpä sitä sinulle selittämään. Mene nyt vaikka kuvamaan sillä Leica:llasi (jos sinulla sellainen on) vaikkapa makrokuvia, tai laita siihen kiinni pitkä tele, ja kuvaa lentäviä lintuja, taikka jotain nopearytmistä urheilua tai vastaavaa. Mutta ennen kaikkea, usko pois, että et tarvitse kenenkään hyväksyntää kameravalinnoillesi, joten eiköhän tämä riitä tästä aiheesta.
Lainaa tässä itseäni: Ketjun aloittajalla on selvästi paloa uutta monochromea kohtaan, ja itse henkilökohtaisesti kannustan hankintaan, jos se tuo iloa. Elämä on tässä ja nyt, se kannattaa käyttää asioihin joista pitää ja joista tulee hyvälle mielelle. Esimerkiksi uuden Leican ostoon.
Joo. Aika hyvin oot tossa kyllä lukenut ajatustani. Leica M Monochrome oli M9:n jälkeen erityinen ja hyvä kamera 18 mpix ccd monokennoineen. Terävyys ja sävymaailma oli jotain ällistyttävää v 2013. Tässä M11 monochromessa kyllä arvelluttaa pikselien määrä. Hintahan on Leicaa ostaessa väkisinkin vähän sivuseikka.
Mulla oli m10 vajaa kolme vuotta. Hieno kamera, jolla oli kiva kuvata. Voin kyllä suositella Leicaa. Nyt on eri tarpeet ja autofokus oli tarpeen.
Kameran nopeus on mielenkiintoinen asia sinänsä. Monen kuvaajan osalta sillä on paradoksaalisesti vaikutusta mitä hitaampaa ja hankalampaa kuvan ottaminen on, sillä sitä enemmän ehtii miettimään, mitä on tekemässä ja kuvien laatu paranee jo senkin myötä. Lisäksi nuo Monochromet ovat vähän sama asia kuin Sigma Merrill-kamerat. Jokaista pikseliä vastaa oikea pikseliarvo, eikä mikään Bayer-laskentasotku. Ero terävyydessä on visuaalisesti huomattava verrattuna Bayer-suodatukseen. Markkinoille positioituna Leica ei toki ole tinkimättömyydessään persaukisten kamera ja se tekee Leican omistamisesta itseilmaisua parhaimmillaan. Se on eräänlainen kameramarkkinoiden Rolex, jonka voi laittaa kaulaan Kaivarissa sunnuntain iltapäiväkävelylle ja nauttia muiden valokuvaajien uteliaista katseista.
Jaha, ”niffe” on taas palannut, vaikka niin oli taas hiljattain lähtevinään tältä foorumilta… Mutta joo, Leica sopii varmaan kiireettömään peruskuvaukseen. Vaikkapa maisemakuvaukseen, jossa kohde ei yleensä karkaa paikalta, niin voi sitten rauhallisesti manuaalisesti tarkentaa ja fiilistellä Leica:n historialla jne. Mitähän se Leica ilmaisee omistajastaan? Sen varmaan, että: ”Hei katsokaa, olen osannut käydä kamerakaupassa ostamassa kameran, eikö olekin hienoa!” Vaikka Leica on moniin muihin kameroihin verrattuna selvästi kalliimpi, ei se kuitenkaan niin kallis ole, etteikö melkeinpä kuka tahansa keskituloinen ihminen sellaisen voisi ostaa jos haluaisi. Kyse on sitten vaan siitä, mitä kukin arvostaa ja pitää järkevänä hankintana. Mutta kuten jo aiemmin totesin, kiva, että on valinnanmahdollisuuksia.
Sadepäivän ratoksi tulin vilkaisemaan, mistä täällä turistaan. Itseilmaisu saa monesti ihmiset ostamaan bemareita, tesloja, omakotitaloja Espoosta, Rolexeja, vaikka varmasti käytännöllisempiäkin hyödykkeitä edullisempaan hintaan on tarjolla. Leica nyt vaan on sellainen fiilistelykamera laatua ja perinteitä arvostavalle, jolla ei ole pikkurahasta puute. Ensin Leica punaisella täplällä ja sitten, kun on jo kaikkea, niin voi ostaa vaikka kullattuja R&R-logoja B-palkkiin hintaa a' 150 000 puntaa niin kuin arabeilla on tapana, että löytävät omansa parkkipaikalta.