Lisäksi voisi arvata että korkeintaan 99 hankkii uuden S-sarjalaisen tänä vuonna. - ja niistä 9 työhön. Uuden MF Fujin varmasti useampi tuhat ja 1000 työhön, 10 Suomeen. Todellisia lukuja ei varmaan liiemmin julkisteta. Leican osalta kai jossain vaiheessa on tietoja valmistusmääristä, kuten nytkin on vanhojen mallien osalta eri vuosilta. Esim 1967 M4 chrome perusmallia on valmistunut 10000 kappaleen sarja, mikä on harvinaisen kova luku. Leican kulta-aika oli vielä silloin (ja se alkoi 50 luvulla M3:n myötä). https://cameraquest.com/mtype.htm (Myös M kuutosta nähtävästi taottiin vielä 80-luvun puolella Leican mittasuhteissa hyvällisiä määriä.)
Näinhän se on, ei Lontoon metrossa, Pariisin yössä tai missään muuallakaan ole DSLR:ia vierastettu, joku joskus jotain kysellyt, mutta yleensä selvästi kameroista ylipäänsä kiinnostuneena. Kyllä maailmaan kameroita sopii, isoja ja pienempiä...
Ensinnäkään mainittu Nikki Sixx ei kuvaa spurguja, vaan entisenä narkkarina hänelle ovat narkkarit tärkeä kuvauskohde. Monilla rock-henkilöillä on siihen teemaan omakohtainen suhde ihan katutasolla ja siksi kuvaukseen ei liity elvistelyä, vaan reflektointija ja ymmärtämistä. Kannattaisi itse tutustua asiaan vaikka netistä tai hänen kirjastaan eikä toistaa asiaan perehtymättömien sanavalintoja. Kirjassaan hän ei kertoo senkin, että kuvaa millä tahansa ja mainitsee monta eri kameramerkkiä, eikä ole mikään vika ihmiselle ja taitavalle taidekuvaajallekin, jos hän jollain aikakaudella käyttää jotain merkkiä enemmän vaikkapa eksoottisissa idän kaupungeissa vieraillessaan.
Minusta jokainen voi kuvata sillä kameralla kuin haluaa. Hintalaatusuhdetta ajateltaessa kannattaa valita esim.Nikon 3000 tai 5000 sarjalainen. Sen jälkeen 1% parannus kuvanlaadussa maksaa ehkä pari-kolme tuhatta euroa ellei enemmän.
Samaa mieltä. Minulla on myös D5300, joka on paljonkin käytössä. Kuten sanottu etsin surkea, mutta iso joka suuntaan kääntyvä näyttö korvaa siitä ongelmasta suuren osan.
Ensimmäisestä lauseesta on tietysti helppo olla samaa mieltä. Seuraavistakin osittain, siis siitä, että kuvanlaatu on lähes kaikilla kameroilla (rungoilla) nykyään suhteellisen hyvä. Rahalla saa kuitenkin yhä paljon parempia objektiiveja, siis laadullisesti. Parempia kameroita (runkoja) hankittaessa perusvirhe on aina puhua kuvanlaadusta, joka toki paranee rahalla, paljonkin, jos niikseen tulee, mutta useinkaan ei varsinaisesti osteta niinkään peruskuvauksen kuvanlaatua, vaan käytettävyyttä ja taipumista eri tarpeisiin. Käytettävyys taas on asia, joka kyllä paranee merkittävästi kun lisätään rahaa rungon ostoon, periaatteessa joka eurolla tiettyyn rajaan asti.
Juuri näin, ainakin samanhintaluokan kameroiden, jopa uudempien ja vanhempien mallien väliset laatuerot ovat ainakin omasta näkökulmastani niin marginaalisia, että kaikkein tärkein tekijä on se, että kamera istuu käteen tai tuntuu omalta. Näinhän oli filmiaikanakin, ainoa ero oli käytettävyys ja objektiivit, silti valinnanvaraa oli.
Leican tapauksessa ero on kuitenkin merkittävä. Leica ei ehkä loista digikuvaamisen tekniikan laadussa vaikka onkin nyt Q:n ja M10 myötä kirinyt. Mutta tällä ei ole paljoakaan väliä koska M-kamerat ovat pystyneet säilyttämään yhteytensä järjestelmän juurille, ja varsinkin sen klassisimpiin malleihin. Leica on _erilainen_ ja klassinen, eikä sille tuossa mielessä ole vaihtoehtoja markkinoilla.
Laatu ja hinta ja "premium"-aspekti on aina mukana kulutushyödykkeitä valitessa ja vertailtaessa. Joku haluaa rahalla parasta pöytään naapuria kiusatakseen, toinen on kyllästynyt joulukuusenkoristeisiin ja haluaa kestävyyttä ja käytettävyyttä, ja kolmas haluaa kokeilla "laadukkaan imagon lisäarvoa" ihan keskenään, että tuoko se imago-lisäarvo myös oikeaa lisäarvoa itselle. Mulla oli viimeisinä omina filmikameroina M6, Nikon FM ja Mamiya 6. Niissä kaikissa lisäarvona oli ihan kerrassaan pakahduttavan ihana käytettävyys ja kestävä suunniteltu kokonaisuus. Oli kuulkaa kova kolaus siirtyä työelämään ja AF-EOS-maailmaan vilkkuvaloihin! Minun ei siis suurin surminkaan parane mennä lähellekään M10:ä, koska jos sen käytettävyys ja kokonaisuus on luokkaa "pakahduttavan ihana", niinkuin Mamiya 6:ssa :heart_eyes: , niin kovilla ollaan. Vaikka paaaaljoon halvemmalla sais Canon 5DS:n ja sen 50 miljoonaa pikkelssiä ja kakkulatkin on jo kaikki valmiina..
Minulla on tuolla hyllyssä FE ja FE2 ja eniten käyttämäni digikamera on Nikon Df. Täytyy sanoa, että vaikka Df on lanseerattu Nikon F kameroiden hengen jatkajaksi, niin kyllä se on ihan toinen kamera. Okei, päällä on ne kiekot josta voi säätää, esim suljinaikaa, ja jopa suljinaikakiekon tuntuma ja naksausääni on tuunattu klassiseksi. En kuitenkaan jaksa uskoa, etä kukaan kuvaa Df:llä alkukokeilun jälkeen kuten kuvataan FE/FM:llä. Pohjimmiltaan Df on ihan tavallinen moderni digikamera. Tämä heijastuu jopa etsimeen, joka on optimoitu automaattitarkennukselle, eikä käsin tarkentamiselle. Leica on ihan toista maata. Digitaaliset M:t muistuttuvat käytöltään läheisesti filmiajan edeltäjiään ja nyt M10:ssä tuota näkökohtaa on ilmeisesti vain terävöitetty. Siinä suhteessa ihan hyvä linjaus Leicalta.
Filmiaikana haaveilin Leicasta, mutta aina oli lompakkoni sen verran littana, ettei onnistunut. Koko urani olen sitten käyttänyt noita peilikameroita. Nyt, kun olen siirtynyt digiaikaan, niin taas toistuu sama juttu Leican kanssa, filmi ei enää kiinnosta. Hirveät hinnat. Nyt olen myynyt täyskennoiset Nikonit ja opettelen mittaetsimellä kuvaamaan. Vanhukselle tarpeellista aivojumppaa. Köyhän miehen ratkaisu oli Fujifilm XPro2. Toki Leica olisi kelvannut, mutta se hinta. p.s. Ei sen puoleen, että olisin katunut Fujiin siirtymistä, hieno peli se on. Olen myyty. Kapa
Minusta usein näyttää siltä, että kun Leican käyttäjien pohjatonta intoa ja uskoa ihmettelee, se tahdotaan kokea Leican arvosteluksi. Varmaan filmikamerana ihan hyvä peli, kinofilmikamerat vaan nyt ovat eilispäivää. Onhan minullakin muutama kymmen kinofilmikameraa, mutta omiaan ne ovat vain nostalgisoituun huvitteluun silloin tällöin, vaikka minulla onkin Leicoja lukuun ottamatta ihan kaikki 60 luvun lopun - 70-luvun ammattilaisten ja vakavien harrastajien pelit. (Siis sen ajan, kun ammattilaiset kuvasivat pelkästään Nikonilla. ) Kokonaan toinen asia on se, että ainakaan minusta nämä digileicat eivät ainakaan tähän saakka ole millään olleet ominaisuuksiltaan kameroina oikein kummoisia, varsinkaan hintaansa verrattuna. Yhtään en ole käyttänyt, joten puhtaasti speksien perusteella puhun. (Tämän voi kyllä ottaa Leican arvosteluksikin.)
Tuossa ollaan kyllä kerrakin samaa mieltä. Liian vähän liian myöhään. Aina pari askelta jäljessä.... Toki, omassa (hyvin suppeassa) sarjassaan ihan asiallisia pelejä, jos hintaa ei oteta lukuun. Kuitenkin - miksi? Eilisen teknologiaa huomisen hintoihin. Uskon voiman on oltava luja.
Varsinkaan luksusesineiden, eikä juuri minkään teknologiatuotteiden, hinnoittelu ei perustu tuoteteknologiaan tai valmistuskustannuksiin - se olisi absurdia. Hyvä peruste on esineen asiakkaalle tarjoava arvo. "Parhaan" Leican arvo on sen ostajalle varmasti sama kuin parhaan Nikonin toiselle ostajalle, vaikka perusteet olisivatkin erilaiset. Leican ideana onkin luemma ollut hinnoitella huippu-Leica vastaamaan täsmälleen huippu-Nikonin hintaa (Suomessa voi olla vaikkapa valuuttakursseista johtuvia pieniä eroja). Hinta on siten ihan nykypäivää.
Jaa, herrojen kannattaa kyllä kokeilla. On sitten helpompi ottaa kantaa. Esim Leica Q:n kiinteä 28 -millinen on kiistatta erittäin hyvä (ei perustu pelkästään allekirjoittaneen mielipiteisiin). Nuo muutkin M-sarjalaisiin tarkoitetut samaten S-sarjan optiikat ovat kalliita mutta kiistatta myös hyviä. On hämmästyttävän yleistä mollata ja vähätellä tuotteita, joita ei ole käyttänyt. Ihmettelen miksi. Osoittaakseen oman , "järkiperäisen" suhtautumisen laitteisiin yleensä ja tällä palstalla kameroihin aivan erityisesti? Tai kenties osoittaakseen ylemmyytensä niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät muka ymmärrä hinta/laatu-suhteesta mitään. Valitettavasti sellainen asenne menee vain hukkaan.
Mikä tässä nyt mollaukseksi katsottiin? Harvinaisen realistisia juttuja viimeiset. Elitistinen mikä elitistinen. Myös historiallinen erikoisuus! Toista se oli 50-luvulla jolloin se oli ainoastaan hyvä, ellei paikoin jopa paras. Nimimerkillä Leicadiggari
Kun kaulalla on Leica 50 mm:llä Nikon d4 ja 24-70 sijasta, ei ehkä niin helposti epäillä falloskompleksista.
Siispä epäilemmekö vastaavasti pienen käyttäjiä fallosfobiasta? Ei mutta mikäs vertailupari tuo oikein on. Ai niin, sehän taisi syntyä juuri edellä samasta hintaryhmästä. http://camerasize.com/compact/#702,704,579,639,567,391,ha,t Siellä on muuten joitain objektiiveja valittavissa mukaan. Liukusäätimen vieressä runko + lasi viimeinen oikealla.